Esteratsastaja Elina Ihatsu arkailee kertoa menestyksestään ikävien puheiden pelossa – ”Urheilijalta odotetaan somenäkyvyyttä”

Vuoden 2015 esteratsastuksen Kaakkois-Suomen aluemestari oli vielä kolme vuotta sitten sitä mieltä, että hän ei ikinä aio myydä yhtään hevosta. Nyt 23-vuotias Elina Ihatsu on joutunut huomaamaan, että raha asettaa rajoja hevosenomistajan elämässä ja kaikkia ei voi pitää, vaikka haluaisi.

Ihatsun entisistä hevosista Millway’s Polbera (Polyfino x Drosselklang II) asuu nykyään Saksassa. Siitä huolimatta Ihatsujen kotitalli on niin täynnä, että heidän on täytynyt muuttaa muita tiloja karsinakäyttöön. Tallissa on kolme kilpahevosta, joilla Ihatsu kilpailee 120-130 cm luokkia. Ensi keväänä hevosmäärä toivottavasti lisääntyy vielä ainakin yhdellä, kun toinen entisistä kisahevosista, Luciana, on siirtynyt siitokseen ja saa varsan.

-Sille sattui pari vuotta sitten onnettomuus, josta se ei ole toipunut ennalleen. Ennen kaikkea se menetti hyppyhalunsa, joten en halua turhaan kiusata sitä. Se saa olla rauhassa ja toivoakseni sen varsoista tulee minulle tulevaisuuden estehevosia, hän kertaa kolmen vuoden tuomia muutoksia.

Elämänkouluun on mahtunut myös aika Saksassa Niclas Aromaan luona. Siellä nuori nainen joutui paiskomaan töitä enemmän kuin koskaan ennen. Silti hän ei vaihtaisi päivääkään siitä pois, sillä hän tuli kotiin parempana ratsastajana kuin heti edes itse tajusi. Fyysisen kuormituksen lisäksi Ihatsu joutui Saksassa opettelemaan uudenlaisia tapoja tehdä tuttuja asioita.

-Onneksi olen tottunut tekemään paljon töitä. Aluksi se oli tosi rankkaa, tuntui että en pysty enkä jaksa. Jälkikäteen voin sanoa, että jos joku haluaa oppia ja kehittyä ratsastajana, ehdottomasti kannattaa mennä joksikin aikaa ulkomaille.

Saksassa hän teki töitä aamusta iltaan ja keskittyi vain senhetkiseen tehtävään. Vasta kotona hän huomasi, että hänen työskentelyssään oli erilainen tuntuma. Hän huomasi ymmärtävänsä hevosia herkemmin ja hänelle oli kehittynyt aivan erilainen ”tatsi” koko ratsastukseen.

Jos mahdollista, Ihatsu haluaisi ehdottomasti mennä uudelleen samanlaiselle ”työleirille”, mutta kolmen hevosen kanssa ei niin vain lähdetä.

”Anne ja Ellu”, paita ja peppu

Kolmesta hevosesta menestynein on Anne B., 13-vuotias KWPN-tamma. Anne löytyi valmentaja Juhani Ehon kautta. Samalla valmentajalla käyvä kilpakumppani oli myymässä sitä, jolloin Eho päätti ehdottaa sitä Ihatsulle.

-Juhani uskoi minuun ja uskoi hevoseen. Hän uskoi, että meistä voisi yhdessä tulla jotain.

Ihatsu meni kokeilemaan ja hevonen tuntui saman tien omalta. Hän päätti ottaa riskin ja osti hevosen. Se kotiutui heti Kotkaan.

-Kun se tuli tänne, se oli hyvin pian kuin olisi aina asunut meillä, kuvailee Ihatsu.

Annen kanssa on tehty paljon töitä. Luontainen nopeus ja varovaisuus tekevät siitä voittajahevosen. Täytyy vain edetä hevosen ehdoilla, sen täytyy saada luottaa itseensä radalla. Ratsukko on hiljalleen siirtynyt starttaamaan jo 130 cm luokissa. Vielä alkuvuodesta (2018) hevonen epäröi 130-luokissa, mutta itseluottamuksen kasvettua loppukaudesta se napsi jo rusetteja.

-Se on hyvä hevonen, mutta tarvitsee aikaa. Itsellä jo mieli palaisi tehdä paluu isommillekin radoille, mutta hevoselle täytyy antaa se aika, minkä se tarvitsee.

Kulunut kausi on tulosten puolesta ollut yksi Ihatsun uran huonoimpia, vaikka hevoset hyppäsivät hyviä ratoja. Jostain tuli kuitenkin aina yksi puomi alas koko kesän ajan. Epätoivo kalvoi jo mieltä. Olisiko tämä aina tätä? Epäonni onneksi murtui yhdennellätoista hetkellä, kun syyskuussa Aino Mastersin kahden tähden kansainvälisessä luokassa (120 cm) tuli voitto ja toisessa sijoitus (130 cm).

-Se oli niin hieno hetki, että minulta tulivat kyyneleet silmiin poistuessani radalta. Näin taululta, että menin ykköseksi, se tuntui niin uskomattomalta kaiken sen epäonnen jälkeen. Kansainvälisissä kisoissa menestyminen on ollut haaveeni ihan pienestä asti. Opin sen, että huonokin tuuri loppuu aikanaan, sanoo Etelä-Kymen Urheiluratsastajia edustava kotkalainen.

Vuosien takainen kiusaaminen talliympyröissä jätti jäljet

Elina Ihatsulle on luonteenomaista miettiä, voisiko hän tehdä joitain asioita toisin tai paremmin kuin ennen, kehittyä. Yksi kohde, jolle hän mielestään suo liian vähän aikaa, on näkyminen ulospäin. Hänellä ei ole Facebookissa omaa ratsastajasivua, ja hän ei kirjoita blogia, vaikka jonkinlainen osaamisensa esilletuominen olisi nykyajan somemaailmassa tärkeää. Suuri syy on ajanpuute: ratsastaja, ratsuttaja, tallinpitäjä ja ravintolatyöntekijä ei ehdi muuta kuin tehdä töitä ja ratsastaa. Toinen merkittävä este on arkuus, joka on seurausta yli kymmenen vuoden takaisista kokemuksista. Ihatsu kertoo miettivänsä usein, voiko hän laittaa Instagramiin kuvan kisoista ja sanoa että hyvin meni vai saako siitä kuraa niskaan.

-Silloin, kun sain ensimmäisen oman ponin, minua kiusattiin aika paljon siitä nimenomaan talliympyröissä. Silloin meillä ei ollut vielä tätä omaa tallia. Siitä on jäänyt epävarmuus, että en uskalla kovin paljon tuoda itseäni esille. Samalla tuntuu, että urheilijalta odotetaan jonkinlaista somenäkyvyyttä, hän miettii.

Sittemmin Ihatsu on vaihtanut selän takana puhujat todellisiin ystäviin. Hän nauttii kilpailemisesta sen mukanaan tuomista ystävyyksistä. Ratsastajat kisaavat tosissaan, mutta iloitsevat toistensa menestyksestä ja jakavat pettymysten tuomat murheet reilussa urheiluhengessä.

Raha ratkaisee kilparatsastajan elämässä

Hevosurheilussa on yksi kenkku puoli: ratsastaja joutuu aina miettimään, miten rahoittaa harrastuksensa ja mistä löytyy seuraava kilpahevonen. Elina Ihatsun kohdalla urapolku on vielä hieman auki. Juuri nyt hän on onnistunut saamaan jalansijaa nuorten hevosten kouluttajana. Ratsastajan ura on pitkä ja toisinaan täytyy löytää uusia väyliä tehdä sitä, mistä nauttii.

-Olen oikeastaan koko elämäni laittanut nuoria, ja tuumin että miksi en lähtisi hyödyntämään niitä kykyjä. Se, että näkee oman kätensä jäljen hevosen kehityksessä, innostaa jatkamaan. Toiseksi ei ole rahkeita ostaa valmiita hevosia, joten ne täytyy tehdä itse.

-Oikeastaan mikä vain hevosiin liittyvä työ käy, kunhan se mahdollistaa kilpailemisen. Se on se, mitä haluan eniten ja miksi teen tätä: jotta voi kisata.

 

Elina Ihatsu

s. 1995
2015 Kaakon aluemestari esteillä hevosella C’est Ameno Nuovo
2016 joukkueiden SM-estekulta Etelä-Kymen Urheiluratsastajille hevosella Millway’s Polbera (muut joukkueen jäsenet: Reetta Sundberg – Carinja; Henna Kaaro – Doctro; Pekka Larsen – Uniek III)
2018 Aino Masters CSI2*-luokan voitto

21.11.2018|Kommentit pois päältä artikkelissa Esteratsastaja Elina Ihatsu arkailee kertoa menestyksestään ikävien puheiden pelossa – ”Urheilijalta odotetaan somenäkyvyyttä”

Minä,

Loputtoman utelias hevostoimittaja, tarinanmetsästäjä ja koruharrastaja, joka edelleen ihmettelee maailmaa ja koettaa aina silloin tällöin tehdä jotain ensi kertaa elämässään.
ellikin logo