Olipa kerran tamma, joka uskoi lujasti itseens\u00e4. Se tiesi pystyv\u00e4ns\u00e4 mihin tahansa, ja se luotti kavioihinsa kuin kiveen. Se tiesi, ett\u00e4 luja kavionisku pelastaisi sen kaikista pulmista, joihin nuo kaviot tamman kiid\u00e4tt\u00e4isiv\u00e4tkin. Vaikka l\u00e4heisest\u00e4 r\u00e4meest\u00e4 nousisi alligaattori hampaineen, tamman kaviot sinkauttaisivat silt\u00e4 hampaat kurkkuun. Kaikki muutkin hevoset tiesiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n. Ne varoivat joutumasta tamman kavioiden tielle, mutta muuten ne tunsivat olevansa turvassa sen l\u00e4hell\u00e4. Niin kauan kuin nuo tulisesti singahtavat kaviot olisivat laumassa, kukaan ei mahtaisi laumalle mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tammalla oli erityinen kyky. Kun oli oikein tuulinen ilma, ja etenkin jos riimunnarun toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli ihminen, tamma nautti siit\u00e4 kun se sai nostaa kaikki kavionsa yhtaikaa ilmaan ja se sai leijailla ilmapallon lailla talliin tuulen kannatellessa sit\u00e4. Tamma tykk\u00e4si ihmisist\u00e4 ja salli niiden ratsastaa sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n, kunhan ihmiset toimivat sen mukaan mik\u00e4 tamman mieliala kunakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli. Jos ei huvittanut tehd\u00e4 taivutuksia maneesissa vaan oli enemm\u00e4nkin sellainen olo, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n kaikki esteet on tehty ylitett\u00e4viksi, silloinhan piti saada hyppi\u00e4 esteit\u00e4. Jollei niit\u00e4 ollut sopivasti saatavilla, tamma n\u00e4ki sielunsa silmin esteradan, jonka se juuri t\u00e4n\u00e4\u00e4n halusi hyp\u00e4t\u00e4. Tammalla oli mielikuvitusta. Toisinaan se halusi vain ulos jahtaamaan \u00f6rkkej\u00e4 ja antamaan niille pataan.<\/p>\n
Tamman vilkas mielikuvitus loihti mit\u00e4 ihmeellisimpi\u00e4 tarinoita. Jos se jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 halusi olla koira, seh\u00e4n oli koira. Se kulki nen\u00e4 maassa haistellen muiden koirien ja hevosten j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 merkkej\u00e4. Se nappasi k\u00e4velless\u00e4\u00e4n oksankarahkan suuhunsa ja kantoi sit\u00e4, kunnes l\u00f6ysi niin mielenkiintoisen hajuj\u00e4ljen, ett\u00e4 unohti oksan.<\/p>\n
Pime\u00e4n tullen se palasi iltaisin talliin, miss\u00e4 se sytytti lukuvalon ja luki luvun kirjasta \u201dN\u00e4in koulutan ihmist\u00e4ni\u201d. Se keitti kupin kahvia ja otti pakkasesta pullaa. Kuten tiedet\u00e4\u00e4n, puruja on maailman sivu k\u00e4ytetty s\u00e4il\u00f6m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4t\u00e4. Puruja sill\u00e4kin oli karsinassaan ja niiden alla naapurikarsinan n\u00e4pp\u00e4r\u00e4n herran nikkaroima pieni pakastin. Ihmisten l\u00e4hdetty\u00e4 ne avasivat karsinoidensa ovet ja ottivat k\u00e4nnykk\u00e4ns\u00e4 esiin. Ne katsoivat siit\u00e4 hullunkurisia hoitot\u00e4tien ilmeit\u00e4, joita ne olivat p\u00e4iv\u00e4n aikana kuvanneet, vertailivat otoksiaan ja latasivat kuvat Turpakirjaan. Ihmisist\u00e4 on aina niin paljon hupia. Sitten ne p\u00f6yhiv\u00e4t patjansa, sujauttivat y\u00f6paidan p\u00e4\u00e4lleen ja sammuttivat valot.<\/p>\n
Sen pituinen se.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olipa kerran tamma, joka uskoi lujasti itseens\u00e4. Se tiesi pystyv\u00e4ns\u00e4 mihin tahansa, ja se luotti kavioihinsa kuin kiveen. Se tiesi, ett\u00e4 luja kavionisku pelastaisi sen kaikista pulmista, joihin nuo kaviot tamman kiid\u00e4tt\u00e4isiv\u00e4tkin. Vaikka l\u00e4heisest\u00e4 r\u00e4meest\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2439,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[16],"tags":[792,791],"class_list":["post-2437","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-hevosmiesten-tietotoimisto","tag-satu","tag-tamma"],"yoast_head":"\n