Viime vuonna tammikuussa putosin ensimm\u00e4isen kerran el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni satulasta. Eilen oli toinen kerta. Ei tarvittu kuin pieni yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 liike ja sen j\u00e4lkeen tiukka kurvi. Mit\u00e4 lie hevonen s\u00e4ps\u00e4hti. L\u00f6ysin itseni makaamasta kaulalta ja keskipakoisvoima viimeisteli ty\u00f6n.<\/p>\n
Ratsastuksenohjaajalla on pelisilm\u00e4\u00e4. Ratsastuskoulussamme kent\u00e4n keskell\u00e4 ohjeita antava nuori nainen on oikeassa ammatissa. Kun tipuin, selk\u00e4ytimest\u00e4 ajatus oli ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli nyt t\u00e4ss\u00e4, min\u00e4 l\u00e4hden kotiin. Sanoin sen \u00e4\u00e4neen ja tajusin saman tien, ett\u00e4 jos nyt vien hevosen talliin, se oppii ett\u00e4 kannattaa j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 ratsastaja alas niin p\u00e4\u00e4see talliin. Niinp\u00e4 hain jakkaran. Ohjaaja suositteli samaa \u2013 paitsi hevosen, my\u00f6s itseni t\u00e4hden. Ett\u00e4 ei lopeteta ep\u00e4onnistumiseen. Nousin selk\u00e4\u00e4n, mutta putoamisen aiheuttama t\u00e4rsky sai olon tuntumaan aralta. Menin k\u00e4ynti\u00e4 kent\u00e4n keskell\u00e4 ja kokoilin itse\u00e4ni.<\/p>\n
Muutaman minuutin kuluttua opettaja maanitteli minut ratsastamaan muutaman ravisiirtym\u00e4n. Ihan vain muutaman askelta. No ehk\u00e4p\u00e4 min\u00e4 muutaman askelta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kest\u00e4n, ajattelin. Opettajan asenne tuntui sanovan: \u201dSin\u00e4 osaat, sin\u00e4 uskallat. Vaikka ihan v\u00e4h\u00e4n vain. P\u00e4\u00e4asia, ett\u00e4 ei pid\u00e4 lopettaa ik\u00e4v\u00e4\u00e4n kokemukseen, sill\u00e4 silloin se saa mieless\u00e4si suhteettomat mittasuhteet.\u201d<\/p>\n
Hevonen oli tilanteessa mukana. Se l\u00e4hti kauniisti raviin korvat h\u00f6r\u00f6ss\u00e4. Parin ravisiirtym\u00e4n j\u00e4lkeen huokaisin helpotuksesta. Ei se ollutkaan niin kamalaa. Hevonen k\u00e4ytt\u00e4ytyi t\u00e4ydellisen mallikelpoisesti aivan kuin mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 kuvioita ei olisi koskaan ollutkaan. Ravip\u00e4tk\u00e4t piteniv\u00e4t, rentouduin. Seuraavaksi muutama laukka-askel, ja aloin jo unohtaa j\u00e4rkytykseni.<\/p>\n
Kun p\u00e4\u00e4sin rytmiin mukaan ja menin lopputunnin siin\u00e4 miss\u00e4 muutkin, shokin aiheuttanut v\u00e4likohtaus j\u00e4i koko ajan kauemmas taakse ja pieneni kuin loittoneva kaupungin siluetti kes\u00e4lomareissulle l\u00e4htiess\u00e4. Se haalistui hiljalleen pieneksi jutuksi, josta p\u00e4\u00e4sin kokonaan yli. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi j\u00e4i hyv\u00e4 mieli. Taitava ohjaaja oli maanitellut minut takaisin teht\u00e4vien tasalle. Ja mik\u00e4 taitavinta, h\u00e4n sai minut ajattelemaan ett\u00e4 tein sen ihan itse. Oli voittajaolo!<\/p>\n
Jos olisin j\u00e4\u00e4nyt k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kent\u00e4n keskelle lopputunniksi tai j\u00e4tt\u00e4nyt leikin sikseen, olisin kotona potkinut itse\u00e4ni takamukseen. Mik\u00e4\u00e4n ei harmita minua niin kuin se, ett\u00e4 omaa tyhmyytt\u00e4ni tai pelkuruuttani luovutan ja lakkaan yritt\u00e4m\u00e4st\u00e4. Aina pit\u00e4\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 sen mit\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 lahjoilla pystyy, tai peiliin ei ole katsomista.<\/p>\n
Mieleen tulee tapaus parin vuoden takaa. Vauhdikas suomenhevonen teki hyvin samanlaisen tempun. Silloinkin roikuin kaulalla, mutta sain punnerrettua itseni takaisin satulaan putoamatta. Singahduksen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4si itku ja t\u00e4risin pitk\u00e4\u00e4n viel\u00e4 tunnin p\u00e4\u00e4tytty\u00e4.<\/p>\n
Oivalsin, ett\u00e4 en en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 laukkaamista enk\u00e4 putoamista.
\nLaukkam\u00f6rk\u00f6\u00f6n auttaa se, ett\u00e4 ratsastaa ja ratsastaa. Tasapaino ja refleksit kehittyv\u00e4t. Tulee tunne siit\u00e4, ett\u00e4 tilanne on hallinnassa.
\nMit\u00e4 putoamiseen tulee, sain havaita ett\u00e4 putoamisen pelko olikin ollut pahempaa kuin itse putoaminen. Pahin tapahtui, eik\u00e4 se ollutkaan niin pahaa kuin pelk\u00e4sin. En sinkoutunut laajassa kaaressa vaan putosin melko pehme\u00e4sti sel\u00e4lleni hankeen. Turpaani sain, mutta se kuuluu lajiin.<\/p>\n
Kuva: Pexels.com-kuvapankki<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Viime vuonna tammikuussa putosin ensimm\u00e4isen kerran el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni satulasta. Eilen oli toinen kerta. Ei tarvittu kuin pieni yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 liike ja sen j\u00e4lkeen tiukka kurvi. Mit\u00e4 lie hevonen s\u00e4ps\u00e4hti. L\u00f6ysin itseni makaamasta kaulalta ja keskipakoisvoima viimeisteli ty\u00f6n. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3031,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[1081,1083,1085,1082,1084],"class_list":["post-3030","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-ratsastus","tag-putoaminen","tag-putosin-hevosen-selasta","tag-taitava-ratsastuksenopettaja","tag-tippuminen","tag-voittajaolo"],"yoast_head":"\n