Ratsastamista oppii lukemalla yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ajamista. Aina, kun olen jonkun kirjan lukenut tai tietoa hakenut, huomaan ett\u00e4 periaatteessa asia on niin, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ei. Hevosissa on yht\u00e4 paljon yksil\u00f6it\u00e4 kuin meiss\u00e4 ihmisiss\u00e4. Tietynlainen kansanluonne tai rodullinen piirre voi hyvinkin olla l\u00e4sn\u00e4. Esimerkiksi arabi ja suomenhevosyksil\u00f6 ovat todellisuudessa yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n oppikirjan mukaisia rodullisia stereotyyppej\u00e4 kuin k\u00e4sitys, ett\u00e4 suomalainen on puhumaton halonhakkaaja, joka nauttii marjastuksesta.<\/p>\n
Sama p\u00e4tee hevosen kanssa keskusteluun eli apuihin, t\u00e4ll\u00e4 kertaa sain huomata sen raipan k\u00e4yt\u00f6n osalta. Hevoset ovat erilaisia. Ensin haluan korostaa, ett\u00e4 raippa ei ole rangaistusv\u00e4line. Vain ihmisill\u00e4 on raipparangaistuksia. Raipalla napautus vastaa tilannetta, jossa \u00e4iti pyyt\u00e4\u00e4 ensin tekem\u00e4\u00e4n jotain ja jos ei pyydetty asia pian tapahdu, \u00e4iti korottaa \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n ja sanoo: \u201dEik\u00f6 sana kuulu vai eik\u00f6 se tehoa?\u201d T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 olen ratsastanut kahdenlaisilla hevosilla: virkeill\u00e4 ja herkill\u00e4, jotka eiv\u00e4t tarvitse yht\u00e4\u00e4n lis\u00e4yllykett\u00e4, toisaalta taas niill\u00e4 jotka ovat pitk\u00e4ll\u00e4 ratsastuskouluhevosen urallaan oppineet luistamaan teht\u00e4vist\u00e4\u00e4n aina silloin t\u00e4ll\u00f6in, jos tilaisuus tarjoutuu. J\u00e4lkimm\u00e4isille olen yleens\u00e4 saanut ohjeeksi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viimeisen\u00e4 keinona nasakkaa raipanheilautusta. \u201dKuin k\u00e4rp\u00e4st\u00e4 tappaisi\u201d tai \u201dparempi yksi, joka menee perille kuin viisi puolitehoista l\u00e4ps\u00e4ytyst\u00e4\u201d ovat olleet tuttuja ohjeita. Minulla on ollut hiukan vaikeuksia hennota l\u00e4isk\u00e4ist\u00e4 hevosta raipalla, mutta usein on kuitenkin niin, ett\u00e4 pari tehokasta napautusta antamaan joutunut ratsastaja ei ole en\u00e4\u00e4 lopulta joutunut k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n raippaa ollenkaan, sill\u00e4 hevonen tiet\u00e4\u00e4 ilmankin ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ratsastajan kanssa ei auta lusmuilla. Viimeist\u00e4\u00e4n ohjien siirt\u00e4minen yhteen k\u00e4teen tehoaa, ravi tai laukka irtoaa ennen kuin raippa l\u00e4s\u00e4ht\u00e4\u00e4. Joten yll\u00e4tt\u00e4en v\u00e4hemm\u00e4n onkin enemm\u00e4n, kyse on uskottavuudesta. Hentomielisyydest\u00e4 johtuen olen kuivaharjoitellut oikeaa tapaa kotona. Pit\u00e4\u00e4h\u00e4n minun olla uskottava!<\/p>\n
Ratsastuskoululaisen el\u00e4m\u00e4n ilo ja vaikeus on erilaiset hevoset. Juuri kun opit ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n yht\u00e4, et tajua toista. Vastaan tuli nyt sitten hevonen, joka sai minut hetkeksi ymm\u00e4lleen, sill\u00e4 piti unohtaa kaikki, mit\u00e4 olen oppinut raipan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kyseinen hevonen tarvitsee ennemmin viisi puolitehoista kuin yhden napakan kosketuksen, tai se lopettaa yhteisty\u00f6n. Pelkill\u00e4 pohkeilla ja \u00e4\u00e4nell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan aivan p\u00e4rj\u00e4\u00e4, en ainakaan min\u00e4 sen kanssa. Kun asiaa oikein ajattelin, tilanne sopii sittenkin kokonaiskuvaan. Mustan ja valkoisen v\u00e4liin on ilmestynyt harmaan s\u00e4vy, kahden erityyppisen ryhm\u00e4n v\u00e4limuoto.<\/p>\n