Minulla on tapana (yli)analysoida ratsastustani. Haluan tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 vaiheessa kehityst\u00e4ni olen, mit\u00e4 olen saavuttanut ja mit\u00e4 seuraavaksi. K\u00e4yn yhdell\u00e4 tunnilla viikossa, ja haluan siit\u00e4 tunnista kaiken hy\u00f6dyn irti. Siksi koetan joka kerta oppia jotain ja muistaa oppimani, jotta voin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 seuraavalla kerralla. Mielikuvaratsastan monena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viikossa. Kehittyisin tietysti nopeammin, jos ratsastaisin oikeasti useammin. Mutta: olen kysynyt itselt\u00e4ni, monenako p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viitsisin ajaa 80 km edestakaisen tallireissun ja vastaus on, ett\u00e4 yksi p\u00e4iv\u00e4 on ihan riitt\u00e4v\u00e4sti, etenkin kun tallilla kuitenkin saa kulumaan puoli p\u00e4iv\u00e4\u00e4 yhden ratsastustunnin yhteydess\u00e4. Jos reissu pit\u00e4isi tehd\u00e4 useammin, se alkaisi todenn\u00e4k\u00f6isesti tuntua rasittavalta ja kadottaisin intoni. Se ei olisi en\u00e4\u00e4 hauskaa, ja silloin koko touhussa ei olisi en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, tappaisi innon, ja sen haluan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4. Kolmenkympin j\u00e4lkeen sit\u00e4 vaan tajuaa, ett\u00e4 tekemisess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla kipin\u00e4\u00e4 tai se on ajanhukkaa. Lis\u00e4ksi tajuaa, ett\u00e4 jos kipin\u00e4 sytytt\u00e4\u00e4 liekin, sit\u00e4 liekki\u00e4 pit\u00e4\u00e4 varjella sammumasta kuin nuotiota vesisateessa. Niinp\u00e4 en pid\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isen\u00e4, ett\u00e4 omistaisin hevosta l\u00e4hivuosina. Hevoseton on huoleton.<\/p>\n
Intoni on kuollut ennenkin<\/p>\n
Ratsastuksessa innon voi tappaa niin monella tapaa. Kerronpa tarinan omasta lapsuudestani. Ratsastin shetlanninponeilla er\u00e4\u00e4ll\u00e4 maatilalla kolme kes\u00e4\u00e4. En tied\u00e4 oliko ohjaajalla mit\u00e4\u00e4n koulutusta, mutta muistan ett\u00e4 ponit olivat tosi kivoja ja olin t\u00e4ysin hevoshullu, mutta tunnit eiv\u00e4t olleet erityisen mukavia eik\u00e4 henkil\u00f6kuntakaan. Tunnilla nuori ohjaajatytt\u00f6nen ei osannut huomioida horjuvaa tasapainoani ja minut laitettiin laukkaamaan ja hyppim\u00e4\u00e4n pieni\u00e4 esteit\u00e4, vaikka minun t\u00e4ytyi viel\u00e4 pit\u00e4\u00e4 satulan kauhukahvasta kiinni, jotten heiluisi satulassa niin kovasti. Ainoa kerta, kun olen pudonnut satulasta, oli 4-vuotiaan poninuorukaisen lingottua minut sel\u00e4st\u00e4\u00e4n. J\u00e4lkeenp\u00e4in olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 4-vuotiaita ratsuja ei pit\u00e4isi laittaa lasten ponitunnille. Intoa tapettiin.<\/p>\n
Kerran olen k\u00e4ynyt leirill\u00e4. Leiri oli omaa tasoani vaativampien leiri, ja minut laitettiin sinne siksi kun muulle perheelle ajankohta sopi parhaiten. Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kielt\u00e4ydyin l\u00e4htem\u00e4st\u00e4 tallille, sill\u00e4 minua ei huvittanut en\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 kaikkea en osaa enk\u00e4 aivan p\u00e4rj\u00e4nnyt ponin kanssa. Intoa tapettiin hieman lis\u00e4\u00e4. Leirilt\u00e4 p\u00e4\u00e4sty\u00e4 jatkoin ratsastustunteja tavallisessa paikassa, mutta kohtapuoliin sen j\u00e4lkeen k\u00e4vi niin, ett\u00e4 unohdin menn\u00e4 varaamalleni tunnille. Tiesin, ett\u00e4 saisin huutia jos menisin sinne, kiukkuinen vanhaem\u00e4nt\u00e4 ei s\u00e4\u00e4stelisi sanojaan. Se tappoi innon lopullisesti. Hevosista pidin edelleen, mutta ihmiset tappoivat innon. Lakkasin k\u00e4ym\u00e4st\u00e4 tunneilla, unohdin lopulta hevoset ja kesti noin 20 vuotta, ennen kuin nousin satulaan uudestaan.<\/p>\n
Into kuolee, kun harrastus tuntuu ty\u00f6lt\u00e4 tai pelottaa. Omat pelot voivat lannistaa tai joku toinen voi siirt\u00e4\u00e4 omat pelkonsa minuun. On useita tapauksia, joissa henkil\u00f6 X on ratsastanut aivan rennosti hevosella Y ilman vaaran tunnetta, mutta annas olla kun toiset ratsastajat kertovat, millainen kauhuhevonen Y on. X ei sen j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 ikin\u00e4 ratsasta sill\u00e4 rennosti, ja hevonen muuttuu \u201dhankalaksi\u201d. Olen pari kertaa syyllistynyt itsekin mehevien juttujen kertomiseen, mutta olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt etten tee niin en\u00e4\u00e4 ikin\u00e4. Valehdella ei tarvitse, mutta voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6nteisempi\u00e4 ilmaisuja kuten \u201dreipas\u201d, \u201dherkk\u00e4\u201d tai varovaisesti sanoa, ett\u00e4 kyseinen hevonen \u201dvoi v\u00e4lill\u00e4 s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4\u00e4\u201d. Into voi kuolla ihmisten takia, jos talliyhteis\u00f6 hiert\u00e4\u00e4 kiven\u00e4 keng\u00e4ss\u00e4. On niin monta tapaa tappaa innostus, usein tarkoittamatta, ett\u00e4 ei ihme jos se v\u00e4lill\u00e4 kuolee. Mutta hei, sitten voi antaa ajan kulua ja yritt\u00e4\u00e4 joskus my\u00f6hemmin uudestaan toisessa ajassa ja paikassa. Kipin\u00e4 voi leimahtaa uudelleen, kun sit\u00e4 v\u00e4hiten odotat ja se on silloin menoa!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Minulla on tapana (yli)analysoida ratsastustani. Haluan tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 vaiheessa kehityst\u00e4ni olen, mit\u00e4 olen saavuttanut ja mit\u00e4 seuraavaksi. K\u00e4yn yhdell\u00e4 tunnilla viikossa, ja haluan siit\u00e4 tunnista kaiken hy\u00f6dyn irti. Siksi koetan joka kerta oppia jotain ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":490,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[105,104,106],"class_list":["post-488","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-ratsastus","tag-innostus","tag-into","tag-palo"],"yoast_head":"\n