Kaikkein parhaita hetki\u00e4 ratsastuksessa ovat ne hetket, kun saa ensi kertaa tai ainakin ensimm\u00e4isi\u00e4 kertoja jonkin asian toimimaan. Aina tulee opittua jotain pient\u00e4, harvemmin suuria el\u00e4myksi\u00e4, mutta niit\u00e4kin tulee joskus. Ne suuret el\u00e4mykset eiv\u00e4t yleens\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isi\u00e4 ratsastuksellisia seikkoja vaan pitk\u00e4n harjoittelun ja ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n onnenkin aikaansaannosta. Edistymisen ja harjaantumisen my\u00f6t\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 onnekkaana hetken\u00e4 asiat vain loksahtavat paikalleen. Onnistuminen on niin upea tunne, ett\u00e4 sill\u00e4 el\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n. Silloin on ik\u00e4\u00e4n kuin palkkap\u00e4iv\u00e4: kaikki se harjoittelu on kannattanut ja se hetki muistuttaa, mink\u00e4 vuoksi ratsastus on niin mahtavaa. Sen avulla jaksaa jatkaa.<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ne superhienot hetket ovat minulla sit\u00e4, ett\u00e4 saan hevosen rentoutumaan ravatessa. Sit\u00e4 ei viel\u00e4 tapahdu kovin usein, mutta silloin se tuntuu sit\u00e4kin hienommalta. Sellainen hetki oli jokin aika sitten, kun l\u00f6ysin pomppuravisen silakankapean hevosen kanssa yhteisen rytmin. Olen aiemmin tuntenut hieman heiluvani sen sel\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 ravi tuntuu jotenkin ep\u00e4tasaiselta. Nyt kuitenkin l\u00f6ysimme hetkeksi yhteisen s\u00e4velen ja huomasin, ett\u00e4 hevonen alkoi rentoutua ja laskea p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, kulki oikein n\u00e4tisti. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni tuntui humaus ja hihkuin \u201dVau, t\u00e4m\u00e4 toimii!\u201d. Suora yhteys oli syntynyt, aika tuntui hidastuvan kuin kaikki tapahtuisi hidastetussa filmiss\u00e4. Pomppuinen ravikin tuntui jotenkin mukavammalta kuin yleens\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 vaihe kest\u00e4\u00e4 noin puolen kierroksen ajan. Sen j\u00e4lkeen asiat alkavat menn\u00e4 pieleen. Seuraavaksi alan mietti\u00e4, miten saisin pidetty\u00e4 rytmin ja alan jo valmiiksi j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, milloin palaan heilahteluun ja lumous haihtuu. Oikeasti lumous haihtuu jo sill\u00e4 hetkell\u00e4 kuin alan murehtia n\u00e4it\u00e4. Vaikka se hetki menee, onnistumisen hetki on ollut olemassa ja sen humala j\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n koko loppuillaksi. Niit\u00e4 muistelee mielell\u00e4\u00e4n viel\u00e4 viikkojenkin kuluttua. Sellaisten j\u00e4lkeen aina tuntuu, ett\u00e4 vaivann\u00e4k\u00f6 ei ole mennyt hukkaan.<\/p>\n
Kun sellainen tilanne sitten p\u00e4\u00e4see syntym\u00e4\u00e4n, olen usein sit\u00e4 mielt\u00e4 ett\u00e4 haluaisin lopettaa tunnin siihen paikkaan ja sellaiseen onnistumiseen. Pedagogit sanovat, ett\u00e4 onnistumiseen olisi hyv\u00e4 lopettaa, mutta minulla on viel\u00e4 yksi syy lis\u00e4\u00e4: minulta menee niin pasmat sekaisin, ett\u00e4 lakkaan keskittym\u00e4st\u00e4. Huomaan ajattelevani, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien tunti voi en\u00e4\u00e4 menn\u00e4 huonompaan suuntaan. Kun niin ajattelee, niin varmasti k\u00e4ykin. Erityisesti laukannosto, jossa muutenkin s\u00e4hell\u00e4n aivan liikaa, menee pieleen. Se ei kuitenkaan haittaa. Seuraava laukannostoharjoitus tulee jo seuraavalla tunnilla, mutta seuraava samanlainen onnistumisen hetki voi antaa odottaa itse\u00e4\u00e4n monta kuukautta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kaikkein parhaita hetki\u00e4 ratsastuksessa ovat ne hetket, kun saa ensi kertaa tai ainakin ensimm\u00e4isi\u00e4 kertoja jonkin asian toimimaan. Aina tulee opittua jotain pient\u00e4, harvemmin suuria el\u00e4myksi\u00e4, mutta niit\u00e4kin tulee joskus. Ne suuret el\u00e4mykset eiv\u00e4t yleens\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":746,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[158,156,157],"class_list":["post-744","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-ratsastus","tag-elamys","tag-onnistuminen","tag-tunnelma"],"yoast_head":"\n