![\"Kuksat\"](\"http:\/\/www.ellikki.fi\/korut\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/Kuksat.jpg\")
<\/a>Lappilaista k\u00e4sity\u00f6t\u00e4<\/p><\/div>\n
K\u00e4sity\u00f6 ennen ja nyt<\/h3>\n
K\u00e4sity\u00f6t olivat aiemmin er\u00e4\u00e4nlainen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n paha, tapa valmistaa kotona tarvittavia tuotteita. Teollisuutta ei juuri ollut, joten jos jotain tarvittiin, se piti usein valmistaa itse. Nyky\u00e4\u00e4n kaikkea voi ostaa kaupasta, eik\u00e4 tarvitse tehd\u00e4 itse, mutta moni tekee, koska se on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. K\u00e4sity\u00f6n tekeminen on er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla henkil\u00f6kohtainen kannanotto hitaamman el\u00e4m\u00e4n puolesta. K\u00e4sity\u00f6t ovat aikaavievi\u00e4, vastapainoa kaikelle sille tehokkuuden vaatimukselle, joka nyky\u00e4\u00e4n on joka puolella.<\/p>\n
Kirjassa toistuu muutamia teemoja, jotka tulevat esiin, katsoipa k\u00e4sit\u00f6it\u00e4 milt\u00e4 kantilta hyv\u00e4ns\u00e4. Yksi n\u00e4ist\u00e4 on halu romuttaa k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 aiemmin \u201djokainen\u201d osasi k\u00e4sit\u00f6it\u00e4 melkein itsest\u00e4\u00e4n. Todellisuudessa aina on tarvittu joku, joka neuvoo ja opettaa. K\u00e4sity\u00f6t\u00e4 opetetaan nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4sity\u00f6tunneilla, mutta opintosuunnitelman laativat henkil\u00f6t eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 itse osaa k\u00e4sit\u00f6it\u00e4 lainkaan. Virkamiehet laativat suunnitelman, joka k\u00e4sity\u00f6nopettajan pit\u00e4\u00e4 toteuttaa, eik\u00e4 asiaa katsota lainkaan oppilaiden n\u00e4k\u00f6kulmasta. K\u00e4sity\u00f6n opettaminen koulussa ei ole uusi ilmi\u00f6: k\u00e4sity\u00f6kouluja oli jo sata vuotta sitten. Kainuun kiert\u00e4v\u00e4t naiskotiteollisuuskoulut<\/a><\/strong><\/span> perustettiin, kun katsottiin tarpeelliseksi opettaa naisille arkitaitoja, em\u00e4nnyytt\u00e4 ja \u201dnaisen mallia\u201d. Usein morsiamen piti valmistaa ennen h\u00e4it\u00e4 l\u00e4hes kaikki loppuel\u00e4m\u00e4n vuodevaatteet, pyyhkeet, verhot ja vaatteita. N\u00e4it\u00e4 kutsuttiin yhteisnimell\u00e4 kapiot<\/strong><\/span><\/a>. Hyv\u00e4n morsiamen piti osata valmistaa omat kapiot, hyv\u00e4n \u00e4idin piti osata tehd\u00e4 muutamia perusvaatekertoja itselleen, miehelleen ja lapselleen. Koska kukaan ei osaa syntyess\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 vaatteita, t\u00e4t\u00e4 varten katsottiin tarpeelliseksi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kiert\u00e4v\u00e4 koulu, joka pysytteli yhden lukuvuoden ajan yhdell\u00e4 paikkakunnalla ja perustettiin sinne, miss\u00e4 sit\u00e4 tarvittiin. Lopputy\u00f6n\u00e4 koulussa tehtiin kansallispuku. Kouluja pidettiin vuosina 1900-1973, kunnes nimi muuttui ammattiopistoksi. Perinteinen naisen malli alkoi muuttua hitaasti, jopa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hitaasti.<\/p>\n Perinne jatkui peruskoulun puolella. Kirjassa kerrottiin 1980-luvun koulun k\u00e4sity\u00f6tunneista. Haastatellut tyt\u00f6t kertoivat, ett\u00e4 koulun k\u00e4sity\u00f6tunneilla tehtiin muun muassa vauvanvaatteita. Nuoret tyt\u00f6t itse eiv\u00e4t n\u00e4hneet nutuissa j\u00e4rke\u00e4, mutta heit\u00e4 ilmiselv\u00e4sti haluttiin edelleen muovata kelpo \u00e4ideiksi. Vaikka teoriassa poikien oli mahdollista valita tekstiility\u00f6 ja tytt\u00f6jen valita tekninen ty\u00f6, ilmapiiri ja opetussuunnitelma eiv\u00e4t siihen kannustaneet. Yleisesti tyt\u00f6t pitiv\u00e4t siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4sity\u00f6tunneilla oli tietty vapaus, ty\u00f6n ohessa saattoi jutella kaverin kanssa. Toteutuksesta j\u00e4i puuttumaan er\u00e4s t\u00e4rke\u00e4 seikka: tyt\u00f6t olisivat saaneet itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 jotain. Kun kaikki luokan tyt\u00f6t tekiv\u00e4t samanlaisen kappaleen samasta kankaasta tai langasta, sellaisen k\u00e4ytt\u00e4minen kouluvaatteena olisi ollut noloa ja heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n ne olivat rumia. He kokivat k\u00e4sity\u00f6n turhaksi, koska piti valmistaa tekstiilej\u00e4, joita ei voinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Aika moni hylk\u00e4si k\u00e4sity\u00f6t harrastuksena kouluvuosien j\u00e4lkeen ja l\u00f6ysi ne my\u00f6hemmin aikuisena. Koulussa noudatettiin virkamiesten ja hallinnon laatimaa opetussuunnitelmaa, eik\u00e4 kukaan ajatellut, mik\u00e4 kiinnostaisi oppilaita tai mik\u00e4 saisi heid\u00e4t innostumaan k\u00e4sit\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n K\u00e4sity\u00f6l\u00e4isyys on monelle turistikohteen paikalliselle asukkaalle mahdollisuus tienata lis\u00e4ansioita. Usein matkaoppaissa kuvaillaan \u201dpaikallisia k\u00e4sit\u00f6it\u00e4\u201d, joihin turisti saattaa t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 joka kadunkulmassa, ja turisti vakuuttuu siit\u00e4, ett\u00e4 maatuskat, taalainmaanhevoset ja muut tunnusomaiset k\u00e4sity\u00f6t ovat alueelle tyypillisi\u00e4. Kuitenkin harva alueen k\u00e4sity\u00f6l\u00e4inen haluaa tehd\u00e4 sellaisia, mutta tekee, koska ne menev\u00e4t paremmin kaupaksi kuin se, mit\u00e4 h\u00e4n haluaisi oikeasti tehd\u00e4. Niinp\u00e4 kysynn\u00e4n ja tarjonnan lain mukaan h\u00e4n lakkaa hiljalleen yritt\u00e4m\u00e4st\u00e4 myyd\u00e4 muuta kuin sit\u00e4, mit\u00e4 turistit ostavat. Ja miksi turistit ostavat? Koska matkaoppaassa uskotellaan, ett\u00e4 se on oiva tuliainen. Pahimmassa tapauksessa se on molempien mielest\u00e4 aivan kamala. Kuitenkin se, ett\u00e4 matkailija ostaa paikallisen k\u00e4sity\u00f6n, on itsess\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 asia, sill\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iset ovat usein n\u00e4iden lis\u00e4tulojen tarpeessa ja saavat niiden myynnill\u00e4 perheelle p\u00e4iv\u00e4n aterian.<\/p>\n Kirjassa on kaksi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n esimerkki\u00e4, joissa turismi ja k\u00e4sity\u00f6t on onnistuttu yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n: Namibia ja Lappi. Erilaisista oloista huolimatta paikoilla on paljon yhteist\u00e4. Matkailu on seudun p\u00e4\u00e4elinkeino, ja muuta ty\u00f6t\u00e4 on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Namibian himba-heimon naisten keskuudessa k\u00e4sity\u00f6ll\u00e4 on viel\u00e4 suurempi merkitys kuin Suomessa, sill\u00e4 naisten saama tulo auttaa koko perhett\u00e4, tuo omanarvontuntoa ja taloudellista riippumattomuutta, ja siten parantaa naisten asemaa. Namibian Windhoekissa toimiva k\u00e4sity\u00f6keskus on naisten oma verkosto: t\u00e4ll\u00e4 tavoin tuotteita on aina saatavilla, joku naisista on aina puodissa paikalla ja he ovat voineet kehitt\u00e4\u00e4 perinteist\u00e4 k\u00e4sity\u00f6t\u00e4 tekniikan keinoin.<\/p>\n Harrastajan ja ammattilaisen suurin ero on, ett\u00e4 harrastaja maksaa harrastuksestaan, ammattilainen saa siit\u00e4 rahaa. Eroa on my\u00f6s suhtautumisessa tekemiseen. Harrastaja pyrkii tekem\u00e4\u00e4n tuotteensa aina valmiiksi kelloon katsomatta. Siit\u00e4 oppii aina jotain. Useimpia harrastajia keskener\u00e4iset ty\u00f6t h\u00e4iritsev\u00e4t. Ammattitekij\u00e4 taas katsoo tuntipalkkaa. Molemmille tulee susikappaleita, mutta ammattilainen lopettaa tekemisen heti kun huomaa, ett\u00e4 se ei ole vaivan arvoista. Uuden tekniikan kohdalla riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se on opittu, harjoituskappaleella ei ole sen j\u00e4lkeen arvoa. Se saa vaikka j\u00e4\u00e4d\u00e4 kesken. Lis\u00e4ksi markkinat m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t tuotantoa: kannattaa tehd\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 myy. Niinp\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4inen saattaa joutua tekem\u00e4\u00e4n suosittua tuotetta uudestaan ja uudestaan, jolloin j\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n aikaa sille, mik\u00e4 on kivaa ja mik\u00e4 huvittaa. Siit\u00e4 tulee ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Harrastajan kertoessa harrastuksestaan h\u00e4n pyrkii yleens\u00e4 olemaan vaatimaton perisuomalaiseen tapaan, mutta samalla voi rivien v\u00e4list\u00e4 kuulla, ett\u00e4 h\u00e4n kyll\u00e4 oikeasti esittelee mielell\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4\u00e4n ja kertoo sek\u00e4 menneist\u00e4 ett\u00e4 tulevista, vaikka sanookin niiden olevan \u201dvain t\u00e4mm\u00f6si\u00e4\u201d. Harrastaja kertoo t\u00f6ist\u00e4\u00e4n jokaiselle, joka haluaa kuunnella. K\u00e4sity\u00f6l\u00e4isen mielest\u00e4 taas aika on rahaa. H\u00e4nen t\u00e4ytyy mietti\u00e4, onko haastattelusta tai muusta vastaavasta mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4. Jos k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isen saa kertomaan tekemisest\u00e4\u00e4n, h\u00e4n on jo usein valmiiksi miettinyt, mit\u00e4 haluaa sanoa. Usein puhe keskittyy uusimpiin t\u00f6ihin ja h\u00e4n pyrkii samalla markkinoimaan niit\u00e4.<\/p>\n Kun harrastajasta tulee ammattilainen, moni k\u00e4sity\u00f6l\u00e4inen tai taiteilija p\u00e4\u00e4tyy opettamaan k\u00e4sit\u00f6it\u00e4 ja taideaineita. Opettajan teht\u00e4v\u00e4 on siirt\u00e4\u00e4 tietoa, joten tekij\u00e4 oman sanattoman tekemisen lis\u00e4ksi joutuu miettim\u00e4\u00e4n, miten tietoa siirret\u00e4\u00e4n sanoin ja mik\u00e4 ty\u00f6n onnistumisen kannalta on t\u00e4rkeint\u00e4. Moni opettaja-k\u00e4sity\u00f6l\u00e4inen\/taiteilija t\u00f6rm\u00e4\u00e4 siihen, ett\u00e4 aika ei riit\u00e4 molempiin. Jotkut nauttivat opettamisteht\u00e4v\u00e4st\u00e4, toiset katsovat sen haittaavan liiaksi kehityst\u00e4 taiteilijana. Niinp\u00e4 toiset ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet luopua opettamisesta, etenkin jos eiv\u00e4t pid\u00e4 siit\u00e4, toiset ovat p\u00e4\u00e4tyneet osa-aikataiteilijoiksi ja hyv\u00e4ksyneet sen, ett\u00e4 eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se toteuttamaan itse\u00e4\u00e4n niin paljon kuin haluaisivat.<\/p>\n L\u00e4hde: K\u00e4sill\u00e4 tehty (2004). Toim. Tarja Kupiainen.<\/p>\n Kuvat<\/p>\n Artikkelikuva: countrykitty<\/a><\/strong><\/span><\/p>\n Himba-kyl\u00e4: Ana Raquel S. Hernandes<\/a><\/strong><\/span><\/p>\n Kuksat: Let Ideas Compete<\/a><\/strong><\/span><\/p>\n Nepalilaisnainen: ILO In Asia and the Pacific<\/a><\/strong><\/span><\/p>\n<\/a><\/p>\nTuristi ostaa perinteisi\u00e4 k\u00e4sit\u00f6it\u00e4<\/h3>\n
<\/a><\/p>\nHarrastajan ja ammattilaisen erot<\/h3>\n