Kaikesta huomaa, että Andrew McLean on tiedemies. Hän sanoo heti alkuun, ettei edusta mitään koulutusmetodia vaan nojaa tutkittuun tietoon. Hänen esityksensä dioissa vilahtaakin usein viittauksia tutkimuksiin. Sympaattinen mies tietää mistä puhuu, ja hän on tehnyt virheitä kuten me kaikki muutkin. Hän on kuitenkin päättänyt oppia niistä ja avartaa katsomustaan. Hän kertoo esimerkin siitä, että vuosikymmeniä sitten hän katsoi maailmaa vain eläinten kouluttamisopin kannalta, mutta muuan ongelmahevosen omistajan isä sai hänet huomaamaan, että ratsastuksessa kyse ei ole vain eläimen käytöksestä vaan mukana on voimakkaasti myös ihmisen vaikutus ja paljon psykologiaa.
Tämän ajan muutoksista McLeanin mielestä suurin on se, että kaikesta on tullut näkyvämpää. Kun meillä on kamerakännykät ja some, mädät omenat paljastuvat kouluttajien joukosta aiempaa helpommin. Johtuuko tästä vai mistä, mutta hänen mielestään huipulla ratsastavat hevoset ovat nyt tyytyväisemmän oloisia kuin aiemmin. Huippuratsastuksessa on siis menty hyvään suuntaan. Hevosten kanssa toimiminen vaatii taitoa, pakolla ei saa mitään hyvää aikaa. Jos asiat eivät suju, joillain ihmisillä on taipumus syyttää hevosta ja sanoa kaiken johtuvan siitä, että hevonen ei pidä ihmisestä. Se on kuitenkin yhtä hölmöä kuin että pianisti valittaisi ettei, piano ei pidä hänestä. Toinen suuri tekijä on joidenkin ihmisten taipumus pitää hevosta ihmisen kaltaisena olentona, vaikka aivomme rakentuvat aivan eri tavalla.
McLean valotti yleisölle muutamia perusasioita, jotka tiede on havainnut viime vuosina. Hevoslaumassa ei ole välttämättä selkeää johtajaa vaan johtajuus on kahdenvälistä ja tilannesidonnaista. Hevonen, jolle ruoka on tärkeämpää kuin muille, voi dominoida ruokailutilanteessa muita ja sama hevonen taas voi väistää muuna aikana toista hevosta, jolle oma tila on tärkeää. Lisäksi johtajuus on kahdenvälistä, se ei välttämättä ole hierarkkista. Tilannetta voisi verrata siihen, että Ruotsi voittaa jääkiekossa Kanadan, mutta häviää Suomelle. Suomi kuitenkin häviää aina Kanadalle, vaikka voittaisi Ruotsin.
Hevonen on hyvin voimakkaasti pakoeläin, mikä näkyy sen aivoissa. Hevosen pelkokeskus on suurempi kuin millään muulla eläimellä, joten voidaan sanoa että hevosen aivot ovat virittyneet käsittelemään mahdollisia pelon aiheita. Hevosella on piirre nimeltä pako-oppiminen. Jos hevonen säntää liikkeelle ja ihminen ei heti pysäytä sitä, pelko vahvistuu. Hevosen logiikan mukaan sen pelko osoittautui oikeutetuksi. Mitä lujempaa ja kauemmas hevonen juoksee, sitä enemmän pelko vahvistuu. Jos hevonen pelästyy nähdessään jotain outoa, sen pitäisi antaa tutkia kohdetta. Sitä ei pidä pakottaa eteenpäin pohkeilla tai raipalla, tai muuten raippa assosioituu pelkotilanteeseen. Hevosen voi myös opettaa pois pelosta niin, että se saa muuttua pakenijasta jahtaajaksi. McLean on opettanut Belgiassa poliisiratsuja olemaan pelkäämättä busseja ja raitiovaunuja niin, että hevoset saivat kulkea niiden perässä. Tavallinen maastoilija voisi soveltaa samaa logiikkaa tiellä liikkuviin ajoneuvoihin.
Hevosen jalat toimivat diagonaalipareina. Vasen etunen ja oikea takanen muodostavat yhdessä toimivan parin, loput kaksi toisen. Mitä tahansa ihminen pyytää vasemmalta etujalalta, oikea takajalka tekee samoin. Toinen pari on ”nopea” ja toinen ”hidas”. Nopea pari ottaa pidempiä askelia, mutta on sivusuunnassa heikompi. Tästä syystä hevonen on yleensä jäykempi ympyrällä sisäetujalan ja ulkoetujalan kulkiessa mieluummin eteen kuin sisälle päin ja askelten erimittaisuuden vuoksi peruutus ei usein mene aivan suoraan. Syödessään hevonen asettaa mieluiten nopeamman etujalan eteen ja hitaamman taakse. McLeanin demossa myöhemmin illan aikana saimme nähdä tämän käytännössä.
Toinen, mistä saimme sekä teorian että käytännön sovellutuksen oli se, että jokaisella askellajilla on hevosille luontainen tempo yksilöstä riippumatta. Hyvät esteratsastajat ovat luontaisesti aina tienneet, milloin tempo on oikea, mutta he eivät ole tienneet, että se on 110 laukka-askelta minuutissa. Tuossa nopeudessa vauhti on riittävä isojen esteiden hyppäämiseen, mutta hyppy ei vielä kärsi vauhdin takia.
Yllä esitetyt asiat Andrew McLean puhui Helsingin 4 Your Horse –tapahtumassa. Esityksen pääkohdat ovat melko lailla samat kuin hänen puhuessaan yleisölle neljä vuotta sitten Sydneyssä. Esityksen näet tästä linkistä.
Tohtori Andrew McLean puhui 4 Your Horse -tapahtumassa Helsingissä. Tapahtuma on osa Helsinki Horse Show’n tapahtumaviikkoa.
