Kansallinen poninäyttely

Kansallinen poninäyttely toi tänä vuonna Vermoon yli 300 ponia, ja niiden mukana tuli runsaasti poni-ihmisiä. Kävimme lauantaina katsomassa pieniä ja isompia poninpalleroita. Vermossa otettiin selvää, kuka on ponein poni ja ratsastettavin ratsu. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, yksi harvoja kesäpäiviä tänä kesänä.

Vuodesta 1978 järjestetty poninäyttely oli alkuun vuorotellen kunkin ponirotuyhdistyksen harteilla. Kun vuoro tuli suhteellisen harvoin ja ihmiset vaihtuivat joka kerta, kellekään järjestäjistä ei ehtinyt muodostua tarpeellista rutiinia tapahtuman järjestämiseen, valmistautuminen aloitettiin joka kerta alusta. Poninäyttely saattoi olla melkein missä päin maata hyvänsä, toki yleensä Etelä-Suomessa. Hajanaisuuden tähden rotuyhdistykset päättivät perustaa poninäyttelyä varten yhteisen yhdistyksen, jonka päätehtävä on järjestää Kansallinen poninäyttely. Samalla paikka vakiintui Helsingin Vermoon.

Poninäyttely palvelee poninostajia ja kasvattajia. Poninomistajat voivat ilmoittaa jo näyttelyyn tullessaan, että poni on myytävänä ja ponin ostoa harkitsevat voivat vertailla myytävien ponien välillä ja löytää omiin tarpeisiinsa parhaiten sopivan ponin. ”Tänä vuonna myytäviä poneja on viime vuotta vähemmän. En tiedä sitten, olemmeko me unohtaneet mainostaa tätä puolta vai onko niitä tosiaan vähemmän myytävänä. Ainahan voi silti sopivan yksilön nähdessään kysyä omistajalta, sattuisiko poni olemaan myytävänä”, kertoi poniyhdistyksen puheenjohtaja Petra Wessman. Kasvattajat valitsevat sopivia oreja tammoilleen sen perusteella, millaiset pisteet se on näyttelyistä saanut. Ponirotuluokissa pisteytetään pääasiassa rodunomaista ulkonäköä. Käyttöluokissa eli ratsastus-, ohjasajo- ja valjakkoluokissa puolet pisteistä tulee ihmisen ja ponin välisestä yhteistyöstä. Käyttöluokkien pisteet kertovat siis suoraan siitä, millainen poni on ratsuna tai vetoponina.

Valjakkoluokkaan osallistui muiden mukana Mirva Wiik Sipoosta ponilla Homecorner’s Fayanoma. 14-vuotias poni on koko perheen yhteinen harrastuskaveri, Wiik ajaa ja myös lapset ovat poniharrastuksesta innoissaan. Wiikin poika, Anton, voitti samana päivänä oman ratsastusluokkansa ja korjasi Ridden Champion -palkinnon. Perhe käy muutaman kerran vuodessa ponin kanssa näyttelyissä. Ponikin tykkää hommasta, kunhan näyttelyitä ei ole liian usein eivätkä päivät liian pitkiä. Käyttöluokissa ratsastajat ja ajajat pukeutuivat perinteiseen englantilaiseen tyyliin.

Suomen suosituin poni on shetlanninponi. Hevosmaailman ulkopuolelta katsova ihminen kuullessaan sanan ”poni” näkee sielunsa silmin juuri shetlanninponin. Se on eräänlainen perusponi ja lasten yleinen ensiponi sopivan kokonsa vuoksi. Shetlanninponien näyttelykehän laidalla tapaamani Kaakon shetlanninponiyhdistyksen toimihenkilö valotti shetlanninponien luonnetta. Hänen mukaansa poni ei lähtökohtaisesti ole sen itsepäisempi kuin iso hevonenkaan, mutta hevoset koulutetaan jämäkämmin. Poneille sallitaan enemmän vapauksia, koska ne ovat pieniä ja suloisia, eivätkä tilanteet pääse usein samalla tavalla kärjistymään vaarallisiksi kuin hevosten kanssa, sillä ihminen pärjää voimassa paremmin pienelle ponille kuin isolle hevoselle. Kaakkois-Suomessa on Kouvolan alueella merkittävää shetlanninponien kasvatusta. Erehdyin valtakunnallisen shetlanninponiyhdistyksen yhdistysaktiiville puhumaan poneista ja minihevosista samassa yhteydessä, mutta sain kuulla, että niillä on hyvin vähän yhteistä. Ponit ovat paljon monikäyttöisempiä, niillä voivat lapset oikeasti ratsastaa.

Lauantaina nähtiin näyttelykehissä pääasiassa nuoria poneja 1-vuotiaista ylöspäin. Nuorille näyttely on hyvää totuttelua ihmisvilinään ja ne saavat nähtäväkseen kaikkea, mihin kotona ei törmää. Kuulin useammasta suusta, että olen vääränä päivänä liikkeellä, sillä lauantai on nuorten hevosten päivä ja silloin on pääasiassa vain kasvattajia paikalla. Sunnuntaina, kun paikalla on sekä tämän vuoden varsoja että varttuneempia perheponeja, ihmisiäkin tulee ponien mukana enemmän. Ei ole harvinaista, että sunnuntaina otetaan mummit ja kummit mukaan ja tullaan viettämään yhteistä ponipäivää.