Korujen lisäksi toinen tekijä, joka minua veti messuille, oli maaseudun eläimet. Messukeskuksen käytävällä tulvahti vastaan maalaisaromi. Pieni eläimenhaju tekee helsinkiläisille vain hyvää. Ja arvaahan sen, että aika menee rattoisasti kun saa rapsutella kaikkea söpöä ja karvaista. Eläimiä oli kahdessa kerroksessa: yläkerrassa kilpailivat kauneudesta lemmikit ja alakerrassa oli maatilan eläimiä.
Lemmikkipapukaija ei lähtenyt mihinkään.
Yläkerrassa oli lemmikkien mukana esittelyssä myös etsijäkoira, joka oli valtavan ystävällinen ja olisi halunnut nuolla kaikkien ohikulkijoiden naamat. Etsijäkoiran ihminen jakoi suljettavia pusseja, joihin laitetaan oman lemmikin karvaa. Sitten kun lemmikki joskus katoaa, pussi kaivetaan esiin ja annetaan etsijäkoiran ottaa vainu. Etsijäkoira etsii nimenomaan muita eläimiä. Valitettavasti koira ei pysynyt niin paljon aloillaan, että siitä olisi kuvaa saanut.
Lemmikkiosastolla koiraihmisten rahoista käytiin kiivasta kamppailua. Piti ihan etsiä, että löysi tuliaisia kissalle. Sheban kissanruokaesittelijä jakoi sentään ilmaisia herkkuja. Vasikkamoussea mirriläisemme jo sai nenänsä eteen, ja lautanen tyhjeni ennätysvauhtia. Oli ilmeisesti hyvää.
Näin ensi kerran elämässäni kanien estekisan.
Jotkut kanat ovat enemmän lemmikkejä kuin toiset. Silkkikana sylitorkuilla.
Alakerrasta löytyivät ponit, hevoset, aasit, lehmät, alpakat, laamat, kanat, mehiläiset ja eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Hänen tehtävänsä on takoa järkeä päättäjien päähän, kun he päättävät eläinasioista, tehdä aloitteita tarpeen vaatiessa ja kaikin puolin edistää eläinten hyvinvointia. Hän yrittää myös blogin ja Twitterin avulla vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Samalla asialla on myös Eläinten hyvinvointikeskus, joka julkaisi messujen aikaan lehdistötiedotteen kiinnittäen huomiota siihen, että mahdollisuus liikkua vapaasti on eläimen hyvinvoinnille tärkeää. ”…esimerkiksi useat naudat ja siat viettävät suuren osan elämästään paikoilleen kytkettyinä, monet koirat elävät pihalla juoksunarussa, kaneja ja marsuja suljetaan pieniin häkkeihin. ”Messut ovat hyvä paikka muistuttaa vakavista asioista, vaikka sinne onkin tultu ensi sijassa viihtymään. Viihtymisen ohessa voi jäädä jotain mieleen.
Tiedotteen julkaisivat myös Helsingin seudun mehiläishoitajat, he ovat nimittäneet perustaneet Hunajaklubin. Hunajaklubissa tehdään itse mehiläisvahavoidetta, vahakynttilöitä, käydään hunajatiloilla ja kerrotaan, miten jokainen voi alkaa pitää pientä citymehiläisten yhdyskuntaa. Enpä ihmettelisi, vaikka hunajaklubissa pidettäisiin myös hunajatastingeja.
3 päivää edustamista on rankkaa. Jotkut eläimet olivat päivän loppupuolella jo sen näköisiä, että toivoivat ihmisten häipyvän.
Väsähtäneeltä näytti myös hallin kuuluisin aasi Sumu Sireeni.
Tämä poni kertoi, missä oli käynyt.
Jostain syystä laamat ja alpakat olivat virkeämpiä kuin kavioeläimet. Minulle heräsi kysymys siitä, oliko eläimillä erityisen kivaa ja onko järkevää järjestää tällaisia tapahtumia, joissa eläimet tuodaan keskelle kaupunkia. Joitakin eläimiä kävi sääliksi, ehkä pitäisi enemmän katsoa, jaksaako eläin olla näytillä ja tarvittaessa vaihtaa se toiseen saman lajin yksilöön. Ne ovat niin yksilöitä, toiset nauttivat huomiosta, kuten näistäkin kuvista kävi ilmi. Sorkkaeläimet pärjäsivät parhaiten: lehmillä oli lehmän hermot, lampaille riitti kun ruokaa oli koko ajan riittävästi, laamoilla ja alpakoilla vaikutti olevan suorastaan hauskaa.
Laamat kilpailivat taitoradalla, johon kuului matalia esteitä, autonrenkaita, keinulautaa ja muuta jännää. Vähän samanlainen rata kuin lännenhevosilla trail.
Tämä yksilö suorastaan nautti huomiosta. Pää kääntyi suurinta kameraa kohti erehtymättä.
Tämä on söpö jos mikä. Ihanat suuret silmät!
Hetken päästä alpakka otti lepoasennon.
Kuten näette, eläimiä riitti ja mukavaahan niitä oli katsella. Käytävän toisella puolella pidetyistä kädentaito-, ruoka- ja metsämessuista löydät jutun runsaine kuvineen korublogistani.
Samoilla linjoilla ollaan, meidän kissat ei saanut tuliaisia kun niitä ei löytnyt :/
Meidän kissa sai lopulta leluhiiren, kun eräällä osastolla pöydän takana olevalle totesin, että kellään ei ole kissoille mitään heidän tarjontaansa katsellessani. Heilläkin oli vain koirille, mutta hän kaivoi jostain esiin kissanleluja. Ne oli kuulemma tarkoitettu arpajaisiin palkinnoiksi, mutta hän sanoi että voin ostaa jonkun niistä.