Yksi vaikeimpia juttuja koruharrastuksessa on ollut purkaminen. Kaikista koruista ei voi tulla mestariteoksia, sen tietää jokainen, mutta paljon vaikeampi on myöntää, että on juuri itse tehnyt keskinkertaisen korun. Tai joku koru on saattanut aikanaan olla yksi hienoimmista tekeleistäsi, mutta aika ja kehittyneet taidot saavat sen nyt näyttämään lastentarhassa tehdyltä. On jokaisen omassa silmässä, mikä koru ansaitsee purkutuomion, ja osa voi olla hyvinkin rakkaita niiden ulkonäöstä huolimatta eikä sellaista tarvitse purkaa jos ei halua, vaikka kuka sanoisi mitä. Purkutuomioon viittaavia oireita ovat omat epäilykset siitä, että pystyisit parempaan tai korun käyttäminen tuntuu jossain määrin nololta. Joskus siihen tarvitaan aikaa, olen itsekin ollut tilanteessa, että keskinkertainen yksilö on saanut jäädä sivuun pölyyntymään, kunnes olen valmis purkamaan.
Tässä esimerkki yhdestä, josta tuli purkamalla parempi. Sain tuttavalta kasan mustia muovihelmiä. Musta ja hopea ovat aina varma yhdistelmä, joten siitä oli hyvä lähteä työstämään. Kuvassa oleva kuminauhaan tehty rannekoru ei ole susiruma, mutta en ole siihen tyytyväinen. Siitä puuttuu sitä jotain. Parempi tulos tuli, kun samoja helmiä koottiin eri tavalla. Parempi korukin oli niin yksinkertainen tehdä, että suunnittelen tekeväni seuraavaksi blogiin yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten koru tehtiin.
Purkaminen on joskus parasta, mitä korulle voi tapahtua. Muutoin saattaa käydä niin, että helmet jäävät ”vangiksi” mitättömään koruun, kun ne toisissa oloissa ja toisessa yhdistelmässä saattaisivat loistaa. Korussa kiinni olevia helmiä kun ei osaa samalla tavalla pitää tarvikkeina, vaan ne on jo käytetty.
Tuo alempi noista kaulakoruista on tosi makee! Myytkö näitä jossain vai teetkö ihan omaksi iloksi? Toivottavasti ei tarvitse purkaa koruja. :)
Kiitos. Pääasiassa teen omaksi iloksi, mutta kun niitä kertyy, pystytän toisinaan pöydän paikalliselle torille ja aina niitä joku ostaakin. Kyllä niitä purettaviakin välillä löytyy, mutta ne joutavatkin sitten tulla puretuksi. Tuo alempi on niin kivannäköinen, että sitä en aio purkaa.
Ero on kyllä valtava! Samat ”raaka-aineet” mutta toinen tosiaan näyttää vähän halvalta, toinen pitkään ja taitavasti työstetyltä käsityöläisen tekemältä. Tosi hyvä pointti toi purkutuomion harkitseminen.
Kaiken lisäksi minun ei ole tarvinnut ostaa aikoihin uusia helmiä, kun puran vanhoja töitä. Etuna on vielä sekin, että niitä ei ole joka puolella kasoittain, kun välillä purkaa vanhoja.
Ja niinhän se on että virheistä oppii. Kyllähän se ottaa päähän jos on työ mitä on kerenny hyvän matkaa tekeen ja huomaa sitten virheen mut itelläkin just se että ei sitä omasta mielestä pieleen mennyttä työtä sit halua pitää ja tulee vaan siitä paha mieli. Kun näkee vähän vaivaa ja purkaa ni sit lopussa on tosi hyvä fiilis että jes, onnistuin sittenkin. Sit kun on kerran jonkun virheen tehny niin jatkossa on huolellisempi ja tuskin ainakaan heti tekee toista kertaa samaa virhettä. :)
Ihan totta. Virhettä ei välttämättä toiset edes huomaisi, mutta kun itse tietää sen niin se jo heti muuttaa suhtautumista siihen koruun.