Ranskalainen kauppamies on tehnyt pitkän matkan itään Turkkiin asti löytääkseen kauniita esineitä, jollaisia Euroopassa ei ole. Hänen huomionsa kiintyy säihkyvään turkoosiin korukiveen. Myyjä kertoo hankkineensa niitä Persiasta. Kauppamies on innoissaan, hänen matkansa ei ole ollut turha. Mitään noin hohtavaa ja eksoottista ei Ranskan kauppahuoneissa ole. Ranskaan saapuessaan hän esittelee asiakkaille noita upeita kiviä, joita hän on Turkista tuonut. Kivi saa nimen ”la pierre turquoise”, turkkilainen kivi. Nykyään se tunnetaan nimellä turkoosi. Sana on levinnyt tarkoittamaan turkoosia väriä, monikaan ei enää tiedä sen saaneen nimensä kivilajilta. Kaunis kivi on sitä ennen ihastuttanut jo egyptiläisiä niin, että sitä käytettiin myös rinta-alueella faarao Tutankhamonin hautanaamiossa.
Aito turkoosi on melko harvinainen ja se saa kauniin värinsä ympäröivästä kivilajista. Sitä esiintyy alumiinipitoisten kivilajien halkeamissa ja raoissa, se on siis eräänlainen täyteaine. Sen vuoksi myös aidossa turkoosikivessä on tummia juonteita. Kivi saa värinsä, kun alkuperäinen kivilaji kostuu tai hapettuu ja siitä liukenee mineraaleja kallion rakosiin. Tästä johtuen turkoosin väri voi vaihdella vaaleasta vihreästä voimakkaaseen siniseen. Sinistä turkoosia syntyy, kun kivilajissa on alumiinin lisäksi kuparia, vihreän värin saa aikaan rauta. Turkoosia esiintyy lähinnä Iranissa, Egyptissä ja Yhdysvalloissa. Kuten muutkin kivet, se ei aina näytä kovin kummoiselta ennen hiomista.
Turkoosi tunnetaan Yhdysvalloissa intiaanikorujen raaka-aineena. Maan lounaisosissa onkin tunnettuja turkoosiesiintymiä, ja alueen alkuperäiskansojen edustajat hankkivat lisätuloja myymällä turkoosista valmistettuja hopeakoruja. Koruihin käytetty kivi ei aina ole täyttä turkoosia. Usein turkoosina myyty kivi on osaksi hartsia tai magnesiittia, ja siinä on jonkin verran aitoa turkoosia tai sitten ei ole ollenkaan. Jos ostamasi turkoosi on säännöllisen muotoista ja väristä, lisäksi vielä edullista, saattaa olla ettei se ole oikeaa turkoosia nähnytkään. Koruntekijän ominaisuudessa kuitenkin huomautan, että korumateriaalin ei tarvitse olla ”aitoa” tai kallista ollakseen kaunista ja käyttökelpoista. Jos haluat tietää, onko ostamasi kivihelmisatsi aitoa turkoosi, sinun täytyy hajottaa pihdeillä yksi. Jos se on samanlaista tummasuonista ja kivisen oloista sisältäkin, se on melko varmasti aitoa. Tekoturkoosi taas on sisältä tasaisen väristä ilman tummia suonia tai jopa valkoista, josta vain pinta on värjätty.
Aito turkoosi on herkkä reagoimaan erilaisten aineiden, kuten ihovoiteiden, pesuaineiden (saippuan) ja hien kanssa. Jos korusi joutuu jatkuvasti kosketuksiin näiden kanssa, sen väri saattaa haaleta tai muuttaa sävyään. Mikä liueten tulee, se liueten menee.
Lähteet
Rupert Hochleitner: Jalokivet ja korukivet
David C. Cook – Wendy L. Kirk: Mineraalit ja jalokivet
Walter Schumann: Jalokivet ja korukivet
