Kaikki alkoi Callesta. Viime viikolla seurasin, miten orvoksi jääneen Calle-varsan käy Hästbackan tilalla Kirkkonummella. Callen emä jouduttiin lopettamaan, kun se loukkasi itsensä pahasti laitumella. Ilmoitusta keinoemon tarpeesta levittivät monet ihmiset. Viereisen karsinan empaattinen tamma tarjoutui äidiksi, ja niin tarina sai onnellisen lopun. Seurasin tapauksen etenemistä, kuten varmasti moni muukin. Tallia pitävä Petra Hackman ei saanut juuri nukuttua pariin vuorokauteen, ja alkamassa oli IST Princess Arwenin eli Armin seuranta. Armin ensimmäisen varsan oli määrä syntyä hetkellä millä hyvänsä. Tarjouduin muutamien muiden mukana valvomaan tammaa, jotta Hackman saisi nukkua edes joskus. Olin juuri edellisenä päivänä saanut tavallista pahemman flunssan ja torkkunut päivällä, joten valvoisin joka tapauksessa. Voisin samalla vaikka pitää silmällä yhtä hevosta.
Sain linkin webbikameraan ja sain pienen perehdytyksen Armin käyttäytymiseen. Parin tunnin perehdytyksen aikana pidin chat-yhteyttä toiseen valvojaan ja hän tulkkasi minulle hevosen käytöstä, kertoi mistä ei tarvitse välittää ja mikä saattaa olla alkavan varsomisen merkki. Sitten pitikin jo pärjätä itsekseen, vaikka kyllä toisille sai soittaa ja kysyä jos epäilin jonkin olevan pielessä. Ensikertalaisena kuvittelin, että homma on yhden yön juttu, tai ehkä kahden. Vaan ei se käy niin kuin ihmisistä olisi mukavaa, sain sen huomata. Kolmannen valvomisyön jälkeen homman logiikka alkoi kohdallani mennä vähän kuin kalliissa investoinnissa: niin monta yötä tässä on valvottu, että homma pitää katsoa loppuun asti tai vaivannäkö on ollut turhaa. Jutussa esiintyvät kuvat on napattu kuvakaappauksina ruudulta seurannan aikana. Laadun vaihtelu johtuu valon määrän vaihtelusta; pimeään aikaan käytössä on vain kameran infrapunavalo, päivällä ikkunasta tulvii sisään luonnonvaloa.
Niinpä me valvoimme. Porukan kesken muodostui oma huumorinsa, kun varsaa ei innokkaasta vahtimisesta huolimatta alkanut kuulua ja Armi enimmäkseen nukkui öisin, välillä söi. Silloin tällöin se oli jonkin aikaa rauhaton, sillä sen oli vaikea löytää hyvää asentoa tai varsa potki. Vitsailimme, että se varmaan naureskelee turpakarvoihinsa ja tuumii ”Siinäpähän valvotte, minä ainakin nukun”, tai että Prinsessa Armi haluaa pitää meitä jännityksessä. Varsalle ehdotettiin nimeksi Hästbackan Big Brother ja muita vastaavia, jotka kuvasivat osuvasti tilannetta. Itse ehdotin, että voisimme yrittää äänestää varsan ulos. Eräs meistä kertoi vilkaisevansa karsinakameraa melkein missä ja milloin vain, kun on hetki ylimääräistä aikaa. Yksi meistä keksi hyvän termin: nettikätilö.
Mielenkiintoista oli nähdä, mitä hevonen tekee yöllä karsinassaan. Kun seitsemäntenä yönä sitten alkoi tapahtua, olin ihan tyytyväinen että olin jaksanut valvoa öitä. Noina öinä oli nimittäin tullut tutuksi tavanomaisen käytöksen kaava, ja nähdessäni tiistaiaamuna klo 3.30 tavallista paljon tuskaisempaa käytöstä, tiesin siinä samassa, että nyt on tosi kyseessä. Vahtivuoroni oli klo 02-04, joten tapaus sattui vieläpä omalla vuorollani, niinpä sain kunnian herättää Hackmanin. Oman vahtivuoroni lisäksi nimittäin seurasin hevosta muulloinkin.
Viikon aikana opin itseäni kokeneemmilta paljon. Viimeisenä yönä Hackman kysyi, huomasinko hevosen muodon muuttuneen. Vertasin muutaman yön takaisia ruudulta nappaamiani kuvia, ja huomasin että tynnyrimäinen leveys oli poissa ja kaikki ”ylimääräinen” oli nyt vatsan alla. Vahtiporukassamme oli sovittu, että herätämme toisemme ja niinpä yöllä saimme porukalla ihastella, miten ensin tuli näkyviin kavio, sitten toinen ja pian ihmisapuri veti esiin pienen orivarsan kello 5.40. Meidän onneksemme varsan syntyessä oli jo melko valoisaa ja saatoimme nähdä hyvin, mitä karsinassa tapahtuu.
Ensin näkyi pieni kavio…
…sitten toinenkin.
Nyt oli ihmisen vuoro tarjota vetoapua. Jalat kuivattiin, jotta ote ei lipeäisi, ja sitten emäntä veti.
Onneksi olkoon, Armi, se on poika! Armi alkoi heti huolehtia varsasta. Äidin ensimmäinen tehtävä oli nuolla tulokas kuivaksi.
Alle 10 minuutin kuluessa varsa jo kokeili ensimmäisen kerran jalkojensa kantavuutta. Tuore äiti osoitti heti äidilliset taipumuksensa. Se nuoli pienen oripojan kuivaksi ja alkoi saman tien suojella sitä. Kun siihen asti olin nähnyt vain levottoman ja epämukavuudesta kärsivän tamman, oli nyt oikein ilo nähdä pojastaan ylpeä äiti. Armin elämä sai ihan uutta sisältöä. Kukaties tiemme vielä kohtaavat, ja pääsen tapaamaan heitä ihan henkilökohtaisesti. Valvotun yön jälkeen nettikätilö meni nukkumaan aamulla kahdeksan maissa, mutta arvaatte varmaan, että uni ei ihan helpolla tullut.
Tutkimusmatkailun voi aloittaa heti. Seinät ovat vauvan mielestä ihan erilaiset kuin edellisessä asunnossa.
Toiselta tammalta käyttämättä jäänyt ternimaito mahdollistaa sen, että varsa saa ensimmäisen aterian heti ja äiti saa vielä hengähtää hetken.
Äidin pikku kullanmuru.
Äiti vahtii lapsosta.
Niin tyytyväinen Armi.
Artikkelikuva: Petra Hackman
