Kun perheeseen hankitaan uusi ratsu, tarvitaan usein satulansovittajaa auttamaan sopivan satulan hankkimisessa. Satulansovittaja ajattelee ennen kaikkea hevosen parasta, sillä hän auttaa hankkimaan satulan, joka sopii juuri tälle hevoselle. Jos satula sopii ratsastajallekin, se on tietysti plussaa, mutta ratsastuskoulun hevosten kohdalla se ei aina onnistu. Hyvä satula jakaa ratsastajan painon tasaisesti hevosen selälle eikä paina säkää, lapoja tai ristiselkää.
Satulansovittaja Elsa Kettunen on korjannut ja sovittanut satuloita ja muita nahkavarusteita jo liki 30 vuoden ajan, ensin opettajana hevostalousoppilaitoksissa ja viimeiset 20 vuotta itsenäisenä yrittäjänä. Suomessa on kolmisenkymmentä saman ammatin edustajaa. Kettunen pitää työstään, sillä se on sopiva sekoitus hevosten auttamista ja asiakaspalvelua. Jokainen päivä ja jokainen selkä on vähän erilainen. Joskus tulee vastaan haastavia tapauksia, joiden kohdalla saa hetken hieroa älynystyröitään ennen kuin toimiva ratkaisu löytyy.
Satulalla on väliä
”Yleisin tapaus, jossa satulansovittajaa tarvitaan, on se että satula ei sovi hevoselle, tai sitten perheeseen on hankittu hevonen ja sille pitäisi löytää sopiva satula”, kertoo Kettunen. ”Mittaan selän, sitten laadin asiakkaalle listan sopivista satulamalleista, tai jos asiakas haluaa, hankin satulan hänen puolestaan.” Sopiva satula on tarpeellinen paitsi kaikkien mukavuuden kannalta, myös hevosen terveyden takia. Jos epäilee satulan olevan epäsopiva, satulahuovan painaumat tai satulahuovassa oleva lika antavat vihjeen. Jäljen tulisi olla tasainen koko toppausosien alueelta. Epäsopivaa satulaa käyttävä hevonen on haluton liikkumaan tai se osoittaa muuten vastenmielisyytensä satulointia ja ratsastusta kohtaan. Huono satula kipeyttää hevosen selkää, mutta voi pahemmassa tapauksessa aiheuttaa myös pysyviä vaurioita, kuten selkärangan okahaarakkeiden murtumia.
Oikeanlaisella satulalla voi paikata paljon rakennevikoja. Satulalla voi korjata puutteita hyvinkin pitkälle, mutta mitä enemmän muokkausta satula vaatii, sitä kalliimmaksi se tulee. Kettusen mukaan välillä ihmiset kiinnittävät liian vähän huomiota selän kuntoon, kun muut ominaisuudet hurmaavat ostajan. Hän kuitenkin kehottaa hevosenostajia katsomaan myös selkää, sillä ehdoin tahdoin ei kannata hankkia hevosta, jolla on poikkeava rakenne tai huono selkä.
Kettunen ei valmista satuloita, kuten ei kukaan muukaan Suomessa. ”Täällä ei ole satulanvalmistuksen perinteitä. Tietotaidon karttuminen vaatii sukupolvien työn, eikä kukaan viitsi lähteä sellaiseen, kun satuloita saa ulkomailta. Nykyaikaista urheilusatulaa valmistettiin 70-80-lukujen taitteessa parisataa kappaletta A. Anttilan pajassa Lahdessa.
Satulalla vai ilman?
Selkäspesialistin ollessa paikalla en voi olla kysymättä, onko ilman satulaa ratsastaminen hyvä vai huono asia hevosen selän kannalta. Kettusen mielestä ilman satulaa voi joskus ratsastaa, mutta pidemmän päälle se ei tee hyvää, sillä silloin selkään kohdistuu pistemäinen paine, kun ihmisen koko paino on istuinluilla. Satula on sitä varten olemassa, että se jakaa painon tasaisemmin. Se on sen päätehtävä. Kun aiheeseen päästiin, Kettunen mainitsee huolensa rungottomien satuloiden lisääntymisestä. ”Rungoton satula ei ole paljon parempi kuin ilman satulaa ratsastaminen, paitsi että sitä ratsastaja käyttää jatkuvasti. Se ei ole terveellinen muoti hevosen selän kannalta. Tuntuu vähän siltä, että rungottoman satulan kannattajat yrittävät keksiä pyörää uudelleen. He heittävät pois vuosisatojen tuotekehityksen tulokset. Ei ole sattumaa, että satula on sellainen kuin se on.”
Satulansovittajan työtä seuratessa huomio kiinnittyy eniten käytettyyn työvälineeseen, mittatikkuun. Se on noin metrin mittainen jähmeän taipuisa tikku, joka säilyttää sen muodon, johon se asetellaan. Kettunen vie mittatikun sään kohdalle ja painelee sen hevosen kylkiä pitkin hevosen rungon muotoon. Kun tikku nostetaan pois, siitä voidaan mitata satulan leveys ja hevosen tarvitsema säkätila. Jos Kettunen on jotain ammatissaan vuosien varrella oppinut, se on se että silmät valehtelevat, mittatikku ei. Lihavakin hevonen voi olla satulan kohdilta yllättävän kapea.
Hevosen selkä muuttuu 6-8-vuotiaaksi asti, sen lisäksi lihasten kasvaminen tai katoaminen vaikuttaa heti satulan sopivuuteen. Aktiivikäytössä oleva lihaksikas hevonen tarvitsee erilaisen satulan kuin sama hevonen sairasloman jälkeen, kun sen lihakset ovat kadonneet.
Puhuimme vielä lopuksi pari sanaa punarautiaasta ystävästäni, jolla Kettunenkin on ratsastanut hiljattain. Hevosen satula meni vaihtoon tammikuussa, kun varkaat rosvosivat koko satulahuoneen tyhjäksi. Sille kävi verraten hyvin, sillä Kettusen mukaan sen nykyinen satula on sopivampi kuin entinen, siinä on enemmän säkätilaa. Olin aiemmin sitä mieltä, että edellinen satula oli parempi, koska se oli minulle mukavampi. Uudemmassa kesti jonkin aikaa, ennen kuin pitkine jalkoineni löysin satulassa sopivan asennon. Nyt olen iloinen siitä, että se on saanut sopivamman satulan. En voi olla ihmettelemättä opetusmestarin kärsivällisyyttä meitä ihmisiä kohtaan.
Edit 21.7. artikkeliin on tehty tarkennuksia.
Artikkelikuva: Elsa Kettunen/Kaakon neula ja naskali. Elsa Kettusen liikkuva paja on pakettiautossa.
Edit. 1.10.2017: lisätty kuva työkalusta.
