Päätin jo viime vuoden puolella, että ensimmäiset kilpailuni kilpailisin tänä vuonna. Ensimmäinen koitos on näillä näkymin seuran vuosittainen Kevät-Cup. Olisin mielelläni kyllä ratsastanut ensin harjoituskilpailuissa, uskon että jännittäminen olisi ollut vähäisempää kuin ”oikeassa” kilpailussa. Se nyt ei kuitenkaan onnistunut. Kevät-Cupissa on kaksi karsintaa ja finaali. Tavoitteekseni olen asettanut päästä finaaliin. Viime vuonna olin talkootyöntekijänä finaalissa, ja paikalle tuli melko paljon vieraita ratsukoita trailereissaan. Siellä on siis astetta kovempi meno kuin harjoituskilpailuissa. Viime vuonna kaikki pääsivät finaaliin mukaan, sillä huhtikuussa Suomessa oli hevosherpestä, ja tartuntariskin takia karsinnat päätettiin perua.
Valmistautumiseen kuuluu sekin, että hankin nyt ensi kertaa SRL:n täysjäsenyyden ja seurakilpailulisenssin. Tähän asti olen ratsastanut edullisella oman seuran kannatusjäsenen tittelillä. Huvittavaa on, että nyt olen kuulemma seniori. Vanhuus taitaa iskeä aina vain aikaisemmin.
Tunneilla olen hyvänä päivänä päässyt kokemaan pientä onnistumisen iloa. Silloin kun on saanut esittää toivomuksia, olen toivonut harjoituksia, jotka sisältyvät helppo D:hen. Muutamia kohtia ohjelmasta olen siis päässyt jo harjoittelemaan. Tähän mennessä en ole käynyt yksityistunnilla, mutta sellainenkin lienee vielä tarpeen. Istunnassakin tapahtunut pientä edistystä, koen saavuttaneeni erään etapin: viime kerralla istuntani oli kehittynyt siihen pisteeseen, että käyntiosuuksilla hevonen antoi perään ja myötäsi niskastaan. Opettaja pyysi antamaan hevoselle hieman lisää ohjaa, jotta se voi laskea päänsä eteen alas ja taipua niskastaan. Hetken tunsin, että kadotan ohjastuntuman ohjien pidentämisellä, mutta sen uudelleen löydettyäni ällistyin siitä, miten pienellä tuntumalla herkkä hevonen voi kulkea. Samalla täytyy ihmetellä ja olla tyytyväinen, etteivät vuodet opetusratsuna ole hävittäneet tuota herkkyyttä.
Siinä se kulki tyylikkäästi kaula kaarella muodossa, ratsastaja oli huomattavasti vähemmän tyylikäs. Tiedän kyllä, että tuo kaikki edistys häviää heti kun hevonen alla vaihtuu tai seuraavalla kerralla voi jommallakummalla olla huonompi päivä. Olen nyt melko usein saanut ratsastaa samalla hevosella. Tällä samalla ruskealla ruunalla aion myös osallistua ensimmäiseen kilpailuuni, joten on oikein hyvä, että olemme päässeet kunnolla tutustumaan toistemme liikehdintään. Harmi vain, että kilpailutilanteessa luultavasti istun jäykkänä jännityksestä ja hevonenkin jännittyy. Se selviää sitten aikanaan. Toivotaan parasta, mutta varaudutaan pahimpaan. Minulle saa kertoa vinkkejä, miten kilpailujännitys taltutetaan tai vaikka esimerkkejä siitä, mitä ei pidä tehdä.
P.S. Pienempiä hevosmaisia ajatuksia aiheeseen liittyen jaan toisinaan Twitterissä. Toivotan tervetulleeksi seuraamaan Ellikin tiliä @eltalvio.
