Hevosen saaminen traileriin on ikuisuuskysymys, sillä useimpien hevosten mielestä trailerimatkustamisessa ei ole mitään hauskaa. Minna Tallberg on tehnyt tästä vuodesta lastaamisen teemavuoden. Kysytty luennoitsija havaitsi tarvetta lastaamisen käsittelylle ja tänä vuonna hän kiertää maata puhuen siitä, miten hevosen saa opetettua matkustamaan turvallisesti trailerissa. HETA 2015 –tapahtumassa Tallberg opasti kuulijat turvallisen lastaamisen saloihin ja vastasi kuulijoiden kysymyksiin.
Lastaaminen on enemmän kuin vain hevosen saamista jotenkin traileriin. Se, miten se tapahtuu, vaikuttaa hevosen mielialaan pitkälle päivään. Jos ratsukko on lähdössä kilpailuun ja ratsastaja haluaa, että hevosen suoritus kilpailuissa on paras mahdollinen, kannattaa varmistaa, että lastaukseen ei liity jännitystä, pelkoa tai ylimääräistä stressiä. Kun lastaustapahtuma on hevoselle miellyttävä tai neutraali, on todennäköisempää, että koppi ei paljon heilu maantiellä ainakaan hevosen vauhkoontumisen takia vaan hevonen on melko tyytyväinen ja rauhallinen matkan ajan. Turvallinen lastaamistapahtuma myös parantaa ihmisen ja hevosen välistä luottamusta.
Hevosen kouluttaminen traileriin voidaan aloittaa, ennen kuin hevonen on koskaan edes nähnyt traileria. Kuivaharjoituksissa harjoitellaan ensin kapeasta ja sitten matalasta kohdasta kulkemista hermoilematta, sitten tutustutetaan hevonen erilaisiin alustoihin. Tallberg korostaa, että kaikissa harjoituksissa on tärkeää löytää hevosen huolestumiskynnys ja pysähtyä siihen, antaa sen tarkkailla tilannetta ja kun se rentoutuu, voidaan pyytää askel eteenpäin.
Kapeisiin ja mataliin paikkoihin totuttamisessa tärkein työkalu on pitkä naru. Naru näytetään hevoselle, ja seinän viereen rajataan leveä kuja, niin leveä ettei se aiheuta hevosessa mitään reaktiota. Hevonen talutetaan kujasta läpi tai jos se hoksaa itse mennä, se voi myös kulkea irrallaan. Kujaa kavennetaan vähitellen. Maneesi on hyvä paikka opetella tätä. Jos hevonen muuttaa nopeuttaan kujassa tai kulkee seinän viertä, se kertoo stressistä. Jos reaktio on voimakas, kujaa pitää leventää uudelleen ja aloittaa siitä, missä hevonen tunsi olonsa turvalliseksi. Jos epäröinti tai kiiruhtaminen on pientä, kujan voi säilyttää ennallaan ja mennä sen läpi, kunnes hevonen tuntee olonsa turvalliseksi. Aina kun se on mennyt kujan läpi, vaikka hermoillenkin, se pitää palkita. Kun kuja on trailerinlevyinen ja hevosen mielestä se on ihan helppo nakki, seuraava tehtävä on pysähtyä kujalle.
Hevonen pitää aina muistaa palkita. Palkkion ei tarvitse olla herkku, se voi olla esimerkiksi rapsutus, jos se on hevosen mielestä parasta maailmassa. Tallberg sanoo, että yleisesti ottaen koulutuksessa pärjää melko pitkälle ilman ruokapalkkioita, mutta traileri on hevoselle niin iso peikko, että lisäkannustimena herkkupalkkio voi olla paikallaan. Palkitsemisen suhteen Tallberg antaa muutamia hyödyllisiä vinkkejä:
1. Palkkio syötetään aina itsestä poispäin.
2. Hevoselle tuodaan palkkio, sen ei pidä itse tulla hakemaan, jotta se ei rynni syliin eikä ala omatoimisesti etsimään herkkuja.
3. Palkkioita voi olla erilaatuisia. Helpoista tehtävistä tulee vaatimattomampi palkkio, vaikeammista tehtävistä herkullisempi. Koko tehtävän onnistuneesta suorittamisesta voi palkita jättipotilla.
Kun kuja ei aiheuta mitään stressireaktioita, hevosta voidaan alkaa opettaa kulkemaan matalasta kohdasta ja laskemaan päätään. Ponit tuskin saavat lyödyksi päätään kattoon, mutta hevosilla tällainen vaara on oikeasti olemassa. Kuvissa esiintyvä kimo poni on opetettu koskettamaan turvallaan purkin kantta. Kun kansi asetetaan matalalle, poni laskee päätään ja saa palkkion. Matalasta aukosta kulkeminen aloitetaan niin, että avustajat pitävät narua korkealla, tarvittaessa seisovat jakkaroilla tai nostavat narun tikkujen varaan. Tässä edetään samaan tapaan kuin kapenevan kujan kanssa: korkeutta lasketaan vähitellen. Kun hevonen on vakuuttunut, että mitään kauheaa ei tapahdu ja toimii pyyntöjen mukaan, se saa palkkion.
Kun kapea ja matala tila ei tuota ongelmia, voidaan näyttää hevoselle erilaisia alustoja. Se saa tutkia niitä ensin hetken rauhassa, sen jälkeen on tarkoitus saada hevonen astumaan alustalle, lopulta seisahtamaan alustan päälle. Vaneri, metalli ja kumi ovat hyviä alustoja hevosen kokeilla. Se oppii, että vaikka alusta rämisee tai kopisee, se ei ole vaarallista. ”Hevonen yleistää asiat muutaman alustamateriaalin jälkeen, ja sen jälkeen se astuu luottavaisesti melkein mille vaan”, neuvoo Tallberg. Pressua käytettäessä pitää muistaa, että se ei ole hokkikenkien kanssa hyvä yhdistelmä. Jos kavio jää kiinni ja hevonen pelästyy, työ pitää aloittaa alusta. Alustalleastumisharjoituksista on hyötyä monessa: hevosen saa esimerkiksi helpommin astumaan vaa’alle klinikalla, kun se ei pelkää erilaisia alustoja.
Tämän jälkeen voidaan ottaa esiin traileri. Trailerin ei pitäisi olla ylitsepääsemätön mörkö harjoitusten jälkeen, mutta sinne pääsemisen voi vaatia vielä suostuttelua. Jos hevonen pysähtyy sillalle tai ryntää kopista ulos, se viedään kauemmas, sinne missä sitä ei jännittänyt. Sen jälkeen hevonen saa tutkailla tilannetta ja kun jännitys lievenee, se on valmis ottamaan seuraavan askeleen. Tallberg mainitsee useaan kertaan, että hevosen jännityksen ensi merkit voidaan tuntea herkkua syöttävän ihmisen kädessä suupielten jännittymisenä. Huulet ovat hiukan kovemmat, kun hevonen on jännittynyt. Herkkujen syöttäminen edettäessä kohti traileria paitsi motivoi sitä kohti päämäärää, myös paljastaa jännityksen ensi merkit. Hevonen, jonka suu on jännittynyt, saattaa olla ulkoisesti vielä melko rennon oloinen.
Kun hevonen on saatu traileriin, se saa palkkion ja sen jälkeen saman tien harjoitellaan ulos peruuttamista. Harjoitellessa kannattaa pitää käsijarru päällä, jotta traileri heiluisi vähemmän. Hevoselle voi opettaa sanat sisään ja ulos tai eteen ja taakse. Toistojen myötä trailerissaseisomisaikaa pidennetään vähitellen. Kun hevonen seisoo rauhassa, trailerilla voidaan varovasti lähteä liikkeelle. Tallberg muistuttaa, että trailerissa pitäisi aina olla ruokaa kompensoimaan ikäviä puolia. Traileri kun ei ole pakoeläimen mielestä ole muuten mikään houkutteleva paikka, tarvitaan henkisen vaakakupin tasoittamiseen ruokaa, vähintään heinäverkko. Kun kopista tehdään hevoselle mukava paikka, siitä voi tulla hevosen matkakoti ja turvapaikka vieraassa ympäristössä.
Vaikka hevonen matkustaisi sujuvasti, on silti toisinaan hyvä viedä se hetkeksi traileriin syömään, vaikka ei oltaisi menossa minnekään. Jokaisen varsan olisi jo pienenä hyvä käydä trailerissa rapsutettavana muutaman kerran ilman, että koppi liikkuu.
