Viime vuonna luulin, että Horse Fair on jo käynyt tutuksi, mutta järjestäjät yllättivät jälleen. Kuvittelin, että tänä vuonna on jo kaikki niin nähty, että käppäilemme kuvaajan kanssa ympäriinsä vailla kiirettä. Väärin! Uusia, kiinnostavia ihmisiä ja aiheita on niin paljon, että sellaista päivää tuskin tulee. Olin aikatauluttanut päivän vähän liiankin tiukalle. Hyvä kun syödä ehti. Halusin nähdä kaiken, mutta ihan omaa tyhmyyttä laadittu vaativa aikataulu teki osaltaan sen, että messuista katosi hetkittäin se ilo, mitä niissä on aikaisemmin ollut. Sanon kuin Liisa Ihmemaassa -sadun jänis: ”Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa.” Täytyy olla ensi vuonna viisaampi ja jättää aikaa myös oleilulle. Kyllä näitä varmasti järjestetään tulevina vuosina niin, että ehdin aivan kyllästyä.
Päivän parhaita hetkiä oli juttutuokio Talvion sisarusten kanssa. Menestyneiden siskosten viikonloppu oli sujunut esteratsastuskilpailun merkeissä, he olivat ehtineet vain pikaisesti käydä katsomassa muuta messutarjontaa. Viikonlopun kilpailuissa molemmilla oli perjantaina jännittyneet hevoset, jotka olivat lauantaina jo hieman rennompia, joten sunnuntaina aamupäivällä he olivat luottavaisia, että hyvä kehitys jatkuu. Verryttelyalueen pienuus vain haittasi. Kun useampi ratsukko on samaan aikaan verryttelyssä, siellä on melko ruuhkaista. Eveliina Talvion hevonen 7-vuotias Sonyador on hänelle erityinen siksi, että se on alusta alkaen itse rakennettu. Vuosien työn tulokset alkavat nyt näkyä. Helsingissä hevonen hyppäsi 130 cm:n kansainvälistä luokkaa. Helsingissä kilpailemisessa on se etu, että hevoset ovat levänneempiä, kun matkaan menee vain tunti eikä kahta päivää, kuten laivalla Eurooppaan matkustamisessa. Johanna Talvion mielestä Horse Fairissa on isomman kisan tuntua. ”Todella kiva, että tänne on saatu näin paljon kilpailijoita ulkomailta. Kansallisissa kilpailuissa pyörivät aina enemmän tai vähemmän samat ihmiset, on mukavaa nähdä vähän eri naamoja.”
Asiakkaita houkuteltiin monin eri tavoin. Pitää olla jotain kimaltavaa ja jotain hevosaiheista.
Eläinlääkäri Mirjami Miettinen havainnollistaa, miten vähän kuolaimelle jää tilaa, kun kielen pitää mahtua samaan suuhun.
Tulin messuille paitsi tapaamaan ihmisiä ja katsomaan kilpailuja, myös oppimaan uutta. Päivän ehkä kiinnostavin hetki oli Mirjami Miettisen luento hevosen suun terveydestä ja sopivan kuolaimen valinnasta. Miettinen on valmistunut viime vuonna eläinlääkäriksi ja hän on erityisen kiinnostunut hevosen suun hyvinvoinnista. Lopputyötään varten hän mittasi ja kuvasi lukuisten hevosten suita ja suitsien aiheuttamia vaurioita. Yleisimpiä vaurioita olivat turparemmin kireys ja sen aiheuttama hampaiden painuminen posken sisäpintaa vasten. Näin poskihampaat aiheuttavat haavoja ja hevonen puree helposti poskeensa vahingossa. Toinen yleinen vaivojen aiheuttaja on liian paksujen kuolainten käyttö. Jos kuolain on paksumpi kuin suussa oleva tila, se aiheuttaa kipua. Hän suositteleekin kaikille, että turparemmi saisi olla löysempi tai sitä ei joinain päivinä käytettäisi ollenkaan. Lisäksi hevosella saisi olla useammat erilaiset kuolaimet, jotta kuolain ei paina aina samaan kohtaan suussa. Teen tästä kiinnostavasta aiheesta vielä perusteellisemman selostuksen myöhemmin.
Iltapäivä kuluikin sitten esteratsastuskilpailua seuratessa. Helsinki Horse Fair oli yhden tähden kansainvälinen estekilpailu. Tarkoitus oli katsoa hetken aikaa Aira Toivolan luentoa, mutta koska edellinen luennoitsija piti yliaikaa ja esteratsastuskilpailu alkoi etuajassa, se jäi näkemättä. Ohjelmaan oli merkitty kilpailun alkamisajaksi 14.30, mutta saapuessani paikalle 14.20 oli jo viides ratsastaja radalla. Messut olivat auki suunniteltua pidempään, jotta voittaja saatiin ratkaistua ja haastateltua. Small Tourilla voiton vei Kullo Kender hevosella Astrid L ja Big Tourilla Susanna Granroth hevosella Anatevka. Haastatteluun pääset tästä.
130 cm:n luokassa este nro 7a oli aivan tuomareiden silmän alla. Liekö ratsastajia hermostuttaneet tuomarien katseet, sillä tämä este tuli useammin alas kuin mikään muu.
