Kolmas kokonaisuus lääkintämerkkipäivänä olivat hätätilanteet. Mitä tehdä, kun talli palaa, hevonen uppoaa suohon tai ratsastajatoveri putoaa selästä? Näihin saimme eläinlääkäriltä ja perushoitajalta hyvät toimintaohjeet.
Hevonen hädässä
Tulipalo. Tulipalossa tärkeää on pelastaa ihmiset ja soittaa apua. Hevosista tulee pelastaa ne, jotka turvallisesti voidaan pelastaa. Ne, joita tuli jo nuolee ja ne, jotka ovat niin vauhkoja että pelastaja on vaarassa, ovat menetettyjä tapauksia. Hätä ei lue lakia, mutta järjenkäyttö on sallittua. Soita hätänumeroon 112, sinun ei tarvitse huolehtia eläinlääkäristä. Hätäkeskus soittaa kyllä eläinlääkärille.
Tallissa tulisi olla taskulamppuja, puukkoja ja huomioliivejä. Hevosilla tulee olla riimu ja naru, sillä hevosilla on taipumus palata talliin heti kun voivat. Palotilanteita kannattaa jonkin verran harjoitella, jotta jokainen osaa toimia. Alkusammutustaidot saattavat pelastaa koko tilanteen. Jos palon saa tukahdutettua alkuunsa, säästytään suurelta vahingolta.
Liikenneonnettomuus. Törmäyksen tai ojaanajon tapahduttua tarkista trailerin luukusta hevosen tila. Soita hätänumeroon 112. Hevonen voi olla kopissa jonkin aikaa, jos se ei ole hengenvaarassa. Vaarallisempaa olisi pidellä sitä tienreunalla ja yrittää estää juoksemasta autojen alle. Jos hevonen riehuu, se on todennäköisesti selvinnyt säikähdyksellä ja toiseksi sen ottaminen kopista vaarantaisi ihmisenkin. Odottaessasi viranomaisen tai pelastusajoneuvon saapumista vie varoituskolmio tulosuuntaan. Sopivan etäisyyden eläinlääkäri määritteli näin: ”Kun sinusta tuntuu, että olet kävellyt tosi kauas, kävele vähän vielä kauemmas ja laita siihen.” Trailerissa pitäisi aina säilyttää varariimua, riimunnarua, huomioliiviä ja puukkoa. Puukolla voidaan katkaista riimunnaru, jos solmua on muuten vaikea saada auki. Taskulamppukaan ei ole pahitteeksi.
Suohon tai jäihin uppoaminen. Jos hevonen uppoaa suohon ja ihmisellä on tukevaa maata jalkojen alla, tärkeintä on kannatella hevosen päätä. Hevonen selviää suossa niin kauan kuin sen sieraimet ja korvat ovat pinnan yläpuolella. Jos hevonen on loukannut kaulansa, se ei pääse itse ylös, vaikka vettä olisi muuten hyvin vähän, sillä se tarvitsee kaulaa itsensä heilauttamiseen ylös makuulta. Jäihin uponnutta hevosta voidaan lämmittää hiustenkuivaajalla, solariumilla, loimella, lämminvesipusseilla ja kevyesti hieromalla. Jos mahdollista, sille kannattaa juottaa haaleanlämmintä vettä. Paleleva hevonen ei kovin helposti juo. Kylmää saaneet hevoset ovat usein hieman sekaisin, joten ne saattavat olla vaarallisia.
Loukkaantunut ratsastaja
Opeteltuamme ensin auttamaan nelijalkaisia ystäviämme oli aika opetella auttamaan ratsastajatovereitamme. Aloitimme vähäisemmistä vammoista. Kuvitellaanpa, että ratsastaja on pudotessaan ottanut kädellä vastaan ja käteen sattuu. Tärkeintä on tukea käsi jotenkin, ettei se pääse enempää liikkumaan. Loukkaantunut saa näin pidettyä käden siinä asennossa, missä se on helpointa. Jos se on vääntynyt, sitten sidotaan vääntyneeseen asentoon. Hevoselta voi esimerkiksi riisua yhdestä jalasta pintelin ja patjan ja sitoa sillä loukkaantunut käsi. Toisesta pintelistä voi tehdä paketille niskan takaa kulkevan kantotuen. Sen jälkeen loukkaantunut viedään lääkäriin.
Vääntynyt ranne on paketoitu pintelipatjalla ja pintelillä pitämään asentonsa.
Toinen pinteli on kantositeenä.
Jos kaveri saa tällin, mene katsomaan miten kävi. Jos vaikuttaa yhtään siltä, että kaikki ei ole aivan kunnossa, soita hätänumeroon 112. Kerro puhelimessa, kuka soittaa ja mistä soittaa. Avainsana hätäkeskukseen soitettaessa on ratsastusonnettomuus, silloin hätäkeskus saa jo käsityksen tapahtuneesta. Jos kaveri on saanut ison vertavuotavan haavan, haavaa pitää painaa jollain verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Ihan sama millä sitä painaa, kunhan painaa, eikä siinä kohdassa tarvitse miettiä onko se tarpeeksi puhdas. Infektioon ei kuole tunnissa, mutta verenhukkaan voi kuolla.
Sen jälkeen opettelimme toisillamme kylkiasentoon kääntämisen. Kun loukkaantuneen luo mennään, ensin katsotaan onko hän tajuissaan. Mikäli hän on tajuissaan, voi kysyä mihin sattuu. Jos häntä sattuu päähän, niskaan tai selkään, häntä ei pidä liikuttaa. Jos jalkaan koskee, hänet voi auttaa esimerkiksi kottikärryllä turvallisempaan paikkaan. Jos hän ei ole tajuissaan, pitää katsoa hengittääkö hän. Hengityksen saa selville laittamalla poskensa potilaan suun eteen tai kokeilemalla, huurtuuko silmälasin linssi. Sen jälkeen häntä voi yrittää herättää kutsumalla häntä nimeltä, läpsäisemällä poskelle tai nipistelemällä. Mikäli hän ei herää, hänet tulee kääntää kylkiasentoon. Sen jälkeen hänen päälleen asetetaan loimi tai viltti, sillä sokki aiheuttaa palelua. Ainoa tapaus, jolloin ei pidä kääntää kylkiasentoon, on jos hän on pudonnut pää edellä. Silloin loukkaantunutta ei saa liikuttaa. Jos joudut arvaamaan, tavallisesti kylkiasento on pienin paha. Niin ammattilaisetkin tekevät.
Hengittääkö potilas?
Jos potilas hengittää, mutta on tajuton, häntä voi yrittää herättää nipistelemällä, kutsumalla nimeltä, tarpeen tullen vaikka läimäyttää poskelle.
Jalka koukkuun, alempi käsi suoraksi, ote polvesta ja olkapäästä, sitten kieräytys. Voimaa tarvitaan hyvin vähän, lapsetkin pystyivät vetämään velton aikuisen kyljelleen.
Lääkintämerkkiin kuuluva ensiapu rajoittui vain kylkiasennon opetteluun, mutta reipas tallikoira näytti mallia puhallus-paineluelvytyksestä. Vuh!
Muut osat:
Osa 1: Terve hevonen
Osa 2: Hevosen sairaudet
Artikkelikuva: watch4u
