Mera, kavereiden kesken Maire, on ollut pari viime vuotta hieman haastava ratsastettava. Sillä on vaikeuksia hyväksyä kuolaintuntumaa, se on haluton taipumaan oikealle, menee esteille liian lujaa paeten pidätettä, joskus hyppää pystyyn, pudottaa puomeja tai kieltää esteellä radalla. Omistaja, kenttäratsastaja Elina Eskelinen on vakuuttunut, että suussa täytyy olla jotain vialla. Hevosella on kokeiltu lähes kaikkia mahdollisia kuolaimia, sen suuhun on katsonut useampi eläinlääkäri. Hevonen on perusluonteeltaan yhteistyöhaluinen, jaloistaan tarkka ja tykkää hypätä.
Porvoon klinikalla suu tutkittiin hiljattain perusteellisesti ja suusta löytyi alkavaa reikiintymistä kolmesta hampaasta. Tarkemmat tutkimukset röntgenkuvineen kertoivat yhden hampaan juurihoidon tarpeesta. Eläinlääkärin ohjeesta päätettiin vielä varmistaa, johtuvatko ratsastukselliset ongelmat todella suusta vai onko vika muualla. Hackamoret päähän, ja ihme tapahtui! Hevosesta löytyi enemmän työhaluja kuin koskaan ennen. Se keskittyi, laukka muuttui tasapainoisemmaksi. Ratsukko lähti aluetason estekilpailuihin ilman harjoitushyppyjä, ja ruusuke tuli. Hevosella oli hyppyhaluja, se tuli esteille hallitusti, ja hyppäsi tarkasti puhtaan radan. Sillä on hypätty sen jälkeen maastoesteitäkin. ”Nyt kun sen ei tarvitse keskittyä kipuun, se on ihan eri hevonen”, kertoo Eskelinen. ”Ihan kuin se näkisi ympäristönkin ensi kertaa. Aiemmin maastoradalla se vain hyppäsi kaiken eteen tulevan täydellä vauhdilla. Nyt se on niin kuin näkisi ensi kertaa elämässään erikoisesteet, lätäköt ja muut mihin se ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota. Uskon, että sillä on hammassärkyä. Kuten ihmisilläkin, se tekee kärttyisäksi eikä silloin voi oikein keskittyä mihinkään. Itselläni on ollut hammasvaivoja lapsesta asti ja tiedän tasan miltä tuntuu kun juuren kärjessä on jotain, mikä sinne ei kuulu. Saati sitten jos laitetaan rautaa suuhun ja vedellään naruista.”
Hevosen suunhoitoon ollaan heräämässä Suomessa vasta nyt. Eskelinen pitää ikävänä sitä, että taustajoukoissa häntä ei meinattu uskoa eikä kukaan tuntunut olevan kiinnostunut hevosen suusta. Hankalan hevosen kanssa on kokeiltu useita valmentajia. ”Kukaan valmentajista ei sanonut, että hevosen suu pitää tarkistuttaa perusteellisesti tai ehdottanut kuolaimetonta. Uskon sen johtuvan tietämättömyydestä ennemmin kuin välinpitämättömyydestä. Minulle on sanottu vain, että ratsasta paremmin tai että hevonen temppuilee. Joskus nuori hevonen kokeilee ratsastajaa, jolloin osaavamman ihmisen selkään laitto auttaa, mutta toisinaan tällä tavalla saatetaan lisätä hevosen kipuja. Tunnen hevoseni, tiedän milloin se huutaa että siihen sattuu ja milloin tammalla on muuten vain huono päivä.” Hän haluaakin muistuttaa kaikkia hevosten kanssa päivittäin toimivia, että kannattaa uskoa hevosta kun se oireilee kipua, vaikka valmentaja tai kuka sanoisi mitä. Joskus tarvitaan neljä eri eläinlääkäriä, ennen kuin vika löytyy ja vaivaa voidaan alkaa hoitaa.
Uudessa kuolaimettomassa ratsastustavassa on kenttäratsastajan näkökulmasta yksi mutta: koulukoe. ”On ihan pöhköä, että saan mennä maastoesteitä ilman kuolainta, mutta en saa pienellä aidatulla tasaisella hiekkalaatikolla ratsastaa hevostani ilman kuolainta.” Hän toivoo itsensä, hevosen ja muiden samassa tilanteessa olevien puolesta, että kuolaimeton suitsitus sallittaisiin myös kouluratsastuksessa. Nykytilanteessa edessä on juurihoito tai hampaan poisto. Hevonen syö ja voi muuten hyvin ja vaikuttaa kivuttomalta. Juurihoito on todella kallista, lopputuloksesta ei ole takuita eikä hampaan poistokaan ole pienen löydöksen takia vielä järkevää, se taas tuo hevoselle muita ongelmia suuhun. ”Meran kohdalla siis tällä hetkellä paras vaihtoehto on ratsastaa ilman kuolainta. Se tarkoittaa lajinvaihtoa, siirtymistä pelkille rataesteille vaikka hevonen rakastaakin maastoesteitä sekä tekee koulutyön todella hyvin ja tyytyväisenä ilman kuolainta. Kuolaimella pystytään esittämään vain puolet siitä mitä hevonen osaa ja mihin se pystyy, eikä se nauti siitä kuolaimen takia.”
