Centered Riding -ohjaaja Peggy Brown on pukeutunut luurankopukuun jo satoja kertoja. Ensimmäinen Anatomy in Motion -esitys pidettiin Australiassa 16 vuotta sitten, ja sen jälkeen hän on esiintynyt samassa puvussa ympäri maailmaa. Puvun on maalannut Susan Harris, joka kuvittaa myös useita hevoskirjoja.
Brownilla on sanottavaa. Hän haluaa tehdä ratsastuksesta mukavampaa sekä hevoselle että ratsastajalle. ”Haluan esitykselläni kertoa, miten ratsastajan liike vaikuttaa hevoseen. Ratsastuksessa on tapoja, joita opetetaan, eivätkä välttämättä edes ratsastuksenohjaajat aina tiedä, mistä ne tulevat: miksi nyrkit täytyy pitää pystyssä tai varpaat eteenpäin. Niin vain on aina tehty. Jotkut tavoista ovat hyviä ja jotkut vahingollisia”, sanoo Brown. Hän kehottaa kuuntelemaan omaa kehoa. ”Jos jokin liike sattuu, sitä ei pidä tehdä. Kaikilla muilla elämän aloilla muistutetaan, että polvien ja varpaiden tulee osoittaa samaan suuntaan. Miksi sitten ratsastuksessa polvet osoittavat etuviistoon, mutta varpaiden pitäisi osoittaa suoraan eteenpäin? Se voi olla tyylikkään näköistä, mutta se rikkoo. Olen tavannut 16-vuotiaita ratsastajia, joiden polvet on leikattu virheasennon vuoksi useita kertoja. Haluan saada paitsi ratsastajat ja ratsastuksenohjaajat, myös tuomarit miettimään, palkitsevatko he jotakin asentoa, joka vahingoittaa kehoa.” Entä ne nyrkit? Ne pidetään pystyssä siksi, että silloin kyynärvarren luut kulkevat samansuuntaisina ja kyynärvarsi ei hajoa, jos hevonen nykäisee.
Brown ja arabitamma Mihrab’s Wasima tapasivat ensi kertaa vasta areenalla. Brown kehui hevosta rehelliseksi hevoseksi, joka teki juuri kuten pyydettiin.
Ei näin. Ratsastaja nojaa taakse ja ranteet ovat taipuneina.
Brownin mukaan ratsastus on pelkistettynä tasapainossa pysymistä liikkeessä. Nivelkohdat kuten polvet ja nilkat ovat ratsastajan jousitus. ”Jos ihminen lukitsee jonkin kohdan, esimerkiksi puristaa nyrkit kiinni, se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Jouset lukittuvat. Emme ehkä huomaa sitä itse, mutta hevonen huomaa”, sanoo Brown. Brown antaa esimerkin avulla ihmisten nähdä, mitä tapahtuu kun hän jännittää itsensä yliryhtiin, romahduttaa ryhtinsä, istuu vinossa tai pidättää hengitystä. Seuraus on lähes aina se, että hevosen liikkuminen tulee vaikeammaksi ja hevonen hidastaa. Se siirtyy käyntiin, hidastaa käyntiään tai kieltäytyy lähtemästä raviin. Se haluaa viestittää ihmiselle, että sen on vaikeampi liikkua.
”Haluan ratsastaa siten, että en estä hevosta liikkumasta. Samalla haluan säästää itseäni niin, että voisin kilpailla vielä 80-vuotiaana. Ratsastajien kulumat ovat yleensä alaselässä ja polvissa, ja jos istun oikein, kulumia ei tule.” Niitä kuulemma on jonkin verran tullut. Brownilla oli yli 20 vuotta sitten saksalainen valmentaja, joka patisti häntä pitämään polven paikallaan kuin pultattuna satulaan kiinni. Virheasento teki hallaa polvinivelille.
Liikkuvat alaraajojen nivelet ovat ratsastajan jouset. Jalustimen paikka on tasapainopisteen alla.
Vika on aina satulassa
”Hyvin usein ratsastaja ihmettelee, miksi hevonen oikaisee volteilla tai tekee jotain muuta. Vika ei ole hevosessa, vaan ihmisessä, mutta ihminen ei välttämättä tiedä antavansa ristiriitaisia signaaleja”, muistuttaa Brown. Joillakuilla ratsastajilla on paha tapa nojata eteen tai taakse. Brown kehottaa yleisöä nousemaan seisomaan ja nojaamaan eteen- ja taaksepäin niin paljon kuin voivat. ”Kokeilkaapa nyt, voitteko joustaa polvista. Ette. Nojaaminen johonkin suuntaan jännittää koko kehon. Jousitus katoaa. Pystyttekö hengittämään rennosti? Ette.”
Etu- ja takakeno ovat kumpikin hevoselle hankalia. Ajan myötä tulisi oppia nojaamaan vähemmän eteen ja vähemmän taakse, kunnes löytää sopivan asennon. Lantion kohdalla on siniset pilkut. Kun pilkut ovat samassa tasossa, lantion asento on hyvä. Brown huomautti, että latinan sana pelvis tarkoittaa maljaa. Ratsastaja voi ajatella, että malja täytyy pitää tasapainossa, jotta neste ei läiky yli.
Hengitys on eräs kommunikaation keino. Hengityksen pidättäminen kertoo hevoselle, että tilanteessa on jotain jännittävää, haukottelu ja pitkä uloshengitys saavat sen rentoutumaan. Nopea, sihausmainen uloshengitys taas saa hevoseen vauhtia. Kaikki hengityksen liikkeet muuttavat aavistuksen verran ihmisen asentoa satulassa ja hevonen tuntee sen. Myös ohjaspituuden avulla hevosen kanssa voi keskustella. Lyhyellä ohjalla ollaan töissä, pitkällä ohjalla se saa tauon. Myötäys lähtee kyynärpäistä, ranne on ”kuollut”, se ei tee mitään muuta kuin pitää nyrkin pystyssä. Myötääminen on tärkeää, sillä hevosen pään liike vastaa ihmisen käsien heilumista kävellessä. Käsien avulla ihminen tahdittaa ja tasapainottaa liikettään. Pään pitäminen paikallaan tuntuu hevosesta samalta kuin jos ihminen kävelee kädet tiukasti kyljissä kiinni. ”Hyvä ohjasote on kuin kädenpuristus. Hyvä kädenpuristus ei ole löysä eikä purista liikaa. Kyynärpää pysyy rentona, se heiluu kun käsiä oikein vatkataan.” (Huom. kädenpuristus on englanniksi hand-shake, kädenvatkaus.)
Kyynärpää suorana.
Leveät kädet ja kallistus. Ratsastajan ei tarvitse missään tilanteessa nojata sivulle, vartalon kierto riittää.
Eräs asia, jonka Brown haluaisi muuttaa tässä maailmassa, on jalustimen paikka jalan alla. Se ei ole aina siinä, missä kouluratsastuksen perinteet sanovat sen olevan. ”Ihmisen jalkapohjassa on tasapainopiste. Se on piste, jonka päällä ihminen tuntee olonsa vakaaksi. Pisteen sijainti on jokaisella yksilöllinen, ja se voi olla molemmissa jaloissa hieman eri kohdassa samalla henkilöllä”, sanoo Brown. Hän käyttää kielikuvana tikkaita. Jalustimilla seisominen on kuin seisoisi tikkailla. Tikkailla kiipijä hakee luonnostaan jalanpohjasta tasapainopisteen tikkaiden puolia vasten. Kun nousee seisomaan jalustimille, jalustinten tulisi olla jalan alla siinä kohdassa, missä ratsastaja tuntee olonsa vakaimmaksi eikä säännönmukaisesti varpaiden tai päkiän alla. Kun ratsastaja tuntee olonsa vakaaksi, hän pysyy tasapainossa ja voi rentouttaa polvet, nilkat ja varpaat. Hevonen kiittää.
Esitys onnistui muistuttamaan ihmisiä, että ratsastajan toiminnalla ja asennolla on välittömiä seurauksia. Pieni asennon muutos tekee ison eron, hevonen tuntee sen. Hevonen antaa rehellisen palautteen. Moni ratsastaja saattoi nähdä omat virheensä ulkopuolisen silmin ja havaita, miten hevonen reagoi.
Tunnistan tästä itseni.
Tästä infosta minä tykkään.
Kiitos. Ilahduttavaa kuulla.