Ratsastuksen kilpailujärjestelmää on rukattu taustalla vuodesta 2009 lähtien, ja se on tarkoitus ottaa käyttöön 1.1.2015. Siitä on toistaiseksi tihkunut niukasti tietoja, SRL:n tiedotteessakin hiljan oli vain maininta, että järjestelmän uusiminen etenee aikataulussa. Ensimmäinen kunnon katsaus uuteen kilpailujärjestelmään esitettiin nyt Hevosurheilu-lehden numerossa 38. Suurimpia muutoksia on harrastelijoiden ja huipulle tähtäävien siirtäminen omiin kilpailuihinsa. Odotteissa on, että lajin yleinen taso nousee. Toinen suuri uudistus on se, että kaikkia luokkia voidaan vastedes ratsastaa kaikissa kilpailuissa. Ratsukko voi näin ollen siirtyessään tasolta toiselle harjoitella vaikeampia luokkia pienissä kilpailuissa tai aloittaa helpommista luokista, kun siirtyy suuremmille areenoille. Hevosurheilu haastatteli Ratsastajainliiton kilpailu- ja valmennuspäällikkö Marian Seppälää.

Kaikki lähti siitä, kun vuonna 2009 liiton vuosikokouksessa päätettiin, että kilpailujärjestelmää tulisi uudistaa. Sen jälkeen kyseltiin kilpailijoilta, järjestäjiltä, toimihenkilöiltä ja valmentajilta, miten he haluaisivat muuttaa järjestelmää. Kilpailemisen suosio on lama-aikana vähentynyt, sillä kilpailumaksut kohosivat kaiken aikaa. Uuden järjestelmän myötä kilpailumaksuja pyritään nyt laskemaan.

Mikä muuttuu?

Osana uudistusta tutut kilpailutasot nimettiin uudelleen. Kilpailuharjoitukset eli harjoituskilpailut ja seurakilpailut nimetään 1-tason kilpailuiksi. Aluetasosta tulee 2-taso, kansalliset kilpailut jaetaan tasoille 3-5. Matalammilla tasoilla 1 ja 2 pyritään tuomaroinnin avulla kouluttamaan ja opettamaan hyvään ratsastukseen ja kilpailemiseen riittäisi harrastelupa. Estepuolella, missä suuri merkitys on nopeasti suoritetulla radalla, ajan merkitystä vähennetään, jotta voidaan kannustaa teknisesti taitavaan suoritukseen ja puhtaaseen rataan vauhdin sijasta. Kolmostasosta alkaen tarvittaisiin varsinainen kilpailulupa.

Kolmostason kilpailuissa kilpaillaan kansallisia luokkia, mutta asenne on harrastajamainen niin kilpailijalla kuin järjestäjilläkin. Järjestäjäorganisaatio voi olla suhteellisen vaatimaton. Nelos- ja viitostason kilpailuissa kilpailevat menestyksennälkäiset, huipulle tosissaan pyrkivät ratsastajat ja puitteiden pitää olla huippuluokkaa. Näistä viitostasolle valikoidaan vain suurimmat ja kauneimmat tapahtumat.

Uudistus vaikuttaa myös toimihenkilöiden määrään, jolloin etenkin matalilla tasoilla selvitään kevyemmällä organisaatiolla. Uuden kilpailujärjestelmän on myös tarkoitus olla joustava, siinä missä nykyinen on varsin lokeroiva. Vaativat luokat pidetään ammattimaisina, mutta kilpailun järjestäjä voi halutessaan liittää oheen helpomman harrastajaluokan suurimmissakin kilpailuissa. Niistä järjestäjä saa tuloja ja ratsastaja saa elämyksen. Kukapa meistä taviksista ei haluaisi ratsastaa HIHSin lämmittelyluokassa?

Uusi kuvio on myös kvaaliluokat*, siis karsinnat. Siirtyessään luokkaa tai tasoa ylemmäs ratsastajan täytyy osallistua erityiseen kvaalikilpailuun tai –luokkaan, jossa saadut tulokset tallennetaan muistiin niin että tulokset voidaan nostaa esiin myöhemminkin tarvittaessa. Tähän asti alueluvan saadakseen on tarvinnut saada kaksi hyväksyttyä tulosta HeC –tasolta seurakilpailuista, mutta vastedes täytyy rekisteröityä kilpailuun, jonka tulosten perusteella aluelupia jaetaan. Kvaalaus näkyy myös ihan luokasta toiseen nousemisessa. ”Esimerkiksi vaativa B –luokasta vaativa A:han siirtyminen tullee jatkossa edellyttämään 62 % tulosta alemmassa luokassa”, sanoo kouluratsastuskomitean jäsen Osmo Metsälä. Metsälän kommentin perusteella kvaali ei toimi pelkästään siirryttäessä tasolta toiselle vaan myös luokkien välillä.

Uudistus lupaa paljon hyvää paperilla, mutta saapa nähdä, toimiiko mikään oikeasti, kun ensi vuosi koittaa.

*Kvaali tai kvaalautuminen on ratsastusmaailmassa käytetty termi karsinnasta, joissa pyritään ylemmälle kilpatasolle. Sana on väännös englannin sanasta qualification, karsinta.