Pararatsastaja Jaana Kivimäen hevosenhoitaja Jenni Hauhia odottelee Rion-matkaa innoissaan. Oli tipalla, että ainutkertainen reissu olisi jäänyt kokematta. Hauhia nimittäin putosi lauantaina hevosen selästä pahannäköisesti.
Putoaminen pelästytti kaikki paitsi Hauhian itsensä. Hän ei osaa pelätä hevosen selässä. ”Olin juuri noussut hevosen selkään, kun se hypähti jostain syystä sivulle ja pukitti”, Hauhia kertoo. Hän lensi kaaressa alas, menetti hetkeksi tajuntansa ja käveli sen jälkeen omin jaloin talliin. Hauhia muistaa osan tapahtumista, mutta ei kaikkea. Hänen mielestään sairaalassa makailu oli pahempaa kuin putoaminen. ”Olisin ollut valmis hakemaan purkin särkylääkettä ja lähtemään saman tien kotiin.” Sairaalahenkilökunta yritti muistuttaa nuorelle naiselle, että selän paranemisen pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä ennen paralympialaisia, vaikka he ymmärsivät että tällainen tilaisuus tulee vastaan kerran elämässä. Lannerankaan tuli pieni murtuma, mutta lääkärin mukaan kahden viikon päästä voi ihan hyvin lähteä kohti Rioa.
Hevonen, joka sinkautti Hauhian selästään, on Jaana Kivimäen seuraava ratsu, jota rakennetaan jo vuoden 2020 paralympiaradoille. Se on uljas musta nuori ori, suuri kuin norsu. Hevosella on liikettä vaikka muille jakaa, mutta se on vielä kouluratsuna raakile. Tapahtuma on osoitus siitä, että vaikka turvallisuudesta huolehdittaisiin, silti voi käydä hullusti. Hevonen oli juoksuttajan käsissä liinan päässä ja ratsastaja oli taitava. Siitä huolimatta sieltä tultiin alas niin, että kypärä meni kappaleiksi. Hauhia on tehnyt hartiavoimin töitä Bellilenen (Kivimäen ratsun) kanssa, voidaan sanoa että ilman kypärää Jenni Hauhian Rion-reissu olisi vaihtunut paljon ikävämpiin tapahtumiin. Onnea oli mukana, joten voimme toivottaa Jaana Kivimäelle ja taustajoukoille onnea ja menestystä tuleviin kilpailuihin!
Artikkelikuvassa Jenni Hauhia ja Bellilene. Kuva: Viivi Häkkinen.
