Moni meistä tekee kerta toisensa jälkeen samat yleiset ratsastusvirheet. Niistä pois oppiminen on työlästä, mutta pienillä vippaskonsteilla kehitystä voi nopeuttaa. Temput ovat lievästi sanottuna epätavanomaisia. Toteuta jos uskallat, omalla vastuulla.
”Istu suorana, paino molemmilla istuinluilla!” Ongelma on se, että niitä istuinluita voi olla hankala tuntea. Silloin tuntoaistia pitää herkistellä, hakea tuntumaa. Suoraan sanottuna pitää saada kankut kipeiksi. Se onnistuu esimerkiksi ajamalla polkupyörällä nupukivikadulla tai rappusia alas, istumalla traktorin peräkärryssä perunannostoaikaan tai katujunan kyydissä ensi kesänä. Taatusti tunnet sen jälkeen satulassa istuinluusi.
Kun istuinluutuntuman tavoite on saavutettu, voi housujen alle laittaa pehmustetta. Pysyvä ratkaisu on hankkia pehmustetut pyöräilyhousut, mutta jos niitä ei juuri nyt ole urheilukaupan valikoimissa tai joudut lähtemään isolle kirkolle etsimään sopivia, kannattaa suunnata vaippahyllylle. Pampersit pöksyyn ja satula pehmenee kummasti. Oikean istuvuuden löytäminen saattaa vaatia luovaa saksitaidetta, mutta sen jälkeen se kelpaa kermaisimmallekin ahterille.
Vain premium on kyllin premium todellisen premium-pepun alle!
”Muista kulma kyynärpäässä, kannattele käsiä!” George Morris on kuulemma kysynyt, kuka kumma opettaa Suomessa ratsastamaan kädet reisillä. Tähänkin on keino: kulmaputki, esimerkiksi rännin syöksytorvi. Leikkaa putkesta kaitale pitkittäissuunnassa, jolloin saat käden sen sisään. Nyt sinulla on kulma käsivarressa. Kun temppu toimii ja kulma alkaa tuntua luontevalta, voit asteittain vähentää tötterön käyttöä.
”Takapuoli pysyy kiinni satulassa! Kyynärpäät kylkiin!” Mikäli jompikumpi näistä on ongelmana, ratkaisu on nolo valokuva. Etenkin lapsuuskuvat ovat todella tehokkaita, ja nimenomaan lapsuudessa meistä on otettu satoja vanhoja kunnon paperikuvia, enimmäkseen sellaisia joita saa hävetä. Ajattele mielessäsi mahdollisimman elävästi, millainen naurunaihe sinusta tulee, jos sellainen kuva tulee julkiseen tietoon. Johan sille nauravat hevosetkin! Sellainen siis kylkeen ja pepun alle niin muistat pitää ruumiinosat tiukasti omalla tontillaan.
”Kantapäät alas!” Oikeaoppinen pohjeapu annetaan pohkeella, ei kantapäällä, mutta kummasti ne kantapäät haluavat aina osallistua. Tähän on olemassa kaksi keinoa: jos olet pitkä ja hoikka, ratsasta pienellä tai silakankapealla hevosella, jolloin pohkeet ovat hevosen vatsalinjan alapuolella. Tyhjää harovat kantapäät oppivat pian luovuttamaan tehtävän pohkeille. Kotioloissa kantapäiden laskemista voi harjoitella kiinnittämällä arkikenkien alle palikan. Jalat tottuvat pian ja ratsailla kantapäät lakkaavat nousemasta liian korkealle.
Kädet suorana? Ei ole kauan.
Pyöräilijät: Mr Andy J C, julkaistu Creative Commons -lisenssillä.
Vaipat: emptyage, julkaistu Creative Commons -lisenssillä.
