Liiton masinoima Nouse Ratsaille -päivä on taas kuunvaihteessa. Tässä on kaikille ratsastuskouluille ilmainen vinkki, jolla koukutetaan kokeilija. Useissa paikoissa järjestetään perinteisiä passiivisia talutuskierroksia, jossa henkilö istuu selässä ja katsoo maisemia. Tehokkaammin kala jää koukkuun, jos annat talutettavan maistaa ratsastusta itse tehden. Jos minä aloittaisin nyt ratsastuksen, tällaisen ensikokemuksen haluaisin. Sanomattakin on selvää, että tarjolla pitää olla kunnon kahvitus, mieluiten kakkukahvit. Suomalainen tulee kahvin perässä minne vain. Talutuksen pitää olla ilmainen, sillä vain silloin selkään uskaltautuvat nekin, jotka eivät ensin aikoneet. Tällainen päivä ei ole rahastuspäivä, tämä on markkinointia ja ilmaisten täkyjen tarjoamispäivä. Lehti-ilmoituskaan ei ole pahitteeksi, sillä eihän suuri yleisö muuten tiedä, missä sitä kahvia on tarjolla.
Koukuttumisen perusidea on, että selässä istumisen sijasta kokeilija pääsee osallistumaan. Nyt astuu kuvaan se alussa mainittu talutuskierros. Talutuskierros on perinteinen talutus tai aktiivisempi kokemus riippuen henkilön hevoskokemuksesta. Jos hän on osallistunut kaikkiin mahdollisiin talutuksiin vain saadakseen olla hetken hevosen selässä, hänelle voidaan tarjota osallistavaa talutusta, jossa hän pääsee maistamaan ratsastuksen alkeita. Esimerkiksi näin: hänen tehtäväkseen annetaan liikkeellelähtö, pysähdys, käännös ja puomin ylitys. ”Hip hei, minä ratsastan!” huudahtaa kokeilija ja ajattelee: ”Tätä on saatava lisää!” Hänelle jää päivästä mukaan onnistumisen elämys ja maistiainen siitä, mitä ratsastus on. Sitten vain sopimaan ensimmäinen ratsastustunti, kun maku on vielä kielellä. Hups vain, kokeilijasta tulee asiakas.
Tämä tehtävärata sopii myös toiseen tarkoitukseen: nykyisen oppilaan isä tai äiti ei ole ehkä koskaan istunut satulassa ja kysyy, miksi meidän Pirjo-Petteriä tarvitsee vielä taluttaa vaikka se on käynyt tunneilla jo kuukauden. Päivä on hyvä tilaisuus istuttaa vanhempi selkään huomaamaan, että ei se ole ihan niin helppoa.
(Olen jo aiemmin sanonut riittävän monta kertaa siitä, että syyskuuta parempi ajankohta tapahtumalle olisi toukokuu. Ratsastus on mukavinta nimenomaan kesällä ja hevoset ovat rauhallisimmillaan. Joten en siitä sano enää tämän enempää.)

”ja kysyy, miksi meidän Pirjo-Petteriä tarvitsee vielä taluttaa vaikka se on käynyt tunneilla jo kuukauden”
Kyllä sitten kysyy ihan aiheesta (paitsi jos Pirjo-Petteri on 5v, jolloin äidiltä saakin kupapa rahaa)
:)
Eivät kaikki edisty yhtä nopeasti. Jos Pirjo-Petteri ratsastaa puoli tuntia viikossa, on kuukausi hyvin lyhyt aika.