Punarautias ystäväni nautti syyskuun auringon säteistä. Niinpä oli sopiva hetki kysellä siltä, miltä ikinuoren seniorin elämä tuntuu. Se on nyt 24-vuotias ja vielä vetreässä kunnossa. Ruuna tekee vielä muutaman kevyen tunnin viikossa ratsastuskoulussa.
Elämä
”Mikäs tässä, työt kevenee ja lomat pitenee, mitä vanhemmaksi tulen. Ikä on vain numeroita. 25, mitä se on? Ei paljon mitään. Tässä iässä sitä on oppinut ymmärtämään, että ruoka se on joka ruunan tiellä pitää. Kun laitumelle pääsee, siellä on ihan turha riekkua ja loukata jalkojaan, kun senkin ajan voi syödä. Se on niin pieni vilaus tämä pohjoisen kesä, että se kannattaa käyttää täysin hyväksi.”
Karva kiiltää, siitä tämä muru on aina pitänyt huolen.
Työ
”Työstäni minä olen aina tykännyt, tosin kesäpäivä laitumella on vielä mukavampaa. Kuulemma olen paras ratsastuskouluhevonen, mitä maa päällään kantaa. Olenhan minä aika hyvä. Olen sellainen leppoisa kaveri, joka ei turhia hötkyile. Tykkään ihmisistä, mutta pitää niitä oppilaita vähän jallittaa. Se kuuluu niiden koulutukseen. Tarvittaessa sujuu vielä sulkutaivutuskin, kun sille päälle satun ja olen saanut kunnolla lämmitellä. Onneksi tässä iässä ei tarvitse enää pahemmin laukkailla eikä hypellä turhien oksien yli, ja kisahommat jätin aikoja sitten.”
Naiset
”Kyllä minä tytöistä vielä tykkään, ja etenkin tykkään siitä että tytöt tykkää minusta. Tänne tuli hiljattain sellainen uusi musta tamma, niin eikös se kohta alkanut vilkutella. Sanoin sille, että jonon perään, kiitos. Eivät ne voi vastustaa tällaista charmia. Ja ihmisnaiset on ihan samanlaisia, joukolla huokailevat kuinka ihana minä olen. Ja sitten ne ottavat sata valokuvaa. Koetan sitten aina poseerata ja hymyillä, minkä sille voi kun on näin komeaksi syntynyt ja charmantisti ikääntynyt. Harmaantumisesta ei voi puhua. Se on se komean pojan osa. Ja ei, en värjää harjaani. Se on luonnostaan näin punainen edelleen. Olisit sitä kuitenkin kohta kysynyt. Naiset ovat niin uteliaita.”
Yksi niistä naisista.
Mielestäni tämä on hieman naurettava postaus. Et voi tietää mitä Kraater ajattelee, mutta voit selkestikkin päättää itse mitä hän ajattelee. Töykeää hevosta kohtaan kun päätät hänen ajatukset ja julkaiset ne nettiin. Jos tämä ruuna olisi ihminen tuskin näin tekisit. Tässä taas nähdään kuinka vähän näitä ihania eläimia arvostetaan…
Kyllä, olen laittanut sanoja Kraaterin suuhun, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat ihan omasta päästä keksittyjä. Sanojen taustalla on kuitenkin todellisuuspohja. Kraater ei ehkä puhu, mutta kertoo, jos osaa kuunnella.
Nimimerkille Oikeesti? : Onpa erikoista, että pidät kirjoitusta töykeänä kyseistä hevosta kohtaan. Mielestäni kirjoituksesta näkee selvästi, että se on laadittu rakkaudella ja huumorilla sekä kyseistä hevosta suuresti arvostaen. Tiedät sen varmasti itsekin, mutta olet halunnut jostain syystä loukkaantua kirjoituksesta.
Kiitos, AR. Olet ymmärtänyt asian ytimen.