Vuonna 2014 kävin ensi kertaa elämässäni raveissa. Silloin ei ollut yhtään hauskaa, mutta rakentavana kritiikkinä esitin kolme tapaa, joiden avulla raveista voisi tehdä ensikertalaiselle mukavammat. Pitäisi olla 1) ravikummi, joka selostaa mitä tapahtuu, 2) tuttu hevonen tai ohjastaja, jonka puolesta jännittää ja 3) ravikärryilläistumiskokemus, samaan tapaan kuin ratsastuspuolella on talutusratsastuksia. Nyt yli kaksi vuotta myöhemmin nuo kaikki kolme on koettu. Olen tutustunut ravitoimittaja Satu Pitkäseen, Nykäisy on nykäissyt taskunlievettä ja pääsin istumaan kärryillä. Vekkuli kapistus tuo tandemkärry. Oli kiva, että Kouvolan ravirata päätti järjestää tällaisen yleisöajelutuksen ja oli ihmeellistä, että siellä ei satanut kaatamalla. Sielläkin voi näköjään joskus olla kaunis sää.
Annoin Marko Heikarin hoitaa ohjaamisen ja tyydyin pitelemään vain naruista kiinni. Minulle tarjottiin suojalaseja, mutta jätin ne ottamatta. Olisi pitänyt. Ravihevonen juoksee yllättävän lujaa. Välillä täytyi pitää silmät kiinni, kun viima kävi silmiin. Minulla oli vain yksi kierros aikaa, joten päätin kyydin ohessa kysellä niin paljon kuin ehdin ohjastamisesta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Hevonen kulki avotaivutuksenomaisesti kanivinossa suurimman osan matkasta. Kysyin, suoristetaanko niitä kuten ratsuja. Ilmeisesti vastaus riippuu siitä, mitä se vaikuttaa vauhtiin. Kunhan juoksee lujaa, muulla ei oikeastaan ole väliä. Siinä sitä ajettiin tandemilla, meluttiin ja kierroksen jälkeen syljeskeltiin, kun hiekka narskui hampaissa. Vitsailin ennen kärryille nousemista, että hevonen varmaan päästää löysät syliini. Kyllä se plöräyttikin, mutta onneksi oli läppä hännän alla eikä kärry ollut liikkeessä juuri sillä hetkellä.
Jalka jalustimeen ja ote satulasta, eiku… Ratsastaja nousee kärryyn. Kärryn istuin muistutti kovasti perunankylvökonetta, mutta oli pehmustettu. Avustajan kanssa Deco malttaa seistä paikallaan sen aikaa, että pääsemme kyytiin.
Kypärä syvälle päähän ja leveä hymy naamalle. Seikkailu on alkamassa.
En ole vielä ikinä mennytkään hevosella näin lujaa.
Myös Satu Pitkänen oli paikalla ja nappasi minusta kuvan.
Eräs ei osannut pitää suutaan kiinni kun hiekka pöllysi.
Kierros oli pian ohi. Hieno kokemus, kannattaa käydä kokemassa vauhdin hurmaa jos mahdollisuus tarjoutuu.
