Maiju Mallat käy harvoin Suomessa, joten silloin kun hän käy, hän viettää täällä useamman päivän. Hän on asunut ulkomailla jo vuodesta 2008 lähtien. Nyt hänen työpaikkansa on viihtyisässä vajaan 80 000 asukkaan La Rochellessa.
Mallat on todella tykästynyt uuteen kotikaupunkiinsa. La Rochelle on merenrantakaupunki Atlantin rannikolla, ja siellä käy paljon turisteja. Turismista on se hyöty, että kaupungissa tulee englannilla toimeen. Hän sanoo ymmärtävänsä jonkin verran ranskaa, mutta ei puhu sitä niin hyvin että pärjäisi sillä. La Rochelle on ollut monella lailla iloinen yllätys. ”En ollut mikään Ranska-fani. En olisi uskonut, että Ranskasta löytyy noin mukavia paikkoja. Ratsastettavanani on 11 hevosta, joista neljä kilpailee kansainvälisellä tasolla. Loput ovat nuoria hevosia tai varsoja. Ehkä ainoa huono puoli on, että se on hieman syrjässä, kisamatkat ovat aina pitkiä. Puitteet ovat kuitenkin aivan mahtavat, ja olen vuodessa oppinut valtavasti”, kehuu Mallat. Oppimista on riittänyt etenkin siinä, että Ranska on todellinen hevosmaa, jossa kasvatuksella on vuosisataiset perinteet ja muutenkin hevoskulttuuri on vanhempaa ja isompaa jo pelkästään varsojen määrässä mitattuna. Leudompi ilmastokin auttaa, sillä hevostenpito on hieman helpompaa, kun ne saavat olla valtaosan ajasta ulkona ympäri vuoden eikä tallien edestä tarvitse kolailla kinoksia.
Ratsastajan työ on oppimista ja luopumista
Mallatilla on Helsingissä mukana kaksi hevosta, Vatson Sitte ja Usador du Rouet. Molemmat ovat ulkokenttiin tottuneita isolaukkaisia hevosia, joiden kohdalla suurin haaste on areenan pieni koko. Vatsonille halli on ehkä vielä vähän vaikeampi paikka kuin Usadorille. Vatson nimittäin haluaa täydellisen hyppyrauhan, ratsastaja ei saa jäädä yhtään roikkumaan suuhun. Pienessä hallissa Mallatille iskee välillä uskonpuute, hän sanoo ettei aina malta jättää hevosta tarpeeksi rauhaan, kun seuraava kurvi ja hyppy tulevat vastaan niin äkkiä. ”Huomaan heti, että sitä alkaa ärsyttää, ja sen selkätyöskentely hypyssä heikkenee aina heti kun jään suuhun kiinni”, kuvailee Mallat.
Mallat hyppäsi Vatson Sittellä Helsingin Grand Prix’ssä lauantaina.
Usadorille halli on hiukan helpompi paikka, ainakin tulevaisuudessa. Nämä ovat Usadorille vasta toiset hallikisat, mutta Mallat on varma, että hevosesta tulee vielä hyvä hallihevonen, kunhan se oppii. ”Se on itsevarma hevonen, jonka en ole nähnyt järkyttyvän vielä mistään, eli aivan toisenlainen kuin Armani the Gun.”
Armani the Gun oli Mallatin kilpakumppani useita vuosia. Se oli toisaalta lahjakas, mutta pelkäsi kaikkea mahdollista. Se saattoi jännittyä kesken radan nähdessään yleisön joukossa jotain epäilyttävää, ja unohti sillä sekunnilla hypätä. ”Se meni ihan jäykäksi, siitä tuli kuin kivimöykky tai puupökkelö. Se saattoi esimerkiksi pudota mahalleen, jos se säikähti kesken hypyn. Mitä tutumpi areena, sen paremmin kaikki yleensä sujui. Sain aina välillä vakuutettua sille, että ei tämä nyt niin kauheaa ole”, sanoo Mallat vaatimattomasti.
Ratsastajan työhön kuuluu luopuminen. Useimpien hevosten kanssa hän tietää jo alusta alkaen, että tuttavuus päättyy aikanaan hevosen myyntiin ja osaa suhtautua tilanteeseen, mutta joidenkin myynti on kovempi pala kuin toisten. Mallat kertoo, että joidenkin ratsastettavien kanssa tie on kivikkoisempi kuin toisten kanssa, ja juuri näiden kivikkoisen polun kulkijoista tulee muita rakkaampia sitten, kun luottamus löytyy ja kumpikin voittaa omat henkiset esteensä ja yhteinen sävel löytyy. Hänen vahvuuksiinsa kuuluu nimenomaan kyky luoda suhde jokaiseen hevoseen.
Kasvatus on perusasia
Mallat seuraa edelleen suomalaista ratsastusmaailmaa, ja nyt maailmalla hän katsoo asioita hieman eri vinkkelistä. Suomessa ei hänen mielestään ole vielä oivallettu kasvatuksen ja nuorten hevosten koulutuksen tärkeyttä. Ranskassa juuri kasvattajat ja nuorten hevosten kouluttajat ovat hevosihmisistä arvostetuimpia. Kun kasvattajia ja kouluttajia arvostetaan, hyviä hevosia tulee paljon ja niiden joukossa on paitsi huippulahjakkuuksia, myös tavallisen ihmisen kukkarolle sopivia hyviä hevosia. ”En tiedä, olenko saanut ihan väärän käsityksen, mutta minulle on tullut vaikutelma että Suomessa nuorten hevosten koulutus on hiukan ’jämähommaa’, ja siinä mennään pahasti metsään. Suomessa pitää kehittää kulttuuria, että hevonen tehdään nuoresta lähtien. Kasvatus on perusasia. Ei voida ajatella, että hyvät hevoset vain ilmestyvät jostain, eikä niitä voi loputtomiin ostaa (ulkomailta), sillä hinnat ovat jo nyt niin korkealla, että useimmilla ei ole varaa hyviin hevosiin.”
Lopuksi on ihan pakko vielä kysyä, miten tavallinen ratsastaja voi tulla maijumallatiksi ja päästä kiertämään Nations Cupia. Vastaus on peräänantamattomuus ja halu päästä uralla eteenpäin. Kun halua päästä eteenpäin on, yleensä löytyy jokin tapa päästä jollakin lailla kohti seuraavaa askelmaa.
