Elmo Jankari on ensi kertaa elämässään Harjun Oppimiskeskuksessa. Hän on tullut luennoimaan ja valmentamaan pariksi päiväksi. Jankari kertoo olevansa positiivisesti yllättynyt kaikesta näkemästään, etenkin opetushevosten laadusta. ”Jokaisessa oppilaitoksessa on muutama hyvä yksilö, mutta täällä kaikki olivat hyviä. Sellaista ei joka paikassa tule vastaan. Kun minulle kerrottiin, että hevoset ovat kenttäratsastuksen harrastetason hevosia ja sen jälkeen katsoin näitä isoja esteitä, mietin mitäköhän tästä tulee. Kuitenkin kaikki selvisivät tehtävistään vaivatta”, kertoo Jankari ilahtuneena.
Aamupäivällä Jankari valmensi Harjun opiskelijoita ja illalla oli alueen kenttäratsastajien vuoro. Illan ensimmäisessä ryhmässä mukana ollut Anniina Takanen tykkäsi Elmon tyylistä. Takasen mielestä Jankari oli vähän samanlainen kuin Piia Pantsu, joissa molemmissa näkyy isojen ratojen tuoma kokemus ja näkemys. Takanen tykkäsi etenkin siitä, että Jankari teetti riittävän haastavia tehtäviä ja tuki ratsukkoa koko harjoitusradan eläen mukana, antaen neuvoja ja kiitosta juuri oikealla hetkellä. Toisin sanoen palaute tuli saman tien.
Olympiaurheilija on aina olympiaurheilija
Jankari on saanut nyt olympiaurheilijan kuolemattoman leiman. Nuoren miehen ensimmäiset olympialaiset Riossa olivat pitkän suunnittelun tulos. Olympialaiset olivat melkoinen pyöritys. Tavanomaisen kolmen tutun toimittajan sijaan toimittajia oli nyt vaikka kuinka paljon ja useimmilla heistä oli melko hatarat tiedot kenttäratsastuksesta. Olympiaedustus teki lajista hetkessä tunnetun Suomessa. Hevoselle reissu Rioon tarkoitti pitkää seisomista paikallaan. Lentomatka on niin suuri muutos, että kaikki hevoset saavat ennen lähtöä mahahaavalääkityksen varmuuden vuoksi. Ne saavat lennolla vettä ja heinää. Vakavin vihollinen lennolla on ähky. Joku hevonen saattaa kieltäytyä syömästä tai juomasta stressin takia, mutta Jankari uskoo suurimman osan ähkytapauksista johtuvan pitkästä seisomisesta paikallaan. Matkalla Rioon hevonen vietti kontissa yli vuorokauden yhteen menoon. Eläinlääkäreitä oli ohjeistettu lopettamaan vakavan ähkyn saanut hevonen nopeasti ja muita hevosia häiritsemättä, sillä lentokoneessa niiden hyväksi ei voida tehdä mitään. Hevosia ei voitu rauhoittaa ennen lentoa dopingsäännösten takia.
Vaikka lento oli hevoselle stressaava kokemus, se ei ollut pahinta. Systeemissä on valuvika. Vuonna 2015 Jankari joutui kilpailemaan enemmän kuin olisi halunnut saadakseen riittävän määrän rankingpisteitä, joilla olympiapaikka irtosi. Hevoselle ei ole hyväksi, että sillä kilpaillaan lähes kaksi kertaa normaalikautta enemmän. Kun huippukunto löytyy, sitä on vaikea ylläpitää pitkään. Edellisen vuoden tavallista ahkerampi kilpaileminen rasittaa hevosta ja se tarvitsee tällöin tavallista pidemmän palautumisjakson ja silti sen pitäisi olla uudelleen huippukunnossa olympialaisten aikaan. ”Siinä kohtaa, kun hevonen joutuu tavallista kovemmalle rasitukselle ja joku paikka prakaa, koko korttitalo sortuu ja kaikki työ on ollut turhaa.”
Jankarille sattui Rion maastoradalla virhe, joka harmitti aivan vietävästi. ”Radalla oli muita esteitä, jotka olivat hevoselleni paljon vaikeampia, ja se selvitti ne hyvin. Sitten tuollainen hyppy, jossa ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa, menee pieleen. Vielä kun virhe sattui loppuradasta minuuttia ennen maaliviivaa, se harmittaa jotenkin vielä enemmän. Olympiaradalla yksi tuollainen virhe tarkoittaa 20 sijaa tuloslistalla.”
Elmo Jankari aloitti valmennustunnit kyselemällä ratsukosta perustiedot ja antoi lopuksi kaikille henkilökohtaisen palautteen.
Duchess Desiree viettää talvet kengättä
Luennolla Jankari kertoi, miten olympialaisiin päästään. Ensin hankitaan 4-5-vuotias hevonen, jolla on halutut ominaisuudet. Sen jälkeen hevosta koulutetaan edistyvästi, kunnes se on 6-vuotiaana valmis starttaamaan kansainvälisellä tasolla. 7-vuotiskausi on hevosen elämän ratkaisevin, sillä silloin selviää onko sillä oikeasti kykyjä selvitä tehtävästään. Oheen tarvitaan eläinlääkäri ja kengittäjä, paljon muuta ei tarvita. Eläinlääkäri käy katsomassa hevosia kerran kuussa ja osaa nähdä jo hyvissä ajoin mahdolliset vaivat, jolloin ne eivät pääse kroonistumaan. Jalkoja hoidetaan kengityksellä ja kylmäämisellä. Tutun 20 minuutin sijasta Jankarin hevosilla pidetään kylmäyskääreitä 40 minuuttia, sen on havaittu tehoavan parhaiten. Kilpailukalenteri suunniteltiin etukäteen olympialaisten ympärille, kengitys ja muut hoitotoimenpiteet suunniteltiin kilpailukalenterin mukaan. Silloinkin pitää varautua siihen, että asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.
Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven hevoset saavat elää hevosen elämää. Talvisin Saksassa Jankarin hevoset saavat pitää lepokauden ja kulkea ilman kenkiä. Jankari kertoo olleensa alkuun skeptinen ja uskoneensa, että hevosilla on sen verran heikot kaviot, ettei niitä voi pitää ilman kenkiä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että kavioaines paranee, kun verenkierto paranee, koska kavio pääsee toimimaan sille luontaisella tavalla. Talli on rivi ulkokarsinoita, joten hevoset näkevät koko ajan ulos eivätkä kärsi sisäilmaongelmista. Hevosten kuivikkeena käytetään syömäkelpoista olkea, joten niiden ei tarvitse olla hetkeäkään tyhjin vatsoin.
Poliitikko Elmo Jankari
Jos Elmo Jankari ei olisi valinnut urakseen ratsastusta, hän olisi lähtenyt politiikkaan. Hän liittyi 15-vuotiaana Kokoomuksen jäseneksi. ”Politiikka on aina kiinnostunut minua tosi paljon, en osaa sanoa miksi. Mielestäni olisi hyvä, jos jokaisella ihmisellä olisi jonkinlainen käsitys siitä, miten yhteiskunta toimii.” Täydellistä valtiota ei ole, mutta Jankarin sisäinen poliitikko kehottaa ottamaan oppia Saksasta. ”Muut kyntävät, mutta Saksa on Euroopan talousveturi. Saksa oli toisen maailmansodan jälkeen lähes luhistunut valtio, mutta se on pystynyt rakentamaan toimivan yhteiskunnan. En halua mollata Suomea, mutta nykyinen linja ei näytä toimivan, ja silloin pitäisi osata katsoa peiliin ja tehdä tarvittavat muutokset, katsoa miten muut ovat onnistuneet ja soveltaa sitä omaan maahan.” Kukaties Elmo Jankari vaihtaa valmentamisen jossain vaiheessa kansanedustajan tehtäviin.
Kokoomuslainen ajattelutapa heijastuu myös ajatuksiin SRL:n toiminnasta. Jankarin mielestä liiton pitäisi tuottaa palveluja, joita ratsastajat haluavat ja ratsastajien maksaa lähinnä niistä palveluista, joita he käyttävät. ”Ratsastus ei ole jääkiekon kaltainen sponsorien ja yhteiskunnan tukema laji. Jos kilpailutoiminnan ylläpitäminen maksaa, maksajana ovat silloin kilparatsastajat. Taannoin kun vaihtoehtoina olivat KIPA-maksun nostaminen kahdesta neljään euroon tai jäsenmaksun nostaminen, en pitänyt siitä, että liitto päätyi nostamaan jäsenmaksua. Vaikka itse kilpailen, joskaan en Suomessa, en pidä ajatuksesta että ei-kilpailevat jäsenet joutuvat maksamaan kilpailevien jäsenten maksuja. Jos joku haluaa kilpailla ja edetä ratsastajan uralla, hänen täytyy valmentautua. Valmentautuminen on monin verroin kalliimpaa kuin kilpaileminen. Ylipäätään kilpaileminen on hyvin kallista. Mitä korkeammalla tasolla kilpaillaan, sitä kalliimpaa kaikki on. Kilpailumaksut ovat koko kilpailemiseen käytetystä rahasta marginaalinen osuus. Kustannuksista, kuten liiton johdon palkoista, säästäminen harvoin on oikea tie, mutta voisimme ehkä vaatia enemmän tuloksia niiltä, joiden palkan maksamme,” miettii Jankari.
Lisälukemista:
Anniina Takasen blogikirjoitus Jankarin valmennuksesta
