Jokainen tietää, että kauniit naiset tulevat Turusta. Kun sivistyskin on lähtöisin Turusta, turkulaiset ovat sekä kauniita että älykkäitä. Eivätkä nuo turkulaismiehetkään yhtään hullumman näköisiä ole, ovathan he pääosin samoista geeneistä kuin kauniit naisetkin. Se, mitä kaikki eivät tiedä on, että Turusta tulee taitavia ratsastajia vähintään yhtä paljon kuin missejä.
Varsinaissuomalainen luonne on ihanteellinen ratsastajaluonne: jämpti ja vähäpuheinen. Turkulainen on apujensa kanssa täsmällinen. Koskaan ei saa olla myöhässä, eikä saa olla sinne päin vaan juuri niin kuin pitää. Turkulainen vaatii täsmällisyyttä ja parhaansa tekemistä sekä itseltään että hevoseltaan. Turkulainen ei turhia puhele vaan sanoo silloin kun on asiaa ja muuten käsi on hiljaa eikä jalka naputa. Sellaisesta hevonen tykkää.
Liekö syytä vai seurausta, Turun seudulta on saanut vaikutteensa koko joukko hevosmiehiä. Osa on sieltä kotoisin, osa on myöhemmässä vaiheessa elämäänsä altistunut varsinaissuomalaisille vaikutteille. Jotkut ovat niin hyvin turkulaistuneet, että enää sitä ei huomaa muuta kuin naamasta. Turussa kasvaneilla on vähän parempi ulkomuoto kuin muilla.
Ei epäilystäkään mist nämä komia poja ova kotosi.
Ei siis mikään ihme, että Turun Maljan voittajista suurin osa on ollut miehiä ja aika moni voittaja on nauttinut kotikenttäedusta. Takavuosina Kristian Maunula ja Raimo Aaltonen lennätettiin vesihautaan enemmän kuin kerran, Carl-Harry Frey ja Kari Nevala ovat löytäneet valmentamisen. Henri Ruoste ja Elmo Jankari ovat lentäneet maailmalle edustamaan Suomea isommissa mittelöissä.
Kymenlaaksolaistunut kirjoittaja ajattelee lämmöllä kotiseutuaan, vaikka onkin jo 10 vuotta ollut poissa. Aina kun tarpeeksi kova kotiseutukaipuu iskee, kuuntelen Jope Ruonansuun oodia Turulle ja mietin, siirtäisinkö sittenkin paperini Turkuun.
Artikkelikuva: Harri Falck
