Esteratsastaja, valmentaja, tiedottaja, toimittaja, selostaja, kasvattaja… Kati Hurme-Leikkonen on vuosien varrella ollut mukana melkein kaikessa hevosiin liittyvässä toiminnassa. Hänellä on vierähtänyt esimerkiksi Horse Show’n viestintätehtävissä liki 20 vuotta. Hän on kirjoittanut Villivarsaan ja Hippokseen, selostanut ratsastusta televisiossa ja valmentanut muita esteratsastajia. Samaan aikaan hän on kasvattanut maatilan pihapiirissä hyväsukuisia estehevosia.
Nuorella Kati Hurmeella oli useita harrastuksia, mutta niistä ratsastus oli kaikkein rakkain. Kuten jokainen ratsastajatyttö, hänkin pyysi sinnikkäästi vanhemmilta omaa hevosta. 13-vuotiaana Katin toive toteutui, ja oman hevosen myötä hänen kilpauransa lähti nousuun. Lukion jälkeen Hurme lähti Englantiin ja reissu venyi seitsemän vuoden mittaiseksi. Tuona aikana hän edusti Suomea lukuisissa arvokilpailuissa, hyppäsi Grand Prix’ta ja Nations Cupia maailmalla. Hän voitti nuorten Euroopan mestaruuden ensimmäisenä pohjoismaisena ratsastajana. Seitsemän vuoden ajan kilparatsastus vei naista pitkin maailmaa, kunnes oli aika palata Suomeen. Maailmalta palattuaan hän alkoi valmentaa, perusti perheen ja luki itsensä ensin tradenomiksi, sitten myöhemmin työn ohessa urheilujournalistiksi.
Valmentamisen ohella entinen menestynyt kilparatsastaja alkoi työskennellä median parissa kirjoittamalla lehtiin ja toimimalla ratsastuskilpailujen selostajana. Selostajan ammatissa on vain hyötyä siitä, että on kiertänyt itse samoja ratoja, osaa eläytyä ratsukon mukaan, tuntee ihmiset ja paikat. Osa hänen kilpakumppaneistaan kiertää edelleen kansainvälisiä ratoja. Hän onkin maailman ratsastusareenoilla kuin kotonaan ja seuraa työnsä puolesta säännöllisesti kansainvälisiä kilpailuja. ”On oikeastaan hassua, että minusta kansallisten kilpailujen selostaminen on vaikeampaa, mutta se johtuu siitä, että kansainvälisten areenojen meno ja ratsastajat ovat itselle niin tuttuja”, hän pohtii.
Useiden lehtien avustajana ja toimittajana Hurme-Leikkonen on nähnyt median muutoksen viimeisen 20 vuoden aikana. Tiedonvälitys on nopeutunut, mutta hän ei suostu vielä julistamaan printtimediaa kuolleeksi. ”Minusta netti ja lehdet täydentävät toisiaan. Netistä katson tuoreimmat uutiset, mutta luen myös aikakauslehtiä. Netin etu on sen nopeus, lehdissä taas on hyvä keskittyä laadukkaisiin syvempiin artikkeleihin ja haastatteluihin.”
Mikä on muuttunut ratsastuksen saralla vuosikymmenten aikana? Hurme-Leikkosen mielestä laji on kaikin puolin kasvanut. Kilpailija- ja harrastajamäärät kasvaneet Suomessa ja muualla, sen myötä lajista on tullut kaupallisempi ja entistä ammattimaisempi. ”Oli se toki silloinkin ammattimaista, mutta siinä ei sillä tavalla pyörineet suuret rahat. Minulla oli aikoinani yksi hyvä hevonen kerrallaan, ja se riitti. Nykyratsastaja tarvitsee ainakin kolme hyvää kilpahevosta voidakseen nousta maailmanlistalla kärjen tuntumaan. Vaikka ratsastustaitoa ei voikaan ostaa, edes ahkeralla ja lahjakkaalla ei tänä päivänä ole huipulle asiaa, jollei ole riittävästi rahaa takana tai jollei käy uskomaton tuuri ja pääse esimerkiksi jonnekin Euroopan huipputallille ratsastajaksi”, hän kuvailee.
Suomessa on osaamista, mutta Hurme-Leikkosen mielestä aika alkaisi olla kypsä myös uuden polven esiintulolle, etenkin taustavaikuttajissa. Se, että piiri pieni pyörii vuosikymmenestä toiseen, saattaa omalta osaltaan jarruttaa tarpeellisten muutosten tekemistä. Porukan vaihtuminen voisi tuoda uusia tuulia ja saada lajin tuloksia taas ylöspäin.
Vieläkö Kati Hurme-Leikkonen nähdään jonain päivänä kilparadoilla? Hän ei täysin sulje pois ajatusta, mutta se on varmaa, että sinne hänet saisi houkuteltua voittajahevonen ja riittävät resurssit. Jos lähtee kilpailemaan, pitää panostaa hevosten valmennukseen sataprosenttisesti, ja se ei ole nykyisessä elämäntilanteessa mahdollista. Suurin este kolmen lapsen äidille on ajanpuute. Jos ei ole valmis treenaamaan koko ajallaan, ei kilpailemisessa ole mieltä, vaikka sopiva hevonen löytyisikin. Se sopiva hevonen saattaa hevoskasvattajalta jonain päivänä löytyä omasta pihasta.
Täydenkuun aikaan syntynyt orivarsa sai nimekseen Moon Boy KH. Emäkin on omaa kasvatusta, Lara KH (s. 2006, i. Larino, e. Lauretta, ei. Lord Calando). Kuva: Kati Hurme-Leikkosen albumi.
Kuu ja tähdet eli tähtipäinen kuutamohurmuri Moon Boy KH syyspellolla. Kuva: Kati Hurme-Leikkosen albumi.
Artikkelikuva: Kati Hurme-Leikkosen kotialbumi. Kuvassa hän ratsastaa omaa kasvattiaan Lauritzon-ruunaa Hangossa vuonna 2009. (Lauritzon, s. 2004: i. Lancetto, e. Lauretta, ei. Lord Calando)
