11 vuotta sitten kouluratsastaja Maria Räsänen etsi itselleen kivaa hevosta, jolla voisi kilpailla helppoja koululuokkia seura- ja aluetasolla. Hän ei oikeastaan tiennyt ihan tarkasti, mitä oli etsimässä, mutta uskoi että tietää heti kun löytää etsimänsä. Sitten tuli vastaan Bearwood Waldo, jota Räsänen kävi katsomassa eräänä talvipäivänä. ”Se oli vasta puolivuotias, mutta ketterä liikkeissään, vaihtoi laukkaa tarpeen mukaan vaivatta ja seisahtui aina tasajaloin. Tunsin heti, että tässä on minun tuleva hevoseni. Se oli kaiken lisäksi niin hyväluonteinen, että tallinpitäjän pieni tyttö saattoi ottaa sen lopuksi kiinni”, Räsänen muistelee. Kaupat tehtiin, mutta varsa sai juosta kavereidensa kanssa samassa pihassa vielä seuraavaan kesään, ennen kuin se tuotiin uuteen kotiinsa.
6-vuotiaana E. S. Riding Clubin ratsastuskoulussa ratsastuksen aloittanut Räsänen ei ole ratsastajana eilisen teeren tyttöjä. Ennen Waldoa hänellä oli kaksi omaa hevosta ja ylläpitohevosia. Ilman ammattimaista taustajoukkoa ei hevosesta olisi tullut sitä, mikä se nyt on. Yksin ei kukaan voi onnistua. Nuorena poikana Waldo pääsi näyttelyihin, Kyvyt Esiin -katselmuksiin ja laatuarvosteluun. Vaikka ratsastamaan ei heti päässyt, niin Räsäsestä oli mukavaa ja mielenkiintoista touhuta näitä muita juttuja Waldon kanssa. Hevonen käyttäytyi hienosti reissuissa jo nuorena ja sai arvokasta kokemusta. Mutkaton luonne ja nuoruusaikainen runsas matkustus on tehnyt Waldosta vaivattoman kisakumppanin, tosin osaa se välillä näyttää myös vekkulia puoltaan.
Päähuomio on koko ajan ollut kouluratsastuksessa, vaikka hevosella välillä hypätäänkin mielenvirkistykseksi. Aluetason helpoista luokista matka on jatkunut kansalliselle vaativa B -tasolle, mistä Haminan Ratsastajia edustava Räsänen ei olisi edes uskaltanut unelmoida hevosta ostaessaan. Maria Räsäselle Waldo on hänen Elämänsä Hevonen, hän tuntee hevosensa kuin omat taskunsa. Voisi sanoa, että ratsukko on kasvanut yhteen. ”Se on niin kiva luonne. Se on perusfiksu, osaa käyttäytyä missä vain, voin lastata sen kärryyn ilman apua kisapaikalla.” Hevosen puolesta ei ole rajoitteita sille, kuinka pitkälle he voisivat vielä päästä, sen sijaan ratsastajan jännitys on suurempi kysymys. Räsäsen mukaan kisamenestys riippuu usein hänen omasta mielentilastaan. Jos häntä jännittää kovasti, se tarttuu hevoseen. Ja kun hevonen jännittyy, pisteet laskevat. Ratsukko on perusjuttujen lisäksi alkanut harjoitella alkeita piaffesta, passagesta, pirueteista ja sarjavaihdoista. Valmentajilla on jokaisella oma roolinsa. Oma valmentaja Päivi Kinnunen auttaa häntä myötä- ja vastamäessä, espanjalainen Antonio Serrano Silva käy välillä hienosäätämässä ja Håkan Wahlman treenaa paitsi ratsastajaa, myös hevosta ohjasajon avulla. Wahlmanin kaksipäiväisissä valmennuksissa onkin tavallista, että ensimmäisenä päivänä Wahlman ohjasajaa hevosen ja samalla valmistelee sen seuraavan päivän valmennusta silmällä pitäen ja toisena päivänä on sitten varsinainen valmennus. Ratsukko treenaa pääosin maastossa, sillä siellä pystyy tekemään kaikki samat asiat kuin kentälläkin, mutta ympäristö on mielekkäämpi sekä hevoselle että ratsastajalle.
FWB:n omistajana Räsäsestä on tullut myös kotimaisen hevoskasvatuksen kannattaja. Hän nostaa esiin yhden seikan, joka hevoskaupoilla usein jää huomiotta: pienet kasvattajat tuntevat ja muistavat jokaisen hevosensa yksilöinä. ”Olen voinut kysyä kasvattajalta neuvoa vuosien aikana ja häntä kiinnostaa, miten meillä Waldon kanssa menee. Olen saanut hänestä hyvän ystävän. Jos olisin ostanut hevosen vaikkapa Saksasta, tuskin olisin toista kertaa puhunut kasvattajan kanssa ja olisin jäänyt paljosta paitsi.”
Bearwood Waldo
s. 2005
i. Waltzman 110
e. Leonora SWE
ei. Chapman
