Ratsastuksenohjaaja Nina Heikkolan ensimmäinen ammatti oli hieroja. Hän valmistui Tampereen urheiluhierojakoulusta vuonna 1998. Koulutukseen kuului sekä ihmisten että hevosten hierontaopinnot, hän oli ensimmäisten hevoshierojaksi koulutettujen joukossa. Hän ei nykyään enää ehdi tehdä hierojantöitä, ja omille hevosilleenkin hän soittaa hierojan paikalle, vaikka osaisikin tehdä työn. ”Omien hevosten kohdalla ihminen tavallaan sokeutuu, saattaa alkaa ajatella että se nyt aina tekee noin ja alkaa pitää jotain vikaa ominaisuutena. Siksi on parempi, että hieroja on joku ulkopuolinen henkilö, joka kuitenkin tuntee hevosen ja sen reaktiot”, hän selittää. Hän on nähnyt 20 vuoden aikana muutoksen, kun hieronnasta on tullut jälkihoidon sijaan ennaltaehkäisyä. ”Silloin 90-luvulla oli vallalla ajatus, että hevosella saa ajaa tai ratsastaa miten vaan ja sitten hieronnalla korjataan kipeytyneitä lihaksia. Nyt on onneksi yleisemmin herätty ajattelemaan, mistä kipeytyminen johtuu ja yritetään korjata päivittäisiä työskentelytapoja niin, että hevonen ei alun alkaenkaan kipeytyisi.”
Hevosta ei saa hieroa silloin, kun sillä on flunssaa tai kuumetta, kuten ei ihmisiäkään. Kudoksessa oleva tulehdus ja arkuus saattavat pahentua hieronnasta. Jos hevonen on muuten terve, sillä voi olla lämpimiä kohtia esimerkiksi satulan alla. Hierojan on osattava sanoa hevosenomistajalle, että tämän olisi tarpeen kutsua satulansovittaja tai eläinlääkäri, jotta tietyn kohdan kipeytyminen ei jatkuisi. Lämpimän kohdan hoito on kylmäys ja se jätetään hieromatta, vaikka hevonen hierottaisiinkin muualta.
Hieronta
Ennen hieronnan aloittamista hevosen kanssa pitäisi tehdä pieni 20-30 minuutin käyntilenkki, jotta lihakset saadaan vetreiksi ja lämpimiksi. Treenin jälkeen hevosta ei pidä hieroa, eikä samana tai hieronnan jälkeisenä päivänä pidä treenata, sillä hieronta aiheuttaa mikroskooppisia lihasvaurioita joiden pitää antaa parantua ylihuomiseen. Kun hevonen on kävelytetty, se tuodaan hierontapaikalle ja harjataan, jotta turkkiin ei jäisi hiertäviä roskia. Jotkut hierojat hierovat karsinassa niin että hevonen on vapaana ja voi näyttää reaktionsa hierontaan, mutta toisten mielestä karsina on hevosen oma huone, jossa sen pitää saada olla rauhassa. Lisäksi hevosten reaktiot saattavat olla voimakkaita, jolloin turvallisempi vaihtoehto on sitoa hevonen kiinni.
Hieronta aloitetaan tunnustelemalla hevonen paljain käsin niskasta takapuoleen. Mikäli selästä löytyy voimakkaasti lämpimiä kohtia, ne jätetään hieromatta. Jos jokin kohta on vain lievästi lämpöinen niin että sen juuri ja juuri havaitsee, siitä voidaan hieroa kevyesti ja kylmätä sen jälkeen. Epävarmoissa tapauksissa on viisainta jättää hieromatta.
Hieromisen alkaessa hieroja voi pukea sormikkaat käsiensä ihon säästämiseksi. Paras hierontaote on päällekkäin olevat kämmenet ja hieronnassa pyritään käyttämään mahdollisimman paljon hyväksi omaa ruumiinpainoa. Kaula hierotaan ylhäältä alas. Hieronnassa käytetään aina tasaisia ja rauhallisia liikkeitä.
Lavan lihasten hieromissuunnat. Hieroja pitää koko ajan silmällä hevosen ilmeitä ja eleitä. Jos hevonen osoittaa, että jokin paikka on arka, siitä hierotaan hellemmin. Luun päältä ei kuulu hieroa, se on hyvin epämukavaa. Jos hevonen osoittaa selvästi, että tässä on arka paikka, pysäytä kädet mutta älä irrota niitä hevosesta. Kun hevonen rauhoittuu, jatka hieromista hellemmällä otteella.
Hevonen voidaan jakaa kolmeen osaan: 1) kaula ja lavat, 2) keskiosa ja 3) lautaset ja takapuoli. Jos hevonen on iso ja hieroja pieni, hieroja voi seistä jakkaralla jolloin hän saa oman painonsa tehokkaammin käsien taakse ja lisää voimaa hieromiseen. Hevosen selkälihakset hierotaan selkärangan viertä myöten edestä taakse. Kylkiluiden välissä olevien pienten lihasten hieromiseen voi käyttää apuna peukaloa. Nämä kyljen lihakset ovat usein kovan rasituksen alaisena, sillä hevonen vetää henkeä joka askeleella ja kylki kohoilee voimakkaasti rasituksessa.
Lautasten alueelta hierotaan lonkkakyhmyn ympäriltä kaarevin vedoin.
Venyttely
Hieronnan jälkeen hevosen jäseniä voidaan venytellä.
Seiso tukevassa haara-asennossa. Tartu hevosta taipeesta ja kallista itseäsi hieman taaksepäin. Pidä venytys noin 30 sekunnin ajan. Tämä venyttää hevosen selkää.
Tähän venytykseen voit siirtyä suoraan edellisestä venytyksestä laskematta jalkaa välillä maahan. Sen jälkeen tartu toisella kädellä vuohiseen ja toinen käsi on taipeessa tai sääressä. Venytä jälleen noin 30 sekuntia. Älä laske jalkaa suoraan maahan suorana vaan anna hevosen koukistaa jalka ensin ja laske vasta sitten maahan.
Takajalkaan tartutaan vuohisesta ja sen yläpuolelta ja jalkaa vedetään vatsan alle. Pidetään 30 sekuntia. Sen jälkeen jalkaa venytetään taaksepäin. Lopuksi venytetään kaulaa molemmille puolille makupalan avulla.
Sen jälkeen jokainen oppilas sai oman harjoituskappaleensa. Hieronnan jälkeen hevonen peitellään loimin ja viltein, jotta lihakset pysyvät lämpimänä. Viltin voi laittaa päälle jo hieronnan aikana ja jättää paljaaksi vain käsiteltävän alueen. Loppua kohti hevonen rentoutui ja melkein torkahti seisaalleen. Kaulalle on tässä puettu pieni shetlanninponin loimi, jota voi käyttää kaulakappaleena tai paikallisvilttinä.
