Blogimme sai haastattelun henkilöltä, joka on läheisesti tekemisissä Suomen Ratsastajainliiton eli SRL:n kanssa. Hän ei halua esiintyä omalla nimellään. Lähteemme avasi meille hieman toimintakulttuuria liiton sisällä, ja siinä ei valitettavasti ole juuri kehuttavaa.
”Se on suojatyöpaikka. Mikään yritys ei pitäisi tuollaista työntekijämäärää kuin Ratsastajainliitto. Kaikki siellä ovat olevinaan niin ylityöllistettyjä, mutta se ei näy missään tuloksina. Projekteja on, mutta niille ei ole osoitettu rahaa. Kaikki raha valuu jonnekin, vaikea pitää lukua minne kun taloudenpito ei ole läpinäkyvää ja aivan liian lepsua”, hän luettelee.
Hän antaa esimerkin eräästä lajikomiteasta. ”Komitealla on ihan mukava budjetti, mutta kaikki budjetoitu raha on ennalta korvamerkittyä tiettyihin tarkoituksiin, esimerkiksi jonkin tietyn kilpailun palkintorahoiksi. Se määrä, mistä komitea saa oikeasti päättää, on satasia, korkeintaan tuhat euroa.” Valmennuskulut ynnä muut, joiden voisi luulla kuuluvan komitean päätäntävaltaan, on viety huippu-urheilun johtoryhmä Hujon päätettäväksi. Hujosta näkyy ulospäin vain loppusumma. Hän on yrittänyt kysellä Hujosta tarkemman kuluerittelyn perään, mutta sellaista hän ei ole saanut.
100 000 eurolla lippuja Horse Show’sta
Liitto on osaltaan mukana varmistamassa, että Suomessa järjestetään vuosittain edes yksi esteratsastuksen maailmancupin osakilpailu. Horse Show saa rahoitusta opetusministeriöltä, raha kulkee liiton kautta. Lisäksi liitto ostaa vuosittain 100 000 eurolla lippuja, joista suurin osa jää käyttämättä. Horse Show on listattu liiton kärkiprojekteihin, ja se teki liiton toimintakertomuksen mukaan viime vuonna niukasti voitollisen tuloksen. Aina ei käy yhtä hyvin, vaan usein tapahtuma tekee tappiota. Sille on syynsä. ”Horse Show’n kannattaa pyrkiä paperilla tappiolliseen tulokseen, jotta se voi maksimoida opetusministeriön myöntämät tuet. Jos se pärjäisi omillaan, sen saama tuki saattaisi pienentyä. Toisaalta verottaja voisi ihmetellä, jos jokin yritys tekisi vuodesta toiseen tappiota tekemättä konkurssia. Niinpä aina välillä kannattaa jättää viivan alle jotain”, hän selittää.
EDIT: Horse Show’n vastine itseään koskeviin tietoihin: ”Horse Show teki 7000 tappion 2016. Suuret poistot veti tuloksen miinukselle. Kassavirta oli kuitenkin positiivinen. HIHS järjestäjä on osakeyhtiö BCM Scanhorse, jonka talous on läpinäkyvä. Toimitetaan vuosittain opetus- ja kulttuuriministeriölle seikkaperäiset selvitykset HIHS:stä ja ministeriön tukemasta maailmancup-kilpailusta. Ei ’järjestetä’ tuloksia milloin tappiollisiksi ja milloin voitollisiksi, vaan tulokset ovat ne mitkä ovat, ja niistä raportoidaan. SRL saa runsaasti tuotteita ja palveluja Horse Showhun liittyen, ja ostaa lisäksi lippuja, ei kuitenkaan 100.000 € edestä. Tietääksemme SRL:n HIHS-liput menevät erittäin tehokkaasti käyttöön eikä tiedossamme ole että niitä jää runsaasti käyttämättä.”
Solmussa oleva kilpailupalvelusivusto Kipa on aivan oma sotkunsa. Lähteemme kertoo, että pitkään takkuillutta Kipa-lehmää ei olla oikeasti uudistamassa, ainakaan niin kauan kuin se lypsää. Siihen ei ole tahtoa. ”Uudistustahti on verkkainen, sen verran että juuri ja juuri voidaan sanoa jotain tehdyn. Voidaan sanoa ulospäin, että olemme sopineet järjestelmän toimittajaehdokkaan kanssa tapaamisen, mutta se peruuntui. Esimerkiksi erään tanskalaisyrityksen kanssa on jo kolme kertaa sovittu tapaaminen, joka aina peruuntuu milloin mistäkin syystä. Oikeasti korvaavaa järjestelmää ei edes vakavissaan etsitä.”
Eläköityykö pääsihteeri todella?
Pääsihteeri on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle vuodenvaihteessa, mutta se ei näy missään eikä siitä saa puhua. Lähteemme on ihmetellyt jo jonkin aikaa, miksi uuden pääsihteerin etsimisellä ei ole kiire. ”Fred Sundwall on ollut tehtävässään 21 vuotta, ja pitkään palvelleilla työntekijöillä on yleensä 6 kk irtisanomisaika. Jos itse olisin jäämässä eläkkeelle, haluaisin jo irtisanomisajan alkaessa tietää, kuka on seuraajani. Kyselijöille Sundwall on vastannut topakasti, että hoidetaan tämä Kaivarin hevostapahtuma nyt vain ensin ja sitten voidaan puhua muusta.” Jos joku on erehtynyt aiheesta kokouksissa puhumaan, saliin laskeutuu syvä hiljaisuus ja kysyjää saatetaan moittia asian nostamisesta esille. Hevoset Kaivarissa -tapahtuma järjestetään Helsingin Kaivopuistossa 20.5. Se on koko hevosväen yhteinen tapahtuma, jonne kaikki ovat tervetulleita. Lähteemme arvelee, että Kaivari-tapahtuma on Sundwallin jäähyväismonumentti, jotain millä Sundwall haluaa jäädä historiaan.
Yksi suurimmista ongelmista liitossa on heikko puheenjohtaja, joka väistää vaan ei halua väistyä. ”Kun jotain pitäisi päättää, Laura Airaksinen häviää jonnekin ja kieltäytyy tekemästä päätöksiä. Sitten jos jotain menee vikaan, hän pesee kätensä asiasta ja toteaa, ettei ole ollut päättämässä siitä.” Lähteemme toivoo, että puheenjohtaja vaihtuisi seuraavaksi kaudeksi. Airaksinen on ilmoittanut halukkuutensa jatkokaudelle, joten on mahdollista että hän jatkaa.
Linjajohtajaksi valittu Eero Simojoki siirtyi kesällä Hevosopistoon. Hänen toimintansa saa sekä risuja että ruusuja. ”Linjajohtajaksi hän oli virhetikki, mutta Hevosopiston puolella hän on saanut aikaan hyvää, vaikka ei tiedäkään hevosista juuri mitään. Hän ymmärtää oheisliikunnan ja urheilupsykologian tärkeyden ja on ollut kehittämässä opiston majoitustoimintaa järkevään suuntaan.”
Eteläsuomalainen norsunluutorni
Toimintakertomuksesta ilmenee, että vaikka henkilöjäsenten määrä on laskusuunnassa, jäsentallien määrä on nousussa. Laatustandardien olemassaolo on hyvä asia, vielä parempi olisi, että niiden noudattamista pystyttäisiin valvomaan. ”Talleille jäsenyys on kannattavaa, sillä liitto on neuvotellut hyvät edut esimerkiksi vakuutusten osalta. Ja kun liiton valvomalla ratsastuskoululla ratsastava aikanaan hankkii oman hevosen ja siirtyy yksityistallin asiakkaaksi, on vain hyvä, että on olemassa jokin taho joka määrittelee vähimmäistason”, hän kuvailee. Liiton hyväksymällä tallilla pitää olla koulutetut ja ensiaputaitoiset työntekijät, kypärä on siellä pakollinen varuste. Ainoa ongelma on, että jäsentallia ei eroteta juuri koskaan ja laatuluokituksia ei ole. Vaikka jokin talli olisi aiemmin ollut kriteerien mukainen, nykyään se ei välttämättä ole mutta se saa silti pitää tittelinsä liiton hyväksymänä tallina. Hyvät eivät ulospäin eroa huonoista.
Lähteemme mielestä liiton pitäisi tukea ratsastusta niin, että laji säilyisi elinvoimaisena koko maassa. Hän sanoo, että liitto voisi ottaa mallia politiikasta, sielläkin tuetaan syrjäseutuja. Rahaa ei ole jaettavaksi, mutta helpotuksia voisi tehdä. Pori-Tampere-Kotka-linjan eteläpuolella on useita hienoja ratsastuskeskuksia, mutta mitä kauemmas sydänmaille mennään, sitä harvemmaksi ne käyvät. Näillä alueilla voitaisiin antaa helpotuksia esimerkiksi kilpailujen järjestämisen vaatimuksiin.
