Hyvä nahka joustaa ja tuoksuu, huono venyy ja haisee

”Hyvä nahka on joustavaa ja notkeaa. Se kestää venytystä eikä ole korppumaisen kuivaa”, määrittelee Elsa Kettunen Kaakon neulasta ja naskalista hyvän nahan ominaisuuksiksi. Hänellä on vuosikymmenien kokemus nahkatöistä satulansovittajana ja varustekorjaajana. Hänen käsiensä läpi on kulkenut kaikenlaista nahkaa, ja hän oli kertomassa Ravijärven Ratsastajien innokkaille kuulijoille siitä, mitä on vuosien varrella oppinut. Hänellä oli mukana myös lukuisia nahkasuikaleita esimerkkeinä hyvistä ja huonoista laaduista.

Pohjoismaissa ja muilla kylmillä alueilla naudat kasvattavat paksun ja sitkeän nahan, josta voidaan tehdä hyviä ja vahvoja nahkavarusteita hevosille. Sitä vastoin Pakistanin ja Intian ilmastossa nautaeläinten nahasta tulee ohuempaa ja venyvämpää, jota myydään halvalla Eurooppaan. Se ei sovellu yhtä hyvin hevosvarusteeksi, etenkään ajovarusteeksi. Jos ajo-ohja on tehty intialaisesta nahasta, se venyy lähes loputtomiin ja ohjastaja menettää osittain hallinnan. Niinpä mikäli hevostarvikeliike myy nahkariimuja alle 40 euron hintaan, kyseessä ei voi olla laatutuote.

Intialaisen halpisnahan oppii tunnistamaan melko helposti. Siinä missä hyvälaatuinen nahka tuoksuu miellyttävästi nahalta, halpisnahassa on hieman epämiellyttävä haju. Huonolaatuiseen nahkaan tulee taivuttaessa ryppyjä ja sen pinta tuntuu paperimaisen kuivalta ja halkeilevalta. Hyvälaatuinen nahka on notkeaa ja sitä saa taivutella molempiin suuntiin ilman että siihen jää ryppyjä. Ennen ostopäätöstä kannattaakin vertailla nahkatuotteita toisiinsa: kokeilla sormissaan, taivutella ja haistella. Hyvät erottuvat huonoista varsin pian.

Kaikkein huonointa on aitoa nahkaa tarkoittava merkintä ”genuine leather”, joka on vielä vähemmän nahkaa kuin huonolaatuinen nahka. Se on nahkajauhosta tehtyä seosta, joka on liimattu yhteen, prässätty muotoon ja pintalakattu.

Parkitseminen säilyttää nahan ominaisuudet

Parkitsemisessa nahkaan lisätään säilöntäaineita, joiden avulla nahka säilyttää sille ominaisen notkeuden. Hyvä vuota on tasapaksua ja tasalaatuista, se imee parkki- ja väriaineet tasaisesti. Tukevat nahkaosat kuten jalustinhihnat leikataan vuodan paksuimmasta osasta. Jalustinhihnoissa on tärkeää, että hihna on samanpaksuinen koko matkalta. Muutoin hihnaan muodostuu heikompi kohta, joka saattaa jossain vaiheessa pettää. Jos se pettää esimerkiksi esteeltä alastulossa, se tietää vaaratilannetta. Hyvälaatuista ohutta nahkaa saadaan ohentamalla laadukasta paksua nahkaa.

Molempien kuvassa olevien nahkasuikaleiden pinta on musta. Kun suikaleet kääntää sivuittain, huomataan että toinen on vain pinnalta värjätty ja toinen läpivärjätty.

Huonolaatuisesta nahasta ei saa hoitamalla hyvää, sillä se ei ime itseensä kunnolla rasvaa eikä väriaineita, jolloin värjäyksestä tulee epätasainen. Vettä se kyllä imee. Tasaisesti onnistunut läpivärjäys onkin omalla tavallaan hyvän nahan merkki, vaikka pintavärjättykin nahka voi olla hyvää. Useimmat meistä pitävät mustista nahkavarusteista, jolloin kannattaa katsoa värjäyksen laatu.

Vastinhihnat ovat oma rotunsa

Nahkavarusteisiin pätevät pitkälti samat säännöt riippumatta siitä, mitä tehtävää varuste palvelee. Satulan vastinhihnat ovat kuitenkin oma lukunsa, sillä niiden ei ole tarkoituskaan olla notkeita ja niiden huollossa on omat kommervenkkinsä. Vastinhihnat saadaan pysymään jäykkinä sillä, että niistä parkitaan vain ulkopinta, jolloin keskelle jää jäykkä kova raita. Näin ollen niiden täytyy olla sen verran paksua nahkaa, että parkkikerros ei yllä keskelle asti. Laadukkaat vastinhihnat ovat kokonaan nahkaa, halvoissa on parkitsemattoman raidan sijaan nylonremmiä ja nahka on sen molemmilla puolilla nakkisämpylän tavoin.

Nykyään yleisin parkitsemistapa on kasviparkitseminen, myös rasvaparkitsemista käytetään. Ennen vanhaan oli olemassa myös kromiparkittuja nahkavarusteita. Etenkin valjaissa olevat rahkeet, joiden tehtävä oli pitää aisat paikallaan valjaissa, olivat yleensä kromiparkittua nahkaa tai rasvamänttinahkaa.

Jos vastinhihnan leikkaa poikki tai raaputtaa sivusta pintaa, näkyviin pitäisi tulla vaaleampi raita, joka on parkitsematonta nahkaa. Mikäli varusteessa on muualla kovantuntuisia raitoja, eläimen nahka on mitä luultavimmin naarmuuntunut sen vielä ollessa hengissä esimerkiksi piikkilankaan tai saanut osuman lajitoverin sarvesta. Kohtaan on tullut arpi eikä parkkiaine ole tarttunut.

Laatuvarusteessa on laatusolki

Jokaiseen nahkavarusteeseen kuuluu solki, joten teemme lyhyen sivuhypyn metallien maailmaan. Varustehankintoja tehdessä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että laadukkaan nahan lisäksi varusteen soljet ovat tukevan oloisia. Parhaat solkimateriaalit ovat messinki ja teräs. Kumpikaan ei ole hohtavan kiiltävä materiaali, joten oikein kiiltävän soljen kohdalla pieni epäluulo on tervettä. Messingin paras ominaisuus on ruostumattomuus, mutta teräs saattaa ruostua. Ruostumaton teräs ei ruostu, ja se onkin yksi yleisimmin käytetyistä solkimateriaaleista. Teräksen paras ominaisuus on lujuus. Kerran vääntynyttä messinkisolkea ei voi oikaista takaisin kuosiinsa, mutta terässoljen voi. Erityisen tärkeää metalliosien kestävyys on ajovaljaissa. Ylipäätään valjaissa varusteisiin kohdistuvat rasitukset ovat suurempia kuin ratsuvarusteiden kohdalla, olipa kyse sitten nahasta tai metallista.

Kettusen inhokki on teräväreunainen pellistä leikattu solki, joita oli takavuosina. Terävästä reunasta oli helppo saada haava ja se hankasi nylonriimun kankaan poikki. ”Onneksi näitä ei enää tule juuri vastaan”, hän sanoo.

Soljista pahin.

Seuraavassa osassa käsitellään nahkavarusteen korjaamista ja oikeaa hoitoa.

EDIT 11.5. Tekstiin lisätty hyvän nahan ominaisuuksia.