Kävin elämäni ensimmäistä kertaa oikeissa raveissa. Anteeksi nyt vaan, raviväki, mutta minulla ei ollut erityisen hauskaa tai jännää. Paikka oli Kouvolan ravirata ja tapahtuma Kymi GP, mutta en jaksanut odotella päälähtöön asti, vaan lähdin kotiin. Sää oli kylmä ja tuulinen, olo oli kuin orvolla pirulla. Ravi-ihmisten mainostamasta hienosta ravitunnelmasta en nähnyt jälkeäkään, liekö puuskainen tuuli vienyt sen.
Kymi GP on yksi Suomen suurimmista ravitapahtumista. Se kuuluu ravien EM-kiertueeseen ja sinne tullaan Keski-Euroopasta asti, sillä kilpailu tarjoaa ulkomailta tuleville hevosille ilmaiset lennot. Oma yleisönumeronsa onkin mennä Utin lentokentälle hevosia vastaan. Lentokentälle saapui myös ranskalainen Timoko, joka vei voiton tämän vuoden Kymi GP:ssä.
Lähde: Suomen Hippos ry. Kuvaaja: Jari Heikkinen
En viihtynyt, mutta voin kertoa millaista muuten oli. Paikka sinänsä on ihan hienoksi laitettu, on lasitettu sisäkatsomo ja kohtalaisen siisti vessa. Totopisteitä oli joka nurkassa, sekä ulkona että sisällä. Pääsuoran luona oli palkintopiste, jossa voittaja sai loimensa ja juontaja haastatteli voittajat tuoreeltaan. Haastattelut olivat sinänsä ihan mielenkiintoisia, ja ne näkyivät suurelta näyttötaululta. Mielenkiintoinen oli se havainto, että useammin kuin kerran kuulin mainittavan, että hevonen juoksee ilman kenkiä, jopa joku voittajahevosista. Luulisi, että ravikäyttö on sen verran kuluttavaa, ettei ilman kenkiä pärjää. Sorapintainen rata tai tie ei kuitenkaan ole mikään niitty.
Mikä sitten mätti? Miksei ratsastajasta tullut ravi-ihmistä, eivätkö hevoset yhdistä koko hevosalan väkeä? Raveissa pääsee kyllä näkemään hevosia, mutta osallistua voi vain pelaamalla ja maksamalla pääsyliput. Pääsyliput olivatkin hurjan hintaiset, sisäänpääsy maksoi 17,50 euroa! Se tekee kahdelta ihmiseltä 35 euroa. Joten ei ihme, että tuli heti kättelyssä rahat pois –fiilis. Käsiohjelmasta piti maksaa erikseen. Muita luukkuja, joihin saattoi ojentaa vaivalla tienattuja pennosia olivat erilaiset syötävää kauppaavat kojut, kahviot, anniskeluasemat ja lukuisat totopisteet. Varikolla käyminen sentään sisältyi hintaan, siitä ei tarvinnut erikseen pulittaa. Sisäänpääsyn hinnalla pääsee näkemään hevosia, mutta siihen se sitten jääkin. Saman näkee televisiosta ilmaiseksi. Harrastamisesta ei voi puhua siinä mielessä kuin ratsastuksen kohdalla, missä jokainen ratsastustunti on pieni elämys, kun pääsee tekemään yhteistyötä hevosen kanssa. Joskus se sujuu paremmin, joskus vaikeammin, mutta joka kerta on antoisaa.
Ennakko-odotuksista poikkesi myös se, että jostain olen käsittänyt ravien olevan kaiken kansan laji, jonka parissa viihtyvät nuoret ja vanhat, miehet ja naiset. Yli puolet katsojista oli keski-iän ylittäneitä miehiä, jotka käyttävät rahansa uhkapeliin ja olueen. Hevosenomistajista käsittääkseni melko harva tienaa hevosen ylläpidon voittorahoilla, tavallinen pelaaja häviää enemmän kuin voittaa, joten minulta jäi kokonaan käsittämättä, miksi ihmeessä kukaan haluaisi mennä raveihin. Minut saisi enää astumaan porteista sisään korkeintaan se, että omistaisin palasen ravihevosesta ja silloinhan tilanne olisi aivan toinen. Sitä pääsisi taputtelemaan varikolla, hevosenomistajat pääsevät ilmaiseksi sisään ja olisi oikeasti jotain jännitettävää, eikä siihen tarvita edes vedonlyöntiä. Yhtä hevosta olisin seurannut mielenkiinnolla, ja nimenomaan siksi että tunnen kasvattajat. Mutta sen oli määrä juosta vasta 13. lähdössä.
Ei niin pieleen, jottei jotain hyvääkin: Pihalla oli clydesdale-rotuinen hevonen nimeltä Leo omistajansa Mervi Visurin kanssa. Niin suuren hevosen selässä en ole vielä ennen käynyt. Siinä sai iso aikuinenkin tuntea itsensä pieneksi, kun hevonen oli riittävän suuri. Lisäksi menomatkalla Kouvolan Sinellissä oli juuri sellaisia vaaleanpunaisia kuuhelmiä, joita olen etsinyt.
Ikävää, ettei kokemus ollut mieleinen. Ravit ovat hienoja, mutta lajiin on vaikea päästä sisään. Hyviä pointteja, jotka ovat jo lajin sisällä tiedossakin. Olisiko sinulla jotain idoita miten ensikertalaiset saataisiin lajiin sisään?
Sitten muutama korjaus. Kengät otetaan pois ainoastaan suorituksen ajaksi, lämmityskin siis ajetaan vielä kengät jalassa ja heti startin jälkeen heti taas popot takaisin jalkaan :) Radat eivät todellakaan ole sorapintaisia, vaan suunnitteltu mahdollisimman optimaalisiksi hevosten juosta.
Kengittä juoksemista tuodaan esille pelejä varten, se parantaa huomattavasti hevosen suoritusta.
Niin ja hevosenomistajat eivät suinkaan aina pääse ilmaiseksi sisään…
Kiitos kommentista. Tiedon hevosenomistajien ilmaisesta sisäänpääsystä sain Raviliigan edustajalta. Hän kertoi, että hevosenomistajat pääsevät ilmaiseksi sisään, satasen siivun ostaneetkin silloin, kun oma kimppahevonen kilpailee. Lisäksi pienellä googlaamisella selvisi, että Hevosenomistajien Keskusliiton jäsenet saavat jäsenetuna ilmaisen sisäänpääsyn useille raviradoille.
Raveihin tuntuu tosiaan olevan vaikea päästä sisään. Yksi mahdollisuus olisi, että samoin kuin on ponitalutusta, voisi joitakin kilpahevosia tuoda suuren yleisön luo ja ihmiset saisivat sitten kokeilla pienen lenkin ravikärryillä istumista. Kun on pieni omakohtainen kosketus johonkin hevoseen ja alkaa sen menestystä seurata, ravimaailmasta tulee jo paljon hahmotettavampaa. Yhdestä hevosesta on hyvä lähteä liikkeelle. Raviliiga on tässä mielessä oikein hyvä keksintö.
”ihmiset saisivat sitten kokeilla pienen lenkin ravikärryillä istumista”
Tämä tuskin on turvallista enkä usko kenenkään tällaiseen suostuvan. Hyvin harva ravuri opetetaan olemaan rauhassa kärryt perässä.
Raviurheilua en tunne, mutta uskoisin että ravuri osaa mennä myös käyntiä, sillä täytyyhän sen kuunnella ohjeita. Tässä minun ajatuksessani olennaista on kärryillä istumisen kokemus, kärryjen edessä voi olla ihan tavallinen ajolle opetettu hevonen tai poni, ei tarvitse olla kilpaileva ravuri. Ajatus vastaa ratsastuksen puolella talutusratsastusta, jossa pääsee kokemaan miltä tuntuu istua hevosen selässä.
Tuosta hinnasta: Kymi GP on vähän kuin HIHS tai muu iso ratsastuskilpailutapahtuma. Mitä aurinkoisempi ja lämpimämpi sää sitä enemmän porukkaa ja tunnelma sitä korkeammalla. Ne lippurahat menevät raviradan kassaan josta maksetaan palkinnot ravilähtöihin, toki sponsoreitakin on ja kulkevat Fintoton kautta palkintoihin mutta radan rahoilla on osansa. Nuo isot ravit ovat tavallaan tilipäivä raviradalle.
Sellainen ”kokeile kärryttelyä” piste olisi todellakin hieno juttu, mutta eri löytyykö siihen pitäjiä. Ravurit tahtovat olla niin kuumia että ne eivät malttaisi köpötellä hiljaista vauhtia kun vieressä on se suoritusbaana ja kaikki hälinä ympärillä. Sama kuin kenttähevosta koittaisi talutusratsastukseen. Joissakin raveissa on tandemajelua ja hevoskyytiä, mutta aika vähän ja yleensä tandemajot ovat ennen raveja jotta valjakko ei häiritse lämmittäviä hevosia.
On totta että varsinkin katsomon puolella ikäjakauma on suppea. Varikon puolelta kuitenkin löytyy nuorempaa kastia, nuoria kuskeja, hevosenhoitajia ja valmentajia lapsineen sekä tietty toimihenkilöitä. Ratsukisoissa se kansa tuppaa olemaan taas lähinnä alle 25v. Molemmissa puolensa. Monilla radoilla on kuitenkin aktiivista ravinuoritoimintaa, ja ponilähtöjä järjestetään vähän ennen totolähtöjen alkua.
Harmi että ravikokemus ei miellyttänyt, mutta suosittelen käymään kivalla ilmalla vaikka kesäraveissa tai normaaleissa iltaraveissa (ovat halvempiakin) jonkun raveja tuntevan ihmisen kanssa! :) Nuoret osaavat kertoa ehkä kansantajuisemmin ja innostavammin raveista itsestään, toisaalta vanhat parrat tietävät sympaattisia tarinoita jostain menneiden vuosikymmenien hevosista :)
Harmi että ravikokemuksesi ei ollut järin positiivinen. Sää tosiaan vaikuttaa aika paljon, kolealla kelillä raviharrastajaakin saattaa ruveta tympimään puolessa välissä raveja. Kannattaa kuitenkin käydä vaikka kesäraveissa tai perus iltaraveissa hyvällä säällä, jonkun raveja tuntevan ihmisen kanssa! :) Nuoret osaavat kertoa ehkä kansantajuisemmin ja innostavammin raveista, mutta vanhat konkarit toisaalta tietävät hauskoja tarinoita menneiden vuosikymmenien hevosista jne. Katsomolla porukka on aika vanhaa mutta me nuoret ollaan siellä varikon puolella usein hevosenhoitajina tai toimihenkilöinä, osa muuten vaan!
Tandemajeluja on harmillisen harvoin, niitä saisi olla enemmän mutta sopivan rauhallisia hevosia ja tandemkärryjä ei ole monilla ja lisäksi pitäisi olla sitä aikaa tulla ajeluttamaan ihmisiä. Se pitäisi tehdä ennen ravien alkua jotta lämmitteleviä valjakoita ei häirittäisi. Jonkin verran raveissa on kuitenkin tarjolla poniajelua, talutusratsastusta ja kärry/rekiajelua. Ponilähdöt ovat aina ennen varsinaisten ravien alkua, ne ovat kivaa katsottavaa varsinkin lapsille :)
Siitä ravien hinnasta: Kymi GP on vähän kuin joku iso ratsukilpailu, kuten HIHS tms. Sen takia se on myös kalliimpi, iltaravit maksavat 4-6e ja normaalit T76-ravit 8-10e. Raveissa sisäänpääsymaksut menevät pitkälti lähtöjen palkintoihin Fintoton kautta tulevien pelirahojen ja sponsorikorvausten lisäksi.
Pahoittelut jos tulee kaksi lähes identtistä, netti sotkusi kesken lähetyksen.
Kiitos kommentista. Asiaa tuntevan perehdyttäjän kanssa se olisi tosiaan mukavampi kokemus, ja viime kesäkuu oli säiden puolesta varmaan hirvein mahdollinen, kun juhannuksen alla vielä tuli räntää. Kärryjen edessä ei olevan hevosen ei tarvitsisi olla oikea ravihevonen, rauhallinen ajolle opetettu ratsukin ajaisi ensikertalaiselle saman asian. Saisipahan istua kärryillä hetken ja vaikka pidellä vähän ohjaksia. Siellä raviradalla oli sellaiset perinteiset vanhanaikaisissa elokuvissa nähdyt kiesit, sellaisen kyytiin pääsi varikkoalueen rauhallisemmalla laidalla. Kärryt oli valmistettu käsityönä Harjun oppimiskeskuksessa. Jotain vastaavaa voisi olla tarjolla.