Niin sanottu hoitajakulttuuri tarkoittaa yli 50-vuotiaiden ratsastajatätien kultaisia muisteloita siitä, miten he nuorena tyttönä 80-luvulla pyöräilivät 15 km tallille hoitamaan hevosia, vaikka vettä satoi vaakasuoraan. He ovat päätelleet, että nuoriso on nykyään laiskaa ja rahanahnetta, kun samanlaista tunkua niihin tehtäviin ei ole.
Se laiska ja rahanahne nuoriso vastaa, että ikäluokat ovat viisastuneet 40 vuodessa. On kuulemma ymmärretty, että tallityttöjä käytetään surutta ilmaisena työvoimana ja ovat pistäneet sille stopin. Miksi ihmeessä kukaan hoitaisi vapaaehtoisesti toisen ihmisen hevosia ihan ilman palkkaa? Sellaisen täytyy olla hieman hullu.
No ehkä minä olen hieman hullu, sillä teen juuri niin ja nautin siitä. Rahaa siitä tehtävästä ei saa (toisin kuin jotkut kaverini tuntuvat luulevan), mutta se on muulla tavoin palkitsevaa.
Kolme hyvää syytä hoitaa hevosia
Luottamussuhde. Kun on tietty hoitohevonen, sen kanssa kehittyy ajan myötä yhteisymmärrykseen ja luottamukseen perustuva suhde. On kunnia olla hevosen mielestä yksi niistä harvoista ihmisistä maailmassa, jotka se laskee laumaansa kuuluviksi. Hevosen hyväätekevässä seurassa huolet haihtuvat.
Tiedot ja taidot kehittyvät. Jokainen hevonen kartuttaa hevosenkäsittelytaidon työkalupakkiin lisää työkaluja. Hevosenhoitajana silmä ja näppituntuma kehittyvät näkemään ja tuntemaan, onko hevosella esimerkiksi turvotusta jaloissa tai miten saada hevonen kulkemaan nätisti talutuksessa. Miten hoitaa haavoja, siivota karsina ja vaikka mitä. Taidot eivät kartu itsestään, ja ne vaativat oppimisalttiuden lisäksi jonkun, joka jaksaa neuvoa ja opastaa. Messenger on ollut ahkerassa käytössä, sen kautta on kulkenut kymmeniä kuvia, joiden tekstinä on jotakuinkin ollut “Pitäisikö tästä olla huolissaan?” Hoitaminen olisi varmaan hyväksi jokaiselle, joka haaveilee omasta hevosesta. Mielestäni tällaisten hevosenomistajien löytäminen on yhtä hankalaa kuin luotettavien hevosenhoitajien.
Tunne siitä, että on tarpeellinen. Kun päivällä on ulkoillut hevosen kanssa, oppinut taas jotain lisää, saanut pienen hien pintaan ja tuntee todella tehneensä jotain, sen jälkeen olo on väsynyt mutta onnellinen. Kun on tehnyt hommansa niin hyvin kuin osaa, kantanut vastuuta ja siistinyt jälkensä lopuksi, se tuo itsekunnioituksen tunteen. Jokainen tarvitsee tunteen siitä, että on hyvä jossain ja tarpeellinen toisille. Se tekee hyvää itseluottamukselle.
Kun tallilla on kiva ilmapiiri, koirat tulevat häntä heiluen pihalle vastaan, hevoset hirnuvat tervehdykseksi, en vaihtaisi sitä mihinkään tässä maailmassa. Olen ehkä hullu. Hevoshullu.
Asiaa!