Henri Ruoste pyrkii pitämään asiat yksinkertaisina. Kun hän lähtee ratsastamaan, kukaan ei ole kävelyttänyt tai lämmitellyt hevosia valmiiksi. Hän haluaa ratsastaa jokaisen hevosen itse alusta alkaen. Kaikessa näkyy pyrkimys yksinkertaisuuteen.
Ruoste valotti metodiaan Ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä lauantaina. Tasan vuotta aiemmin TDF-gaalassa Erkki Siltala huusi itselleen valmennuspaketin Ruosteen tallilla Saksassa, mutta Ruoste ja Siltala sopivat, että yhden ihmisen valmennusviikonloppu vaihtuisi useampia ihmisiä hyödyttävään klinikkapäivään Ainossa. Kiireisten ihmisten onnistui löytää yhteinen hetki vasta nyt. Ratsastuskeskus teki vaikutukseen Ruosteeseen, hänen mielestään se on yksi hienoimpia, mitä hän on nähnyt ja että vastaavaa ei tosiaankaan ollut Suomessa, kun hän lähti maailmalle. Ruoste muistutti yleisöä, että Ainon kaltaisia paikkoja ei tule pitää itsestäänselvyytenä.
– Tällaisia ei ole monta edes Euroopassa, hän muistutti.
Ruoste painotti klinikkansa aikana perusasioita: tasapaino, suoruus, tahti, tiet. Mitään vaikeampaa ei kannata lähteä tekemään, ellei hevonen ole suora ja kulje sitä tietä, mitä ratsastaja haluaa. Puheessa toistui ensimmäisten ratsukoiden aikana sana neliö. Ruoste huomasi sen itsekin, ja lohkaisi jossain vaiheessa ettei aio kyllästyttää yleisöä enempää neliöpuheillaan. Sen jälkeen neliöt vähenivät puheesta.
– Neliö tarkoittaa sitä, että hevonen tukeutuu yhtä paljon jokaiseen jalkaansa. Silloin se on tasapainossa. Hevonenhan mieluiten olisi hieman etupainoinen, mutta meidän täytyy saada ne tukeutumaan myös takajalkoihinsa, Ruoste selittää.
Vaihteet pitää löytyä
Ruoste rinnastaa hevosen askelkoon henkilöauton viiteen vaihteeseen. Hän aloittaa kotioloissa jokaisen hevosen kanssa työskentelyn kevyellä ravilla, ”ykkösvaihteella”, kuten hän asian ilmaisee. Tätä samaa hän haki klinikan ratsastajilta. Lämmittelyvaiheen ravailu on tylsän näköistä, mutta tärkeää. Rentous saattaa pettää katsojan: alkuraveista lähtien kaikella on tarkoitus, kaikessa on ajatus mukana.
– Ei stressiä, matalassa muodossa. Hevonen saa itse hakea sen olotilan, jossa sen on hyvä mennä. Haluan sen menevän pientä shettisravia, jotta se ymmärtää että sillä on vaihteet, joita ratsastaja säätää.
Ruotsalaisratsastaja Niccolina Oscarsson ja 7-vuotias ruuna Londonherz esiintyivät nuorten hevosten ryhmässä. ”Jättekiva”, tuumasi Oscarsson Ruosteen valmennustyylistä.
Ykkösvaihteen poniravin jälkeen on helppo suurentaa askelta, mutta vain ratsastajan pyynnöstä. Vitosella mennään komeaa liitoravia.
Nuorten hevosten ratsastajille Ruosteella oli omat vinkkinsä. Jos hevonen haluaisi vain mennä eikä kuunnella apuja, Ruoste neuvoi tekemään taivuttavia harjoituksia voimakkaiden pidätteiden sijaan. Liikettähän ei pidä tappaa. Taivutukset ovat lempeä keino saada hevonen kuulolle.
– Nuorilla hevosilla kaulan asennolla ei ole väliä, se pysyy parhaiten tasapainossa kun saa pitää kaulansa sellaisena kuin haluaa.
– Reaktion pitää tulla heti. Kun jalka koskettaa kylkeä, sen pitää tarkoittaa hevoselle menoa eikä ”ahaa, kyljessäni on jalka”. Reaktio saa olla iso, ravia pyytäessä saa tulla laukka, pääasia on, että se lähtee heti liikkeelle.
Imua eteenpäin
Kun Henri Ruoste kouluttaa hevosia, hän pyrkii siihen, että niissä olisi itsessään imua eteenpäin eikä niitä tarvitsisi juuri pohkeilla patistaa. Käytännössä se onnistuu niin, että puolipidätettä seuraa aina napautus pohkeella. Hevonen oppii tämän, ja kohta se lähtee pelkästä puolipidätteestä eteenpäin. Pohjeapuja ei tarvita muistuttamaan. Se auttaa hevosta myös käsittelemään informaatiotulvaa. Hevonen on pohkeen edessä ja sen vauhtia ja askelpituutta pystytään säätelemään ohjan ja istunnan pidätteillä.
– Kun hevonen jätetään hetkeksi rauhaan ja se saa vähemmän informaatiota, kaikki avut menevät paremmin läpi.
Ruosteen klinikalla olivat hyvin edustettuna erilaiset ratsastajaryhmät, ja hän oli osittain aivan uusien tilanteiden edessä. Ruosteen tallille Saksaan valmennettaviksi tulevat ovat yleensä edistyneitä kouluratsastajia, mutta lauantaina Ruoste ohjasi myös suomenhevosia ja ratsastuskouluoppilaita. Mukana oli myös yksi kenttäratsukko ja esteratsukko. Harjoitukset pysyivät silti koko päivän hyvin samantapaisina.
Ratsastuskouluoppilaiden ryhmässä nähtiin hollanninappaloosatamma Rosa Parks ratsastajanaan Senna Raiski.
– Ratsastushan on saman asian kertaamista! Perusasiat pysyvät samoina riippumatta siitä, onko kyseessä suomenhevonen vai korkealle koulutettu GP-ratsu. Joskus ratsastajat turhautuvat siihen, että ratsastus on aina sitä samaa, mutta se nyt vain on niin. Se on aina sitä samaa perusasioiden kertaamista. Myös korkealle koulutetun hevosen kuuluu kulkea tasapainossa ja kuunnella apuja. Sitä se on myös minulla, joka ikinen päivä joka ikisen hevosen kanssa teen samoja perusasioita, Ruoste selittää.
Mitä mustavalkoisempi ja ennakoitavampi ratsastaja on, mitä enemmän ratsastuksessa on rutiinia, sitä tyytyväisempi hevonen on, sillä hevoset pitävät rutiineista ja siitä, että ne tietävät mitä niiltä odotetaan.
Näillä harjoituksilla Ruoste pyrkii mukaan maajoukkueeseen MM-kilpailuihin ja olympialaisiin. Ruosteen kanssa menestystä saavuttaneet Dixiland ja Roble yrittävät päästä maajoukkueisiin omistajiensa kanssa. Huracan ja pari muuta tekevät kotioloissa koko ohjelman, mutta ne eivät ole vielä kilpailleet yhtään kansainvälistä kilpailua, joten huonolla tuurilla aika loppuu ennen elokuuta emmekä näe Ruostetta MM-kisoissa. MM-kisoihin Yhdysvaltoihin on turha lähteä, jos hevoset eivät ole valmiita.
Vauhti korjaa virheet
Este- ja kenttäryhmässä Ruosteen huomion kiinnitti hevosten rauhallisuus. Hän kertoi katsovansa usein ihmetellen, miten esteratsastajat menevät käyntiä pitkin ohjin. Hän ei kotona oikeastaan koskaan tee niin. Estehevosille Ruoste teetti vastalaukka- ja pohkeenväistötehtäviä. Vastalaukassa tuli hyvin ilmi eräs estehevosten ominaisuus: kun suunta vaihtuu, laukka vaihtuu automaattisesti. Niinpä vastalaukkatehtävä ei ollut esteratsastaja Katri Siltalan Baileysille helpoin mahdollinen.
– Baileys kuumuu usein pitkäkestoisissa laukkatehtävissä, sillä menee vähän herne nenään. Ravi on sille sikäli mukavampi askellaji. Olin tyytyväinen hevoseen, vaikka juuri nuo tehtävät olivat sille vaikeita tässä tilanteessa, Katri Siltala sanoi.
Ruosteella oli ratsastajille vielä yksi vinkki: Vauhti korjaa virheet. Kouluradalla saa usein hiukan paremman numeron, kun ratsastaa reippaammin eteen, kunhan ei mennä niin pitkälle, että hevonen kadottaa tasapainonsa. Silloin se menee jahtaamiseksi. Reipas eteenratsastus peittää jossain määrin virheitä, saa askeleen pitenemään ja hevosen näyttämään vähän enemmän kouluratsulta.
Katri Siltala ja Baileys esiintyivät kotihallissaan.
Muokattu 18.1.2018: kuvatekstejä lisätty.
