Yli 30 vuotta sitten, 1980-luvun alkupuolella, Mikko Mäentausta -niminen tenava aloitti ratsastuksen sisarustensa mukana Kotimäen ponitallilla Turussa. Kun perhe joitakin vuosia myöhemmin muutti Koski TL:ään isän vanhaan kotipaikkaan, pihaan hankittiin ensimmäiset ponit. Ratsastus oli käytännössä maastoilua, eikä Mikko tiennyt muusta. Vauhdikasta poikaa ei pelkkä maastoilu jaksanut niin hirvittävästi kiinnostaa.
1980-luvulla tietoa ei ollut saatavissa samalla tavalla kuin nykyään. Ei ollut nettiä eikä hakukoneita. Mäentausta sai 11-vuotiaana tietää jostain, ei muista mistä, että ratsastus on myös oikea kilpailulaji. Tämä uusi tieto toi harrastukseen aivan uuden ulottuvuuden, ja ratsastus alkoi kiinnostaa ihan eri tavalla. 13-vuotiaana hän sai ensimmäisen oman hevosensa, jonka kanssa hän kilpaili 110-120 cm luokkia.
– Isoisällä oli ravihevosia, mutta kukaan suvusta ei ollut ratsastanut. Kun perheessä ei ollut kilparatsastustaustaa, kukaan ei osannut kertoa, mitä reittiä urheilijan kuuluu ratsastuksessa edetä. Suunnitelmat eivät sen vuoksi olleet kovin selkeitä, ja suuntaa muutettiin sen mukaan, mitä uutta tuli eteen. Asiat tulivat usein hieman yllättäen vastaan, sanoo Mäentausta.
Sama tiedon puute leimasi myös toisen ja kolmannen hevosen hankintaa. Toinen hevonen oli hevoskauppana onnekas täysosuma, ja se vei Mäentaustan 140-tasolle. Kolmannen kanssa ei ollut yhtä hyvä tuuri. Kukaan ei ollut kertonut, mihin asioihin pitää hevoskaupoilla kiinnittää huomiota; mitä ominaisuuksia pitäisi etsiä ja mitä hevosessa ei saa olla. Nykyisen hevoskauppiaan oppi tuli yrityksen ja erehdyksen kautta.
– Nykypäivän juniorilla on paljon paremmin tietoa ja mahdollisuus käyttää hyväksi valmiiksi suunniteltuja urapolkuja. Nyt 8-vuotiaat lapset näkevät Instagramista, kuka on päässyt maajoukkueeseen, hän kuvailee aikakausien eroa.
Yhteistyö on vuoropuhelua
Yrittäjä Mikko Mäentausta on asunut perheineen Pohjois-Saksassa jo 18 vuotta. Hän on valmentaja, hevoskauppias ja nuorten hevosten ratsuttaja. Syksystä kevääseen hän saapuu kerran kuussa Suomeen ja käy valmentamassa viidellä tallilla, joista yksi on HevosHovi Haminassa. Saksassa hänellä on useita valmennettavia. Silti suurimman osan ajasta vie nuorten hevosten eteenpäinvienti. Heidän joukossaan on muuan asiakasryhmä, jonka suurin ilo on omistaa hyvä hevonen.
– Tänä päivänä on paljon ihmisiä, jotka tuovat hevosen valmennukseen sillä ajatuksella, että he haluavat nähdä, miten hevonen kehittyy ammattilaisen avulla. He haluavat nauttia harrastuksestaan menestyvän hevosen omistajan roolissa ilman aikomuksia myynnistä. Niin kauan kuin hevonen kehittyy, omistaja on tyytyväinen. Kun päästään hevosen kykyjen rajoille, ei olekaan yhtä hauskaa ja hevonen päätetään tavallisesti myydä. Toiset tuovat hevosen ratsastettavaksi jo lähtökohtaisesti sillä mielellä, että se myydään, kun löytyy sopiva ostaja.
Valmentajana Mäentaustan tärkein tavoite on opettaa ratsastajaa ratsastamaan hyvin ja kommunikoimaan hevosen kanssa luottavaisesti ja rennosti. Yhteistyön pitää löytyä ensin, vasta sitten voidaan alkaa hypätä esteitä. Hänen mukaansa toisinaan tulee vastaan tilanteita, että hevonen ja ratsastaja ovat olleet pitkään yhdessä eivätkä silti tunne toisiaan.
– En toimi niin, että kaikkien olisi päästävä päivän rata läpi jollain tavalla vaan haluan opettaa ratsastajille hevosten hyvää kohtelua ja miten ratsukko löytää yhteistyön. Yhteistyö on vuoropuhelua: toinen sanoo jotain, toinen vastaa siihen. Minun mielestäni vasta sen jälkeen voidaan alkaa puhua ratsastamisesta.
– Joskus kokemattomalla ratsastajalla on laadukas hevonen, ja silloin ratsastaja voi haluta käyttää hevosen kykyä hyväkseen ja haluta edetä nopeammin kuin mitä ratsastajan oma osaaminen antaa myöten. Ratsastajan pitää oppia viemään hevonen radan läpi oikeasti hyvin ja tasapainossa. Pohjatyö pitää tehdä hyvin.
Hän on sitä mieltä, että asiat on tehty vasta kun ne on tehty hyvin. Hän antaa vain alustavia aikatauluja valmennuksilleen, sillä hän haluaa nähdä ratsukon saavuttavan valmennukselle asetetun tavoitteen. Tunne hyvin tehdystä työstä on Mäentaustalle valmennustyön suola ja sokeri.
Hevoset-messujen klinikka on Mäentaustalle yksi valmennustunti muiden joukossa. Hän ei ole koskaan valmentanut yhtä suuren yleisön edessä, mutta kilparatsastaja ei hätkähdä yleisön paljoudesta. Ainoa ero normaalivalmennukseen on se, että on pakko pysyä annetussa ajassa ja silti Mäentausta haluaa päästä siihen tulokseen, että asiat on tehty kunnolla. Ratsastajia – etenkin kun he ovat junioreita – yleisön läsnäolo todennäköisesti vaivaa enemmän kuin miestä itseään.
Naisten laji kaikkialla
Yksi messujen painopisteistä on tänä vuonna ”Miehet ratsaille”. Jostain syystä hevosharrastus on Suomessa naisten laji. Mäentausta ei pidä ratsastuksen naisvaltaisuutta ongelmana. Hänen kokemuksensa mukaan sukupuolijakauma on samankaltainen myös Saksassa.
– Samalla tilalla, missä minulla on talli vuokralla, on toisessa rakennuksessa ratsastuskoulu. Siellä on hyvin vähän poikia, ei sen enempää kuin Suomessakaan. Ne pojat, jotka aloittavat, jatkavat usein niin pitkälle kuin voivat, joten ammattiratsastajien joukossa miesten suhteellinen osuus on siten suurempi.
Kaudella 2019 tavoitteena on ratsastaa Nations Cupia. Sitä varten on jo hevonen, mutta se ei ole valmis sille tasolle vielä tällä kaudella. Se on 12-vuotias ruuna Nelido, jonka omistaa Jani Sinerkari. Tallissa on kolme tulevaa 8-vuotiasta lupausta: 140 cm luokkia hypännyt FWB-tamma Qualita Bestia (kasvattaja ja omistaja Samuli Törönen), saksalaisomisteinen tamma Celina ja vielä tamperelaisen Veera Tanilan omistama toistaiseksi vielä hyvin keskeneräinen ja ikäisiään jäljessä oleva Carlos-ruuna, jolta on Mäentaustan mukaan kuitenkin lupa odottaa suuria tulevina vuosina.
Mäentausta edustaa jatkossakin Suomea arvokilpailuissa, mutta Saksasta hän ei enää lähde kulumallakaan. Hän on siellä asunut jo lähes puolet elämästään ja kokee sen kodikseen. Suomalaista lumimaisemaa katsellessaan hän lohduttaa, että Saksassakin kevät on noin kuukauden myöhässä. Joinakin vuosina laidunkausi on alkanut huhtikuun alusta, mutta tänä vuonna maa puskee vasta hentoa orasta.
