Suomessa on kourallinen lifestyle-bloggaajia, jotka tienaavat sen verran hyvin, että he elävät sillä. Aamulehti kertoi verotietojen julkistuspäivänä marraskuussa 2016, että eniten ansaitsevilla bloggaajilla on 40 000-50 000 euron vuositulot. Blogeilla on merkitystä, sillä Tilastokeskuksen keräämän tiedon mukaan 42 prosenttia 16-89-vuotiaista suomalaisista lukee blogeja. Ei ole siis ihme, että mainostajat ovat kiinnostuneita.

Usein ensimmäiset tulot muodostuvat siitä, että bloggaaja pääsee portaaliin eli useita blogeja ylläpitävälle sivustolle. Portaalit ovat kuin kauppakeskuksia, joissa on useita putiikkeja – tai tässä tapauksessa blogeja – saman katon alla. Bloggaajille maksetaan pientä palkkiota yleensä sivunäyttöjen perusteella eli sen mukaan, paljonko kunkin blogin julkaisuja luetaan. Blogit luovuttavat osan itsenäisyydestään taloudellisen tienestin toivossa. Sopimukset ovat tavallisesti salassapidettäviä, eivätkä useimmat ihmiset muutenkaan puhu ansioistaan. Se saattaa herättää joissakuissa ajatuksia, että summat olisivat suurempia kuin ne ovatkaan.

Sopimus ei aina ole reilu

Muuan nimettömänä pysyttelevä entinen portaalibloggaaja kertoo ansainneensa 150-200 euroa kuukaudessa bruttona. Hän päätti lähteä kokeilemaan portaalibloggaamista, koska olisi joka tapauksessa kirjoittanut blogiaan yhtä innokkaasti, mutta nyt siitä oli mahdollista saada hieman rahaa. Hänen tulonsa koostuvat pääasiassa sivunäytöistä erään lehtitalon blogiportaalissa. Sivunäytöistä maksettiin sentti klikkiä kohti. Lehtitalo tarjosi myös lisäansiomahdollisuuksia, joihin hän tosin ei pystynyt tarttumaan.

– Portaalin kautta tulleista yhteistyöjutuista olisi saanut myös hyvän korvauksen, mutta niitä minulle ei tarjottu johtuen ehkä siitä, että blogini aihealue on aika kapea enkä asunut lehtitalon levikkialueella. Minun ei olisi edes ollut järkevää ajaa kahta tuntia ravintolaan syömään ja kirjoittamaan siitä arvostelua blogiini, vaikka korvauksella olisikin korvattu bensat ja enemmänkin, hän sanoo.

Ensimmäinen vuosi sujui hyvin ja sopimus oli reilu, mutta toiselle vuodelle tarjottu sopimus tuntui epäreilulta.

– Lehtitalo olisi saanut kaikkeen sisältöön kaikki oikeudet. En olisi esimerkiksi saanut kuvaajilta enää lupaa julkaista blogissani näiden ottamia kuvia, ellen olisi ostanut kuvien täysiä oikeuksia ja siihen ei blogipalkkio olisi suinkaan enää riittänyt. Omassa blogissani se olisi tarkoittanut sitä, että olisin joutunut poistamaan suurimman osan muiden ottamista kuvista ja jatkossa en olisi julkaissut blogissa muiden ottamia kuvia.

Korvaus suhteessa työmäärään jäi pieneksi, mutta oli kuitenkin mukava lisä ansioihin. Blogipostauksiin meni aikaa 1-3 tuntia juttua kohti, juttuja ilmestyi keskimäärin kolmesta neljään joka viikko eli vähintään joka toinen päivä. Ansio vastasi silti vain paria työvuoroa hänen päivätyössään.

Portaalibloggaamista suunnitteleville hän antaa muutaman vinkkiä: Ensinnäkin kannattaa hankkia ennen portaaliin siirtymistä lukijakunta, joka seuraa blogia esimerkiksi Facebookissa. Portaaliin siirtymisestä seuraa usein nettisivun osoitteen muuttuminen, jolloin muutama lukija saattaa eksyä matkalla uuteen osoitteeseen. Toiseksi, itseään ei kannata myydä liian halvalla. Jos on tarkoitus tienata, kannattaa suostua vain sellaisiin kuvioihin, joista jää plussalle. Kolmanneksi, pitää olla sanottavaa niin paljon, että on mistä kirjoittaa ja sanottavan pitää olla niin kiinnostavaa, että se kerää lukijoita.

Kun itsenäinen bloggaaja alkaa kirjoittaa portaaliin maksua vastaan, kuvio muuttuu olennaisesti. Hän lakkaa kirjoittamasta itselleen ja alkaa kirjoittaa portaalille. Hänen asemansa alkaa muistuttaa toimittajaa, joka myy tuotoksensa lehtitalolle. Bloggaajat eivät kuitenkaan aina hahmota tilannetta näin, sillä toisin kuin toimittaja, bloggaaja kirjoittaa omasta elämästään ja blogi on henkilöitynyt häneen. Bloggaajalla olisi halu syödä ja säästää kakku eli tienata tekstillään ja samalla pitää kaikki oikeudet itsellään. Lifestyle-bloggaajan portaali kun saattaa omistaa hänen hääkuvansa ja kuvia hänen lapsistaan ja muista elämän koskettavimmista hetkistä.

Katja Ståhl elättää blogilla yhden hevosen

Hevoset ovat lifestyle- ja perheblogien ohella yksi suosituimmista aihealueista. Hevosbloggaajat eivät juhli suurilla tuloilla. Vain harva hevosbloggaaja tienaa ylipäätään yhtään mitään ja parhaimpienkin kohdalla puhutaan satojen, ei tuhansien eurojen kuukausituotoista. Hevosblogien tulokuningatar lienee Katja Ståhl, jonka blogilla on Facebookissa yli 10 000 seuraajaa ja jokaiselle postaukselle kertyy satoja jakoja. Blogi sijaitsee A-lehtien portaalissa. Ståhlinkin palkkio perustuu sivunäyttöihin.

Ståhl ei mielellään puhu rahasta, mutta kysyttäessä suostuu paljastamaan, että tuloilla ei elä, mutta niillä saattaa juuri ja juuri elättää ”yhden hevosen, mutta ei muuta”. Ståhlin tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka elävät keskituloista elämää blogiansioillaan, joten hän sanoo ettei edes puhuisi varsinaisesta tienaamisesta bloginsa kohdalla.

Tiia Suomalainen alkoi tienata vasta kun vaihtoi hevosblogin lifestyleen

Hevosbloggaajien pioneeri Tiia Suomalainen on ollut tasaisen suosittu jo vuosien ajan. Vasta 21-vuotias kuopiolainen on blogimaailmassa jo konkari. Hänen blogissaan kävi viime vuonna kuukausittain yli 30 000 yksilöityä kävijää, mutta tällä hetkellä vähemmän, kun Suomalainen on päivittänyt blogiaan harvemmin. Vuosina 2014-2015 hän ehti muun muassa pyörittää omaa hevosblogiportaalia parin vuoden ajan koulunkäynnin ohella. Se syntyi, kun Suomalainen ei ollut tyytyväinen olemassa oleviin portaaleihin, joten hän päätti luoda sellaisen itse.

Portaali oli todella suosittu, mutta se vei kuitenkin aikaa koululta ja omalta blogilta siinä määrin, että Suomalainen katsoi parhaaksi keskittyä koulunkäyntiin ja portaali lopetti toimintansa parin vuoden jälkeen. Blogin painopiste on parin viime vuoden aikana siirtynyt hiljalleen hevosista lifestyleen, ja bloggaajalle on auennut taloudellisessa mielessä aivan eri maailma.

– En halua tuoda tarkempia summia esiin, mutta sen voin sanoa, että hevosblogilla ei Suomessa voi tienata juuri yhtään, sillä suureksi harmikseni hevosalan yritykset eivät ymmärrä käyttää nykyaikaista markkinointia. Tai ne jotka ymmärtävät, eivät yleensä tarjoa ilmaista satulahuopaa enempää. Oma blogini ja muut somekanavat ovat lifestyle-painotteisia, joten minulle on auennut myös paljon erilaisia mahdollisuuksia tehdä blogia työkseni, sanoo Tiia Suomalainen.

Blogeja on ollut olemassa vasta noin 20 vuoden ajan, ja niiden kaupallisia mahdollisuuksia on vasta alettu ymmärtää. Ongelmat ovat samoja kuin useimmilla luovilla aloilla: niitä ei arvosteta eikä pidetä ”oikeina” töinä. Alussa mainitussa vuodelta 2016 olevassa jutussa bloggaaja Emmi Nuorgam myöntää, että hänellä osa tuloista on niin sanottua helppoa rahaa, mutta muistuttaa, että siihen asemaan päästäkseen on tehtävä kovaa työtä pitkään. Suositutkin aloittavat nollayleisöstä.

Yleisö, siis lukijamäärä, on se minkä mukaan määräytyy kunkin toimijan painoarvo blogimaailmassa. Monelle bloggaajalle tarjotaan aina ensin palkkioksi näkyvyyttä eli mahdollisia lisälukijoita vastineeksi tuotteiden suosittelusta tai esityksen pitämisestä esimerkiksi messuilla. Tällaisia tarjouksia saavat jopa viestintäkouluttaja Katleena Kortesuon kaltaiset rautaiset ammattilaiset, joiden blogeilla on tavallisesti huomattavasti enemmän yleisöä kun pyynnön esittävällä taholla. Nimibloggaajat muistuttavatkin, että silloin kyseessä on härski temppu saada ilmaista markkinointia. Aloittelevalle bloggaajalle tilaisuus voi hyvinkin tuoda kaivattua nostetta, mikä taas kasvattaa hänen painoarvoaan muihin nähden ja olla ensimmäinen askel matkalla kohti ammattibloggaajan uraa.

Kuva: Pexels.com-kuvapankki