Siinä, missä Horse Show’n kävijöiden mielestä tapahtuman Ääni on Håkan Wahlman, televisiosta ratsastusta seuraavien mielestä se on Markus Backlund. Hänen Yle-uransa alkoi ruotsinkielisellä FST:llä (Finlands Svenska Television, nyk. Yle Fem). Silloinen selostaja Staffan Simberg kysyi, haluaisiko Backlund jatkaa hänen työtään. Ensimmäinen selostusurakka oli Sydneyn olympialaiset vuonna 2000.
– Ajattelin että vau, pääsen olympialaisia katsomaan paikan päälle. Päädyin Ylen toimitaloon ikkunattomaan koppiin katsomaan pientä ruutua, Backlund nauraa muistellessaan parinkymmenen vuoden takaista selostusuran alkua.
Valtakunnan virallinen ratsastava ruotsalainen ei yllättäen olekaan niin ruotsalainen kuin voisi luulla. Backlund on syntynyt Suomessa suomenkieliseen perheeseen, jolla on ruotsalainen tausta. Passi tulee siis ikään kuin verenperintönä. Perhe muutti 1980-luvulla joksikin aikaa Ruotsiin, ja poika palasi sieltä kaksikielisenä.
Ruotsin kansalainen Backlund pääsi edustamaan Suomea Pohjoismaiden mestaruuksissa nuorten joukkueessa Turussa 1987 ja hyppäsi pronssille. Samana vuonna hän oli myös nuorten suomenmestari ja GP-sarjan voittaja. Hevonen on KWPN-tamma Utile (s. 1978, i. Otto, ei. Lucas). Kuva: Turun Sanomat.
Selostajan työssä vaikeinta on Backlundin mielestä se, että katsojia on erilaisia ja kaikkia pitäisi miellyttää. Ruudun ääressä on urheiluihmisiä, jotka eivät harrasta ratsastusta ja syvälle perehtyneitä ratsastuksen ammattilaisia.
– Enimmäkseen lajiniiloilta tulee kritiikkiä ja taviksilta positiivista palautetta, sanoo Backlund.
Samojen nimien toistuminen huippujen suvuissa ei ole sattumaa
Esteratsastus on hektinen laji, minuutin suorituksen aikana ei paljon ehdi selittää serkun kaimoista. Selostajan tärkein tehtävä on pysyä hereillä ja reagoida odottamattomiin tilanteisiin. Esteet ovat sikäli yleisöystävällinen laji, että lähes jokainen pystyy ruudulta näkemään, putoaako puomi tai ylittyykö aika. Kouluratsastuksessa on enemmän aikaa ja tarvetta selostukselle. Backlund on ajoittain päätynyt selostamaan myös koulua ja kenttää. Hän nimeää kouluratsastuksen epämukavuuslajikseen.
Ratsastuksen harrastajia ja ammattilaisia eli niitä lajiniiloja Backlund palvelee kertaamalla hevosten sukuja. Hän on itsekin aiheesta kiinnostunut, ja tätä sukutietoutta ovat myös harrastajat toivoneet. Tavallinen harrastaja onkin voinut oppia Backlundin selostuksista paljon siitä, mitkä orit ovat periyttäneet lahjakkaita jälkeläisiä. Selostuksissa toistuvat aika ajoin sellaiset nimet kuin Kannan, Cornet Obolensky, Chacco Blue…
– Suvut ovat tärkeitä, koska se kertoo perintötekijöiden merkityksestä. Hevosvalinnoilla on väliä, samojen nimien toistuminen ei ole pelkkää sattumaa. Minusta kaikkien hevosihmisten pitäisi olla jonkin verran kiinnostuneita suvuista.
Backlundin oma hevonen on ruuna Lawinium, jonka isä on My Lawalawa ja emänisä Contender. Ladoksen poika My Lawalawa ei ehtinyt jättää lyhyen ikänsä aikana kovin monta jälkeläistä. Hevonen lopetettiin 9-vuotiaana jalkavamman seurauksena.
Backlundin mielestä suomalainen kasvatustyö on onnistunut. Laatu on hyvää, ongelmat ovat enemmänkin määrässä. Se taas johtuu siitä, että kasvatuksella on vaikea päästä ansioille, joten varsojen kasvattaminen jää monella harrastukseksi. Hän haluaisi nähdä enemmän ihmisiä yhden varsan ympärillä niin että kaikki raha ei menisi kasvattajan pussista.
– Nyt meillä on yleensä vain kasvattaja ja kilparatsastaja. Saisi olla ainakin nuorten hevosten kouluttaja ja sisäänratsastaja, eri tasoisia kilparatsastajia. Jokainen taho olisi erikoistunut juuri siihen elämänvaiheeseen, ja olisi alansa ammattilainen. Lyhyet etapit jakavat kustannuksia ja kasvattavat jalostusarvoa.
– Ainoa tapa, jolla kasvattaja voi päästä plussalle on hyvät orit hyville tammoille ja varsan myynti nuorena.
Ylen selostuskopeissa on nykyään myös ikkunat.Kuva: Markus Backlund.
Vaihtelua päivätyölle
Selostaminen on kivampaa kaverin kanssa, kuten moni muukin asia. Backlundin selostajakumppani Horse Show’ssa on usein Nina Fagerström. Katsojakin huomaa, että kaksikko on samalla taajuudella. Backlundin rooli on juontaa ratsukot sisään ja Fagerström kertoo kiinnostavia juttuja harjoitteluhallin puolelta.
– Nina on huippu. Minun tarvitsee vain antaa impulssia johonkin suuntaan, Nina on heti mukana ja juttua riittää, kehuu Backlund.
Backlund on nähnyt 19 vuoden aikana selostamisen menevän digitaalisempaan suuntaan. Aiemmin tarvittiin paljon enemmän paperimuistiinpanoja, nyt kannettava tietokone on selostajan paras kaveri. Ratsastajien ja hevosten tarkemmat tiedot löytyvät FEI:n tietokannasta. Usein ratapiirustuskin julkaistaan nykyään niin myöhään, että se ei ehdi mukaan selostuskoppiin paperisena.
Talousohjelmistoyrityksen toimitusjohtajalle selostaminen on mukavaa vaihtelua päivätyölle. Joskus, jos kisat pidetään toisella puolella maailmaa, päivät voivat kyllä venyä pitkiksi. Välillä lähetyksetkin voivat olla useamman tunnin mittaisia, silloin haasteena on yrittää kuulostaa innostuneelta ja koettaa olla toistamatta itseään liikaa.
Mikä sitten on onnistuneen selostuksen salaisuus?
– Äänestä täytyy pitää huolta. Lämmitellä ääni, juoda selostuksen aikana välillä vettä. Ja pitää käydä vessassa. Selostajan painajainen on vessahätä, siinähän istut etkä pääse mihinkään.
Artikkelikuva: Yle.
Juttu on osa Helsinki Horse Show’sta kertovaa sarjaa. Ellikki on tapahtuman yksi tapahtuman yhteistyöbloggaajista.
