Kotkalainen Anna Sergejeff on poikkeuksellinen nainen. Hän nimittäin käyttää joka vuosi lomapäiviään siihen, että pääsee tekemään vapaaehtoistyötä hevostapahtumiin. Sergejeff on ollut Helsinki Horse Show’n vakiokasvoja jo vuosia, ja kahtena kesänä hänet on saattanut bongata Hevoset Bastionissa -tapahtuman kentältä rakentamassa esteitä. Näiden lisäksi hän toimii ratsastuskilpailuissa stewardina ja on mukana Ratsastajainliiton Kaakkois-Suomen aluejaoston toiminnassa.

– Ilmoittauduin tänne sillä ajatuksella, että tulen vaikka siivoamaan vessoja, mutta mukaan pitää päästä.

Vapaaehtoisia luotsaava Virpi Nordblad ehdotti Sergejeffille, että tämä voisi olla areenatiimin vetäjä. Areenaryhmä rakentaa esteradat ja pystyttää kouluaidat, rakentaa shownumeroissa tarvittavat erikoisradat. Ratojen rakentamisen lisäksi ratatiimi nostaa kilpailuluokkien aikana pudonneet puomit ja pyydystää irrallaan juoksevat hevoset, joiden ratsastajat ovat kumahtaneet tantereeseen. Kouluratsastustuomareille toimitaan sihteereinä.

– Minähän tuumasin, että herranjumala, en tiedä sellaisesta [ratojen rakentamisesta] mitään, parahtaa Sergejeff nauraen.

Sergejeff otti kumminkin tehtävän vastaan. Hevoset Bastionissa on sen verran uusi tapahtuma, että se hakee vasta uomiaan. Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa, ja Haminan Bastionissa nähtiin tänä vuonna Pohjola GP -sarjan avauskilpailu. Sergejeff sanoo, että viime vuonna kaikki oli opettelua uuden tapahtuman kanssa. Välillä tilanteet kysyvät luovuutta, mutta kaikki tilanteet on silti saatu hoidettua hyvällä.

– On saatettu miettiä, että joku asia tehdään näin, mutta käytännössä sitten havaitaan, että se ei toimi ja pitää keksiä jotain muuta, Sergejeff kuvailee.

Esimerkiksi viime vuonna koulurataa kootessa huomattiin, että C-kirjain ja muutama pala aitaa puuttuvat. Aidanpalat kiidätettiin paikalle Harjun oppimiskeskuksesta ja C-kirjain tehtiin itse.

Hevoset Bastionissa -tapahtumassa Haminassa oli kesäkuussa kaikkiaan 200 vapaaehtoista eri tehtävissä. Suurin osa, noin 120, on tapahtumajärjestäjän värväämiä vapaaehtoisia. Sen lisäksi mukana on nuoria Harjun oppimiskeskuksesta ja yhteistyöseurojen kautta tulleita tekijöitä.

Haminan erikoispiirre on, että tapahtumassa nähdään kaikkea mahdollista. Sunnuntaina areenalla nähtiin ensin kouluratsastusta, sitten westernnäytös ja sen jälkeen esteratsastus. Sergejeff sanoo hyväntuulisesti, että se on vain jumppaa. Ratsastuksen lisäksi tapahtumaan kuuluuu cityravit sekä työhevosia ja vaunuhevosia. Harjun Oppimiskeskuksen alueella pidetään kenttäkilpailut ja vikellyskilpailut.

Lämmin ruoka ja hyvä tiedotus ovat talkootyön peruspalikat

Kun talkoolaisista on nykyaikana pulaa, Sergejeff kokee että talkoolaisia arvostetaan entistä enemmän. He eivät ole enää kenellekään itsestäänselvyys. Kokenut vapaaehtoinen osaa antaa vinkkejä järjestäjille siitä, mitä vapaaehtoinen arvostaa. Numero yksi on tiedottaminen, eli selkeästi kerrotaan oman tehtävän kannalta tarpeelliset asiat sekä mistä saa ruokaa ja missä on lähin vessa. Toinen valtti on lämmin ruoka. Yleensä vapaaehtoinen pääsee myös työvuoronsa ulkopuolella näkemään kisatapahtumia joutumatta maksamaan pääsylipusta. Sergejeff on itse vastuussa Horse Show’ssa kulunvalvonnan vapaaehtoisten vuorolistoista ja pyrkii järjestämään niin, että jokainen pääsee nauttimaan myös areenan tunnelmasta. Talkoolainen tekee yleensä joko aamu- tai iltavuoroa. Koko päivää ei kenenkään tarvitse uurastaa ellei välttämättä halua.

Mikä saa käyttämään lomaviikkonsa muiden palvelemiseen?

– Tää vaan jotenkin on kauhean hauskaa, ja pääsee tutustumaan kivoihin ihmisiin. Kaikilla on sama intohimo hevosten kanssa touhuamiseen. Työasioita ei ehdi miettiä, nollaa kivasti päätä.

– Kun homma ei mene aina ihan jiiriin ja sitten ratkaistaan pulmat porukalla, se on se mistä syntyy hienoja muistoja ja tarinoita.

Vapaaehtoisporukka hevosympäristössä on lopulta aika pieni, mutta sen henki on mahtava. Sergejeff myöntää, että loppuviikosta väsyttää eikä aina ole ihan selvillä siitä, mikä päivä on, mutta se ei menoa haittaa.

– Onhan tämä tietysti joskus rankkaa. Mikä päivä nyt on? Lauantai? Tulimme tänne maanantaina tekemään valmistelutöitä.

– Se tässä on hauskaa, että sitten kun kaikkia alkaa väsyttää, meillä on entistä hauskempaa. Jutut huononevat mutta kaikkia naurattaa vaan enemmän.

Vapaaehtoinen pääsee näkemään ratsastajista muutakin kuin pelkän suorituksen areenalla. Heistä näkee persoonallisuuden piirteitä. Sergejeff nostaa esiin kouluratsastaja Stella Hagelstamin ja pararatsastaja Jessica Kerttusen sellaisina, jotka ovat aina ystävällisiä. Etenkin Kerttunen on aurinkoinen persoona, jolla on hymy herkässä. Ulkomaalaisista ratsastajista Sergejeff nostaa esiin virolaiskouluratsastaja Dina Ellermannin ja ranskalaisesteratsastaja Olivier Robert’n, jotka ovat mukavia ja vaihtavat mielellään muutaman sanan vapaaehtoisten kanssa. Vastakkaisiakin persoonia on tullut vastaan.

Vapaaehtoistyön kautta on mahdollista oppia uusia taitoja ja saada vastuuta, päästä vaikka ryhmänjohtajaksi laatimaan työvuorolistoja kuten Anna Sergejeff. Kaikissa tehtävissä on jotain uutta opittavaa, ja työhön perehdytetään perusteellisesti. Ei tarvitse pelätä osaako, sillä työssä ei pyydetä sellaista tehtävää johon ei ole valmennettu.

– Eihän me nyt hyvänen aika työnnetä uutta ihmistä lippu kädessä radalle, vaan perehdytetään ja uusi saa ensin vähän aikaa katsoa, miten kokeneemmat tekevät tehtävän.

– Ei ole vielä tullut vastaan sellaista tehtävää, josta ajattelen että tätä en halua tehdä enää ikinä. Tosin minua on kielletty ottamasta aikaa, koska keskittymiseni on saattanut herpaantua, Sergejeff sanoo nauraen.

Ilmeestä näkee, että hauskaa on ollut.