Tämä kirjoitus on varsin poikkeuksellinen tälle blogille. Ensinnäkin se poikkeaa aihealueeltaan totutusta ja kynän varressa ei ole edes Ellikki. Canon antoi meille kokeiltavaksi uutuusmallinsa EOS 7D Mark 2:n, josta suuri kiitos. Suurin osa kuvauksesta ja blogin teknisestä ylläpidosta hoituu kuitenkin herra Ellikin voimin, joten oli vain luontevaa, että kamerakokemuksen arvostelee sen käyttäjä, eli herra E.
Kuvaamisen ammattilainen en väitä olevani, mutta vihkiytynyt asianharrastaja kuitenkin. Automaattiasetuksilla kuvaamista en ole harrastanut enää järjestelmään siirtymisen jälkeen. Kameran monipuolinen säädettävyys onkin juuri järjestelmäkuvaamisen suola. Canon ei ole perheessämme aivan outo kapistus. Kotoa löytyy kaksikin pokkaria, joista toisella kuvattiin blogin alkuaikojen korukuvat. Järjestelmäkamera on ollut käytössä jo muutaman vuoden, mutta se tuli hankittua Nikonin puolelta. Hyppy Canonin puikkoihin oli siten hieman kankeaa, sillä laina-aikaa oli vain viikko ja kameraan ehti tutustua vain pari iltaa ennen tositoimia.
Minun täytyy kuitenkin ihmetellä ääneen. Miksi näinkin kalliin kamerarungon (hinta yli puolitoista tonnia) mukana annetaan käyttöön vain keskinkertainen objektiivi (EF-S 18-135mm 3.5-5.6 IS STM) ??? Olen toki huomannut, että ko. objektiivia myydään pakettina juuri tämän rungon kanssa, mutta sama putki näyttäisi olevan tyrkyllä myös halvemmissa paketeissa. 7D Mark 2 olisi kyllä ansainnut L-sarjan lasin seurakseen. Heikko putki oli ehdottomasti tämän kokeilun pullonkaula ja tulos on sen mukainen. Se soveltuu kyllä lomaseuraksi kauniissa ilmassa, mutta eipä juuri muuhun. Siksi olo onkin kuin elokuvakriitikolla, joka on pakotettu katsomaan leffaa avaimenreiän läpi. Jotain pitäisi sanoa, mutta kun puolet leffasta meni ohi. Tässä kamerassa olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta nyt se jäi valitettavasti kokematta.
Ensimmäisen kuvauspäivän olosuhteet olivat lyhyesti sanottuna suomalaiset. Maaliskuinen iltapäivä, harmaa taivas ja välillä räntää lisukkeeksi.
aukon prioriteetti f/5.6 – 1/160 – ISO 100 – EV 0
Ulkona pärjää tälläkin linssillä, kunhan valoa on edes jonkin verran. Kuva vastaa varsin hyvin todellisuutta. Sisätilassa tilanne onkin aivan toinen.
sulkimen prioriteetti f/5.6 – 1/160 – ISO 6400 – EV+2
Liikkuvan eläimen pysäyttäminen vaatii suljinajaksi yleensä vähintään 1/160 – 1/250 sekuntia, tilanteesta riippuen. Maneesin valaistuksesta on noin kolmasosa päällä ja sivuseinillä olevista ikkunoista tulvii sisään iltapäivän harmautta.
aukon prioriteetti f/5.6 – 1/60 – ISO 6400 – EV 0
Vaihdoin asetuksen aukon prioriteetiksi ja katsoin millaisen valinnan kamera tekee. Histogrammi on kyllä kohdillaan, mutta ratsastajan naama ym. ei ole enää terävä.
Täysi valaistus
Maneesin kaikki valot sytytetään ja tehdään sama uudelleen. Ensin sulkimen prioriteetti.
sulkimen prioriteetti f/5.6 – 1/160 – ISO 6400 – EV +5
Ja aukon prioriteetti. Kamera malttaa hieman lyhentää valotusaikaa.
aukon prioriteetti f/5.6 – 1/100 – ISO 6400 – EV 0
Olisin kuvitellut, että näinkin suuren isoarvon käyttäminen olisi tehnyt kuvista valoisampia, mutta totuus on toinen. Hyvälaatuisten kuvien saaminen hämärähkössä maneesissa olisi vaatinut valovoimaisemman objektiivin. Toiveeni olisi ollut saada tähän kokeiluun esim. jompi kumpi EF 70-200 f/2.8L versioista, mutta kaikkea ei voi saada.
Kameran lopullinen koitos suoritettiin Helsinki Horse Fair -messuilla, jossa kuvaamiseen tarjoutui varsin eri tavoilla valaistuja tiloja.
aukon prioriteetti f/5.6 – 1/125 – ISO 6400 – EV 0
Korkea isoarvo ja hyvin valaistu halli eivät paljon auta. Kuva ja liike jäävät hämäriksi. Vasta manuaalisäätöihin siirtyminen korjaa tilanteen siedettäväksi.
Manuaali, f/5.6 – 1/160 – ISO 12800 – EV 0
Mitä tästä voi oppia? Hyvä kamerarunko ja keskinkertainen objektiivi on usein huonompi yhdistelmä kuin keskinkertainen runko ja hyvä objektiivi. Jälkimmäinen vaihtoehto antaa kameran puutteita paljon anteeksi, mutta toisinpäin tilanne on haastavampi. Tämä kamera ei silti ole huono. Kuten sanoin, sillä on huimasti potentiaalia. Huikea herkkyys ja sarjanopeus jopa 10 kuvaa sekunnissa! Nyt vain kävi niin, että huippujuoksija joutui kilpailemaan kumisaappaissa.
Lopuksi vielä dpreview:n ja luontokuvaaja Adam Jonesin kokemuksia kamerasta.
