Tänä vuonna on ympäri Suomea järjestetty tapahtumapäiviä teemalla Pisteet kotiin kouluradalta. Tilaisuuksissa avataan kouluratsastuksen arvosteluperusteita. Nyt tällainen päivä järjestettiin Haminan Hevoshovin tyylikkäässä miljöössä. Ajatuksena niissä on kertoa kouluratsastuksesta tuomarin näkökulmasta, ja selventää miksi eri tuomarit näkevät asioita eri tavalla. Koulutuomari Osmo Metsälä on tuomaroinut vuodesta 1990. Hän on ollut tuomarina kaikentasoisissa kilpailuissa Suomessa ja ulkomailla. Tuomarin tehtävä on 25 vuodessa muuttunut positiivisempaan suuntaan, virheiden tarkkailusta siihen, miten hyviä numeroita tuomari voi antaa.
Radalla nähtiin kolme esimerkkiratsukkoa ja kolme eri kouluratsastusohjelmaa. Ensimmäisenä esiintyivät 12-vuotias Jenni Silventoinen (Kotkan Ratsastajat) ja Hazelberg’s Macho. Ratsukko kilpailee SM-tasolla poniluokissa. Tällä kertaa ratana oli FEI:n Ponien joukkueohjelma 2012 (helppo A). Silventoisen haastattelun viime kesältä voi kuunnella Yle Areenasta tai lukea tästä linkistä.
Ratsastaja itse luonnehti suorituksen sujuneen hyvin, mutta olisi toivonut hevosen olleen energisempi ja liikkuneen paremmassa muodossa. Metsälä kävi sen jälkeen suorituksen kohta kohdalta läpi. Hän kertoi, että vaikka ohjelma on merkitty helppo A:ksi, se on oikeasti kyllä vaativampi. FEIn kansainväliset ohjelmat ovat yleisesti vaativampia kuin kotimaiset vaativat ohjelmat. Arvosteltavana oli peräti 28 kohtaa.
Tervehdykseen tultaessa on tärkeää, että askellaji on pyydetty, hevonen liikkuu hyvässä tahdissa eli tahti ei vaihtele eikä rikkoudu välillä. Tervehdyksessä hevosen tulee seistä suorana ja oikeassa pisteessä. C-päädyssä oleva tuomari arvioi suoruuden, pitkällä sivulla oleva tuomari pysähtymiskohdan ja sen, ovatko jalat tasan. Kun ohjelmassa on siirtymisiä askellajista toiseen, siirtymiset arvioidaan mukaan johonkin arvostelukohtaan. Metsälä käytti hyvästä siirtymisestä ilmaisua ”samaan aikaan pehmeä ja terävä” tarkoittaen, että sen tulee olla jouheva, mutta askelten selkeitä ja energisiä.
Ohjelmaan kuului avotaivutus. Siinä tuomaria kiinnosti, kuinka hyvin ratsukko pysyy suoralla linjalla, mikä on taivutuksen määrä ja onko takaosa liikkeessä hyvin mukana. Avotaivutuksen jälkeen tulivat puolivoltit vasemmalle ja oikealle. C-päädyn tuomarille on olennaista, että keskellä tapahtuu selkeä suoristus muutaman askeleen ajaksi, mutta hän paljasti että tuomari ei näe kovin hyvin voltin pyöreyttä, mutta näkee kyllä käykö ratsukko keskihalkaisijalla ja tapahtuuko keskellä suoristus. Tuomari ei myöskään näe A-päädyssä tapahtuvia peruutusaskeleita niin hyvin, että pystyisi sanomaan meneekö peruutus aivan suoraan vai melkein suoraan. Vasta kun takapuoli alkaa vilkkua tuomaria kohti, tuomari näkee että vinoon meni.
Tavallinen peruutus on 5 askelta. Yleisöstä heitettiin kysymys, onko pienempi paha ennemmin 6 vai 4 askelta. Vastaus oli, että 6 on parempi kuin 4, mutta vielä tärkeämpää on laatu. Laadukkaat peruutusaskeleet ovat selkeitä, yhtä pitkiä ja hevonen nostaa kunnolla jalkojaan, lisäksi peruutuksen ajaksi hevonen ei hukkaa muotoaan. Viimeinen askel on jo valmistautumista eteenpäin, jalka käy takana mutta hevosen paino ei jää lepäämään sille jalalle.
Kohta 26, jossa pyydetään keskilaukkaa lyhyellä sivulla, oli tuomari Metsälän mielestä hieman omituinen. ”Sitä on hankala ratsastaa ja hankala arvioida, sillä kunnon keskilaukka vaatisi pitemmän matkan.” Tuomari Metsälä oli tyytyväinen ratsukkoon, hän antaisi sille noin 67 % pisteet. Mitään varsinaista vikaa ei esityksessä ollut, hyvä tasainen suoritus.
Artikkelikuva: lhourahane, Creative Commons -lisenssillä. Kuva on Lontoon olympialaisten kouluratsastuksen finaalista.
