Pisteet kotiin kouluradalta, osa 4

Ratsukoiden jälkeen oli aika kerrata kouluratsastuksen sääntöjä ja samassa yhteydessä yleisö sai tilaisuuden kysyä tuomari Metsälältä kaikenlaisia kouluratsastukseen liittyviä kysymyksiä. Kahviakaan ei unohdettu. Metsälän 25 vuoden ajalta kertynyt kokemus näkyi varmoina vastauksina, hän tiesi mistä puhui. Ensiksi hän luennoi siitä, millaista on hyvä ja huono askellus, sen jälkeen hän selosti, millaista ratsastusta eri termeillä tarkoitetaan.

Käynti on nelitahtinen askellaji. Sen kuuluu olla aktiivista ja askelpituuden kuuluu joustaa pyydettäessä. Pisteiden vähenemisiä aiheuttavat tahtirikot ja askelten erimittaisuus. Passikäynti tai eritahtinen käynti on enintään 5 pisteen arvoinen suoritus.

Ravi on kaksitahtinen askellaji. Hyvä ravi on lennokasta, takaosalla on kantovoimaa ja hevonen liikkuu ”ylämäkeen”. Ravissa pisteitä vähentävät epäsäännöllinen liike, tahdin menetys ja yliratsastaminen. Epäsäännöllisestä liikkeestä annetaan enintään 5 pistettä ja se on eri asia kuin tahtirikko. Tahtirikko näkyy kuuliaisuusnumerossa, epäsäännöllinen tahti askellajinumerossa. Ontuminen johtaa hylkäykseen. Vain C:n kohdalla istuva tuomari voi päättää hylkäämisestä, sivutuomari ei voi mitään jos päätuomari ei näe ontumista tai päättää antaa ratsukon jatkaa. Metsälä kumosi yleisen luulon, että tuomarit olisivat sadistisia nilkkejä, jotka nauttivat saadessaan viheltää jonkun ulos radalta, tai hän itse ei ainakaan ole koskaan ollut sellainen.

Laukka on kolmitahtinen askellaji liitovaiheella. Samoin kuin ravissa, hyvässä laukassa takaosa on selkeästi liikkeen moottori. Askeleissa pitää kuulua liitovaiheen kohdalla pieni tauko, ”kop-poti”. Pisteitä pudottaa laukan nelitahtisuus tai liitovaiheen puuttuminen (”kopoti”). Nelitahtinen laukka on kulmikasta, epäpuhtaasta askellajista hän antaisi enintään 6 pistettä. Askellajeja arvioidessaan Metsälä luottaa silmien lisäksi korviinsa. Tahdin kuulee melkeinpä helpommin kuin näkee.

Ravi ja laukka ovat lennokkaita silloin, kun liikkeessä on energiaa, se on matkaavoittavaa, selkä joustaa ja takajalat polkevat aktiivisesti. Käynti ei voi olla lennokasta. Lennokkuuden virheitä ovat laahaavat takajalat, passagemainen ravi tai kiireiset askeleet. Helpoissa luokissa keski- ja lisätty ravi tarkoittavat samaa asiaa: reipasta menoa. Tuomari ei vaadi sen enempää. Lennokkuus on kuitenkin tietyn pisteen jälkeen eri asia kuin vauhti, sillä vauhdin lisääntyessä tasapaino heikkenee ja lennokkaasti kulkevan hevosen pitäisi kuitenkin liikkua hyvässä tasapainossa.

Irtonaisuus tarkoittaa, että hevonen kulkee rennosti, vailla jännitystä. Se näkyy niskan ja kaulan alueen liikkeissä ja muodossa, samalla suu vaahtoaa hieman kun hevonen imeskelee kuolaintaan. Irtonaisen vastakohta on jännittynyt. Jännittynyt hevonen on hermostunut, sen korvat ilmentävät kiukkua, häntä piiskaa puolelta toiselle ja hevonen narskuttelee hampaitaan.

Tuntuma näkyy tuomarille selän ja takajalkojen liikkeestä, luotiviivalla on vähemmän merkitystä. Jokaisella hevosella on ominainen pään asento, joillakin hieman luotiviivan edessä ja toisilla taaempana. Pään asentoa ei siksi pidä jäädä tuijottamaan liikaa. Tuntumalla oleva tyytyväinen hevonen on luottavainen, hyväksyy kuolaimen ja seuraa käden liikkeitä. Sopiva tuntuma näkyy hevosen olemuksesta, samoin myös liian kireä tai löysä tuntuma. Suun aukominen on joissain tapauksissa merkki siitä, että tuntuma on hevosesta epämiellyttävä, mutta tässäkin Metsälä katsoisi enemmän kokonaisuutta. Jos hevonen vaikuttaa muuten tyytyväiseltä, suun satunnaisella aukomisella ei ole niin paljon merkitystä. Suu auki kulkeminen on yleisempää kahdella kuolaimella ratsastaessa, hevonen voi silloin kokea, että sillä on valtavasti tavaraa suussa.

Kieli herätti ehkäpä eniten keskustelua. Kielen kohdalla Metsälä on samoilla linjoilla kuin suun aukomisessakin: kokonaisuus ratkaisee, ja satunnainen huulien nuoleskelu ei ole kovin vakavaa. Jos hevonen leikkii kielellä ja on levoton, tehtävän arvosanasta voi 2 pistettä lähteä kielen takia. Siitä voidaan rokottaa vain silloin kun tuomari näkee todella kielen olevan ulkona. Esimerkiksi silloin, kun hevonen pitää kieltä niin että tuomari ei voi mitenkään nähdä sitä ja vaikka tuomari arvaisikin kielen olevan ulkona, silloin ei pisteitä voi pudottaa kielen takia. Tuomari ei myöskään saa mennä katsomaan suuhun, onko kieli kuolaimen alla vai päällä. Sitä ei oikeastaan tarvitsekaan tehdä, sillä epävakaa tuntuma näkyy jo radalla.

Tuomarit katsovat asioita kukin omalta kantiltaan, mutta koulutuksella arvostelun eroja pyritään tasaamaan. Erot näkyvät paitsi arvosanoissa, myös sanallisissa arvioissa. Pelkästään tuomarointia harjoittavat tuomarit kirjoittavat usein toteavia ilmauksia, valmentaja-tuomareilta tulee enemmän ohjeita suorituksen parantamiseen. Poikkeavasti arvioivat tuomarit joutuvat ennen pitkää tarkkailuun, mikäli ratsastajat sitä pyytävät. Tällä hetkellä Suomessa kaksi tuomaria on asetettu tarkkailuun toistuvan poikkeavan tuomaroinnin takia. Toisessa näistä 20 ratsastajan allekirjoittama vetoomus on herättänyt SRL:n. Metsälä itse käy läpi maanantaisin viikonlopun kilpailujen arvosteluja ja katsoo, onko niissä poikkeavia linjoja. Usein poikkeamat johtuvat esimerkiksi tuomarin kokemattomuudesta, ei niinkään ilkeydestä. Metsälä itse on päättänyt olla valmentamatta ketään, sillä valmentaja-tuomarin täytyy ottaa huomioon jääviysasiat. Jos oma hevonen, valmennettava, perheenjäsen tai työnantaja on mukana kilpailussa, tuomarin kuuluu jäävätä itsensä.

Yleisnumerot eli alanumerot heijastavat kokonaisuutta. Askellajin ja lennokkuuden numerot kertovat hevosen tasosta, istunnan ja apujenkäytön numerot ratsastajan taidoista. Taitava ratsastaja istuu jäntevästi keskellä satulaa, kantapäät alhaalla. Kädet ovat 10–15 cm päässä toisistaan: lantion leveydellä olevat kädet ovat liian leveällä. Kädet saavat liikkua jonkin verran, tärkeämpää on että tuntuman pitää säilyä. Maiskutuksesta voidaan vähentää 2 pistettä, mutta maiskutuksen määrä riippuu tuomarista. Joku tuomari laskee yhdenkin maiskautuksen, toisen mielestä pisteet vähenevät vasta jatkuvasta maiskutuksesta. Ja tuomarin pitää kuulla se, ennen kuin siitä voi rokottaa. Kuuliaisuusnumero kertoo yhteistyöstä. Hevonen luottaa ratsastajaan ja hyväksyy avut ilman pelkoa ja jännitystä.

Sääntömuutoksia vuodelle 2015 käytiin myös pikaisesti läpi:
*3-tasolle kvaalautuakseen ratsastajan on saatava 60 % tulos 2-tasolta.
*Lapsiratsastaja saa kilpailla myös ponilla.
*Vammaisratsastuksessa on otettu käyttöön henkilökohtainen kilpailukortti.
*Tuomarit hyväksytetään etukäteen, ettei jäävejä tuomareita tulisi tuomaroimaan kilpailuja.
*Verta ei saa olla suussa eikä kannusten alueella, polkemahaava ei estä kilpailemasta.
*Kylkisuojat eivät ole sallittuja.
*Silinterin käyttö on sallittua 19 ikävuodesta alkaen.
*Kuolaimista kolmipalat ja oliivit on lisätty sallittujen joukkoon.
*Lapsiratsastajien ohjelmiin on tullut uusi liike: käännös takaosalla käynnissä. Tässä liikkeessä laajuus saa olla hieman suurempi kuin perinteisessä takaosakäännöksessä.
*Lopuksi vielä joku yleisöstä kysyi, miksi Ruotsissa on erilaiset säännöt kuin Suomessa ja seuraavatko suomalaiset säännöt ennen pitkää ruotsalaisten perässä. Ruotsissa esimerkiksi kannukset eivät ole pakollisia. Vastaus: Eivät seuraa, sillä SRL pyrkii seuraamaan FEI:n sääntöjä ja ruotsalaiset ovat valinneet FEI:n säännöistä poikkeavan linjan.

Sitten ei muuta kuin hakemaan pisteet kotiin kouluradoilta!