Ruskean ruunan viimeinen kisapäivä koitti lauantaina. Se olisi ollut kovin suosittu, sillä moni olisi halunnut kilpailla sillä vielä viimeisen kerran. Kaksi paikkaa kuitenkin oli vain tarjolla ja toisen olin lunastanut itselleni karsintakilpailuissa.
Lähdimme numerolla 1 päivän ensimmäisessä luokassa. Suoritus ei mennyt ihan putkeen, minua vaivasi jostain syystä keskittymisen puute. Ehkä ajattelin tilanteen ainutlaatuisuutta enemmän kuin rataa. Liki 20 vuoden kilpaura oli nyt takana päin. Luokan päätteeksi kuuluttaja kertoi, että tämä hevonen kilpaili juuri viimeiset kilpailunsa, mutta se jatkaa tuntihevosena niin kauan kuin ikää ja terveyttä riittää. Toivottavasti se on vielä vuosia, mutta henkisesti valmistaudun hiljalleen jo, että sen elämä ei ehkä ole enää kovin pitkä. Hevosen kunniaksi pidimme porkkanaseremonian: juhlallisesti yleisön edessä se sai pussillisen porkkanoita ja onnittelukortin. Ei sentään saanut syödä kuin kaksi siinä tilanteessa. Sen jälkeen vein hevosen talliin.
Aurinko paistoi vielä siinä vaiheessa, kun meidän vuoromme oli, mutta taivas synkkeni samaa tahtia kuin mieliala. Hoidin hevoselta kisavarusteet pois ja puin tarhavarustuksen. Siinä viedessäni sitä tarhaan tunnelma oli sellainen, että tässä on nyt konkreettisesti erään aikakauden loppu. Olisi tehnyt mieleni lähteä kotiin muistelemaan menneitä ja vaikka tirauttamaan pienet itkut, mutta olin lupautunut olemaan talkootyöläisenä kisoissa loppupäivän. Ei voi olla oikein, että maailma jatkaa pyörimistä ja muut kilpailemista tällaisena päivänä.
Niin se vain kuitenkin tekee. Olen nyt kilpaillut vähän yli vuoden, yhteensä kahdeksan seuratason kilpailua. Kaikki samalla kouluohjelmalla, samassa paikassa, samalla hevosella. Ensimmäisen ja ainoan kilparatsuni jäädessä kilparadoilta eläkkeelle tunnelmat ovat haikeat. Jos kysyt tänään, jatkanko kilpailemista, saatan hyvinkin vastata että en, sillä toista samanlaista luottokilpuria ei tule koskaan. Hevonen jätti jäähyväiset kisaradoille, itsestäni en tiedä. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että minun kisani ovat tältä erää kisatut. Ehkä joskus tulevaisuudessa, kun ystävystyn jonkun toisen hevosen kanssa, voidaan tilannetta katsoa uudestaan.
Tässä meidän viimeinen kouluratamme.
