Carl-Harry Frey tekee omien sanojensa mukaan työkseen ”hevosten kanssa kaikkea”, pääasiassa kuitenkin esteratsastuksen parissa. Hän opettaa Harjun Oppimiskeskuksessa ja Ypäjällä tulevia ratsastuksenopettajia ja -ohjaajia, kilpailee harrastusmielessä, valmentaa, tuomaroi nuorten hevosten irtohypytystä ja rakentaa ratoja kilpailuihin. Kilpaileminen on mukana kuvioissa siksi, että on helpompi opettaa esteratsastusta toisille, kun hyppää itse. Tuntuma säilyy, ja kilpailujen lähestyessä ei voi lykätä omaa harjoittelua aina tuonnemmaksi, jos haluaa pärjätä.
Kun lautasella on näin paljon, on aivan pakko kysyä, mikä osa-alueista on hänelle mieluisin. Vastaus on valmiina: nuorten hevosten kouluttaminen. Frey on muuten haastattelussa rauhallinen, mutta tässä kohtaa hän innostuu kertomaan, miten hienoa on seurata nuoren hevosten kehitystä keskenkasvuisesta teinistä kilpahevoseksi, ja samalla näkee oman kädenjälkensä hevosen edistyessä kohti yhä vaativampia tehtäviä. ”Vielä kivampaa se on silloin, jos hevosella on lahjoja”, Frey hymyilee.
Taustalla on aina hyvä olla osaava valmentaja, kuten kuvassa.
Juho-Pekka Heikkilä saa vinkkejä jalustimien kiinnittämisestä ylös.
Hänestä ei pitänyt alkujaan tulla hevosmiestä. Hevosten parissa hän on kyllä viihtynyt 9-vuotiaasta alkaen, mutta vannoi aikoinaan itselleen, ettei ikimaailmassa tee hevosista itselleen ammattia. Lupaus piti aikansa, Frey opiskeli hotellialaa ja toimi hotellinjohtajana, kun hevoset veivät pidemmän korren. Sen jälkeen hän lähti opiskelemaan ratsastuksenopettajaksi ja on suorittanut master-opettajan erikoisammattitutkinnon.
Frey suunnittelee radan kesäkuun lopussa Kotkassa käytäviin 2-tason esteratsastuskilpailuihin. Alueellisella tasolla on tärkeää suunnitella rata, joka on selkeä ja jolla ratsukon on helppo säilyttää rytmi alusta loppuun. Rytmi on tärkeä tekijä, sitä harjoiteltiin myös haastattelupäivän valmennuksissa Ravijärven Hevostilalla. Valmennus oli sikäli onnistunut, että tavoite täyttyi. Päivän tavoitteena oli auttaa ratsukoita löytämään hyvä tasapaino ja rytmi niin, että loppuvaiheessa voitiin tasapaino panna testiin ratsastamalla esterata ilman jalustimia. Tämä onnistui molemmilta valmennettavilta.
Nuoret valmennettavat, Juho-Pekka Heikkilä ja Polina Nevaeva, ovat vakituisia kävijöitä Freyn valmennuksissa. He olivat päivän valmennustunnin sujumiseen tyytyväisiä. Polinalla ei ole suuria tavoitteita esteradoilla, hänen kunnianhimonsa suuntautuu enemmän kouluradoille. Esteiden hyppääminen on mukavaa vaihtelua ratsastuspäiviin. Juho-Pekka haluaa vain kehittyä ratsastuksessa ilman sen suurempia kunnianhimoja. ”Tykkään hypätä esteitä. Se on niin kivaa.” Tarvitseeko sitä nuori mies muita syitä?
Hyvin menee, mutta menköön!
Päällikkö käy hyväksymässä opetusmenetelmät
