Ranskan ratsuväen eversti ja kouluratsastuksen grand old man Christian Carde on tullut tunnetuksi metodista, jonka mukaan hyvä ratsastustapa on samaan aikaan aktiivista ja hidasta. Hevosella on eteenpäinpyrkimystä, mutta vauhti pidetään maltillisena. Hänen oppilaansa kuulevatkin usein häneltä kehotuksen ratsastaa hitaammin. Toinen tärkeä asia Cardelle tuntuma, sen pitää olla kevyt ja pehmeä. Kun suu rentoutuu, muu rentoutuu. Hän haluaa opettaa oppilailleen, että kaikki lähtee hyvästä perusratsastuksesta, tasapainoisesta ja tuntumalla olevasta hevosesta.
Mäntsälässä Carden klinikalla ratsastanut kokkolalainen Niina Kirjorinne on ollut useita kertoja Carden oppilaana myös muualla kuin Suomessa. ”Carden opissa olen oppinut paljon esimerkiksi käden käytöstä. Käsi ei vain ole paikallaan, vaan siinä on portaaton säätö. Voima ja suunta punnitaan kunkin tilanteen mukaan, juuri sen verran kuin tarvitaan. Hän ei puhu kehonhallinnasta, mutta sitä se kaikki todellisuudessa on: tarkkoja apuja ja loistavan hyvää perusratsastusta. Cardelta olen oppinut sen, että ei kannata fakkiutua yhteen tapaan tehdä asioita vaan ennemmin yhdistellä monien asioiden parhaat puolet. Silloin löytää myös eri tapoja päästä samaan lopputulokseen.”
Niina Kirjorinne ja Quinto.
Eversti Carden järjestelmä on yhdistelmä hyviä valmentajia, ratsuväen upseerin uraa, pitkää ranskalaista ratsastusperinnettä ja kilpauraa. Hän pitää itseään onnekkaana, kun on altistunut näille vaikutteille. ”Kun koulutin ratsuväkeä Saumurissa, jouduin perehtymään ensin itse Ranskan ratsastuksen historiaan ja vanhojen mestareiden ajatuksiin ja miettimään, miten siirrän tiedon koulutettaville. Kilpailuissa katselin maailman parhaiden ratsastajien, esimerkiksi Kyra Kyrklundin, menoa ja yritin oppia heiltä jotain. Lisäksi hevoset itse ovat opettaneet valtavasti”, hän summaa.
Ratsastuskulttuurit kuoleman kielissä
Ranskalainen maineikas ja pitkät perinteet omaava ratsastuskulttuuri on hiipumassa, ja se surettaa Cardea. Eikä näin ole käymässä pelkästään ranskalaiselle hevoskulttuurille vaan kaikille kulttuureille. Hän vertaa hevoskulttuureja ruokakulttuureihin ja musiikkiin. ”Kiinalainen, espanjalainen ja ranskalainen keittiö ovat aivan erilaisia, mutta ne ovat joutuneet tekemään tilaa hampurilaisille. Kaikkialla maailmassa syödään McDonaldsin hampurilaisia, ja ollaan menossa kovasti siihen suuntaan että kaikkialla maailmassa ratsastetaan hieman samalla tavalla, ja se on surullista. Olen sitä mieltä, että ihminen voi kehittää itseään oppimalla tuntemaan erilaisia kulttuureja, mutta ne ovat vähitellen sulautumassa. Sama pätee musiikkiin: Wagnerin saksalainen musiikki on erilaista kuin Berliozin ranskalainen musiikki, ja Berliozin musiikki on erilaista kuin Puccinin italialainen musiikki. Olisi sääli, jos nämä erot häviäisivät”, hän miettii.
Minttu Vesterinen ja Denodado. Carde kulkee ratsukon vierellä ja aktivoi hevosen takaosaa kevyesti naputtamalla. Hevonen ei silti saa lähteä juoksemaan alta vaan siitä halutaan aktiivinen ja hidas.
Kulttuurien yhtenäistymisen ohella toinen Cardea harmittava trendi on jatkuva kiire ja tehokkuuden vaatimus. ”Ratsastajat haluavat edistyä nopeasti, mutta he eivät halua käyttää kunnolla aikaa perusasioiden parissa. Kun perusasioista kuten suoruudesta lipsutaan, ratsastaja huomaa myöhemmin olevansa hankaluuksissa kohotessaan ylemmälle tasolle. Ranskassa sanotaan: ’Jos haluat olla nopea, sinulla ei saa olla kiire.’” Toisin sanoen keskittymällä kunnolla päästään paljon nopeammin haluttuihin tuloksiin kuin hosumalla.
Eversti Carde ei ole menettänyt toivoaan. Se saa hänet kiertämään maailmaa opettamassa kouluratsastusta vielä 78 vuoden iässäkin.
Kuvat: Silke Rottermann
Eversti Carden nettisivut
