Kesäteatterikesä tuli ja meni, ja hevonenkin on jo muuttanut. Jälkikäteen tunne oli vähän samanlainen kuin olisi käynyt ulkomailla tai hevosleirillä. Kun neljänä päivänä viikossa taluttaa hevosta useamman tunnin kerralla, siinä saa tarkkailla hevosta enemmän kuin ennen ja viettää sen kanssa aikaa ihan eri tavalla. Jalat olivat rakoilla joka ilta, mutta mitä siitä. Noin kokonaisuutena kaikki sujui hyvin ja parani loppua kohti, mutta aikamoinen maastakäsittelyleiri oli tämä teatterikesä. Sota oli rankka pienelle suomenhevoselle. Kun tykit jyskyivät ja kylät paloivat, Halia alkuun jännitti aika tavalla. Saimme kuitenkin vakuutettua sille, että sillä ei ole mitään hätää. Myönnän, että minulla oli välillä uskottavuus koetuksella. Heikko kohtani hevosten kanssa on, että haluaisin enemmän olla kaveri kuin johtaja ja jotkut hevoset tarvitsevat selkeän pomon, jotta niiden kanssa asiat sujuvat turvallisesti. Silloin pitää kaivaa sisäinen kapteeni Janeway esiin ja sanoa hevoselle, miten asiat ovat. Tässä koulutettiin ihmistä huomattavasti enemmän kuin hevosta. Sehän osasi jo kaiken.
Ratsastuksessa ennen ja jälkeen teatterirupeaman oli hirmuinen ero. Kun olin kuukauden verran opetellut, miten juuri tämä hevonen toimii, se tuntui selkään asti.
Pojilla oli liki täydellinen yhteisymmärrys. Useamman kerran kuulin sanottavan, että näiden kahden hyvä suhde näkyy päälle.
Hali pääsi lehteen, siitä tehtiin kansikuvapoika. Sitä ihastelivat niin teatterivieraat kuin esiintyjätkin. Se vain komistui kehuista ja apilasta, jota oli tarjolla niin paljon kuin hevonen ehtii syödä. Karva kiilsi niin, että hevonen aivan hohti. Joku toi sille omenia ja toinen leipää, yksi kertoi omista hevosistaan. Hevonen tuntui herättävän jonkinlaisia tunteita kaikissa pelosta ihastukseen. Hali sai kuulla, että on kuninkaallisen komea näky ja sopii hommaansa siten mainiosti. Vieläpä yksi satunnainen koiranulkoiluttaja pysähtyi kysymään, onko tämä se kuuluisa Hali. Kyllä, juuri se!
Silmät kiinni nautiskellen, kun kerrankin sujuu. Seuraavana päivänä tämän hevosen velipojan kanssa olinkin sitten jo hukannut palikat. Mikä toimii yhden kanssa, ei aina toimi toisen kanssa.
Komea tuo kuuluisa Hali!
