Kaimio on minusta mielenkiintoinen persoona, sillä hän osaa käsittääkseni opettaa melkein mitä tahansa mille eläimelle tahansa. Hän on erityisen viehättynyt hevosiin, ja on kirjoittanut kirjan Hevosen kanssa (2004), joka on jaettu kolmeksi osaksi. Tämä osa koski käyttäytymistä, mutta kuvaavampi nimi olisi opettaminen, sillä varsinaisen hevosmaisen käytöksen opas oli lyhyt johdanto siihen, miten sitä käytöstä voi muuttaa ja paljon kerrottiin siitäkin, miten hevonen oppii.

Kirja oli yli puoleenväliin asti shokkihoitoa. Vaikutelma oli, että tekipä ihminen mitä tahansa, tulos on aina päin seiniä sillä asiat menevät pääasiassa vikaan ja se on nimenomaan ihmisen vika. Melkein voisi lukea, että älä hyvä ihminen hanki hevosta!

Esimerkkejä:
”Älä yritä rauhoitella hevosta puhumalla, silittämällä, hyräilemällä tai edes hengittämällä itse korostetun rauhallisesti. – Klassinen ehdollistuminen saa aikaan sen, että hevonen yhdistää itselleen vähämerkityksellisen tapahtuman (lohduttelu, silittely, ihmisen hengittely) samanaikaisesti tapahtuvaan merkitykselliseen tapahtumaan (hevosta pelottaa tai se on kiihtynyt). Kun asetelma toistuu samanlaisena useita kertoja, vähitellen pelkkä hyvää tarkoittava rauhoittelu riittää käynnistämään pelkotilan tai pakoreaktion.” (s. 69)

”Pakoreaktiolla on taipumus voimistaa itse itseään. Pakoreaktio alkaa käynnistyä vähitellen myös sellaisissa tilanteissa, joissa siihen ei näyttäisi olevan syytä ja joissa hevonen on aiemmin ollut rento. Tilanne voi pahentua jopa niin paljon, että hevonen kiihtyy kaikenlaisissa uusissa tilanteissa ja aiemmin osaamiaan liikkeitä suorittaessaan.” (s. 81)

Lisäksi ihminen ei saisi koskaan kertaakaan antaa hevosen käyttäytyä huonosti, sillä sen jälkeen se yrittää sitä uudelleen ja uudelleen, ja jos se välillä saa periksi, se oppii että kannattaa ainakin yrittää. ”Tässä vaiheessa ei enää auta, vaikka ihminen rankaisisi hevosta 99 kertaa sadasta. Jos hevonen edes kerran pääsee harjoittamaan kannattavaksi osoittautunutta käytöstä, tuo kerta toimii epäsäännöllisenä vahvisteena, joka lisää toimintaa entisestään ja tekee siitä kestävää. Hevonen voi kyllä menettää rankaisun pelossa hetkeksi uskalluksensa ei-toivottuun toimintaan, mutta kun toiminta taas ennen pitkää palaa, hevonen käyttäytyy paljon hurjemmin ja itsepintaisemmin kuin koskaan siihen saakka.” (s.220)

Ymmärrettävämmäksi teksti muuttui, kun päästiin osioon hevosen muistista ja oppimisesta. Mielenkiintoinen oli tutkimus hevosen lyhytkestoisesta eli työmuistista. Se on keskimäärin 10 sekuntia. Eräässä tutkimuksessa hevosten edessä niiden nähden kaadettiin ruokaa yhteen neljästä laatikosta. Kun hevonen päästettiin irti 6 sekunnin päästä, se suunnisti heti oikealle laatikolle. Kun hevonen päästettiin irti 15 sekunnin päästä ruoan kaatamisesta, se kurkki laatikoihin sattumanvaraisesti. Tämä tähdentää oikea-aikaista palkitsemista. Hevonen on mestari oppimaan syy-yhteyksiä ja on luonteeltaan opportunisti niin, että se tekee sitä, mikä kannattaa ja mistä saa palkkion. Palkkion pitää siksi tulla heti, että käy selväksi, mistä se on ansaittu. Jos palkinto tulee myöhässä, hevonen oppii jotain muuta kuin piti. Valitettavasti palkitsevaa on myös ratsastajan pudottaminen selästä, olo kevenee heti.

Kirjan suurimmaksi anniksi jäi sen tajuaminen, että hevonen todella oppii koko ajan. Jokainen hetki on oppimista, halusi ihminen sitä tai ei. Jokainen nurmikolle talutettu lapsi ja oikaistu kulma kannattaa. Jokainen näykkäisy, jolla saa lapsen lopettamaan harjaamisen tai väistämään, kannattaa. Se kokeilee kaikenlaista katsoen, kannattaako se ja mitä ihminen sallii. Sen oivallettuani suorastaan ihmettelin sitä, että ratsastuskouluhevoset ovat niinkin miellyttäviä ja miellyttämishaluisia, moni on säilyttänyt suun ja kylkien herkkyyden monista alkeisratsastajista huolimatta. Olen varmasti itse vetänyt suusta lukuisia kertoja, ennen kuin opin tuntuman ja vieläkin saattaa tasapainon heilahtaessa käydä niin. Kaimion kirjasta jäi jälkimmäiseksi tunnelmaksi kirjoittajan kyynisyys, aivan kuin hän uskoisi että ihminen vuorenvarmasti pilaa hevosensa, vaikka yrittäisi parhaansa. Tämän jälkeen olen päättänyt pitää tauon hevosoppaista.