Hevosmessujen lauantai oli antoisa. En ole tainnut ikinä ennen viihtyä yksilläkään messuilla kuutta tuntia! Näin paljon mielenkiintoista katsottavaa, tapasin ihmisiä, kyselin ja opin. Osa ennakkoon odotetuista tavoitteista jäi toteutumatta, osa ylittyi ja jotkut asiat tulivat ihan yllätyksinä. Kun en tiedä, mistä aloittaisin, lienee parasta aloittaa alusta.
Lähde: Messukeskus. Kuvaaja: Markku Ojala
Hurjapäitä taitureineen
Aamupäivällä esiintyivät ratsupoliisit. Kentällä nähtiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun poliisi näytti, millaista on laukata hurjaa vauhtia ase kädessä, laukaista ase ja osua ilmapalloon. Sellaisessa tilanteessa hevosen pitää olla täysin hallinnassa, laukata ja pysähtyä käskystä. Kentälle oli tuotu myös muita häiriötekijöitä, kuten suurta lippua heiluttava ”mielenosoittaja”, ja hevosen piti siinäkin tilanteessa totella ratsastajaa enemmän kuin vaistojaan. Poliisihevosen elämä on välillä varmaan hyvinkin stressaavaa, on meteliä ja vaikka mitä ärsykettä.
Lähde: Messukeskus. Kuvaaja: Markku Ojala
Lähde: Messukeskus. Kuvaaja: Markku Ojala
Poliisien hevosenleikkien jälkeen kentälle ravasi messujen nimikkoponi Sami, jonka askelten lennokkuutta saattoi vain ihailla. Esteratsastuskilpailuissa oli 130 cm esteet, ja ne olivat tähän asti korkeimmat esteet, mitä olen livenä nähnyt hypättävän. Sellainen ei voi olla tekemättä vaikutusta. Hevoset tekivät myös vaikutuksen Marja Putkistoon, jolle hevoset ja ratsastus olivat aivan vieras aihealue. Marko Björsin ja parin taitavan ratsastajan avulla yleisö sai vinkkejä siitä, miten yhdistää Putkiston metodit ratsastukseen. Putkisto kertoi, että hänelle suurin yllätys oli se, miten moni hevonen nauttii esiintymisestä ja saa olemukseensa uutta virtaa saadessaan yleisöä. Reining-kilpailun olisin halunnut nähdä, kun olin jostain syystä katsonut, että sitä on lauantaina ohjelmassa, mutta sitä olisi ollut tarjolla vasta sunnuntaina. Sääli, kuvien perusteella laji vaikuttaa kiehtovalta. Vikellystäkin olin aikonut katsoa, mutta jossain vaiheessa huomasin kellon rientäneen jo säälimättä sen hetken ohitse. Onneksi Messukeskuksen oma kuvaaja oli paikalla.
Lähde: Messukeskus. Kuvaaja: Markku Ojala
Asuvalintoja ja hevosentuoksua
Eräs messuille asettamani toteutumatta jäänyt tavoite oli hankkia itselleni kohtuuhintainen, mutta melko hyvä kilpailuasu. ”Kilpailuasu”, ”hyvä” ja ”kohtuuhintainen” harvoin esiintyvät samassa lauseessa, joten tavoite sinänsä oli jo hieman utopistinen, mutta tavoitteita pitää olla. Valkoisen paidan löysin, yhden kisatakin suhteen puntaroin pitkään, mutta päätin lopulta jättää sen ostamatta. Yhden oikein taitavasti leikatun takin löysin ja laadukasta materiaalia olevan takin löysin kyllä, mutta sen hinta olikin jo sitten 400 euroa.
Työnäytöskarsinan kengitysnäytös sen sijaan ylitti odotukseni. Tavallisen kengittämisen sijaan näinkin, miten seppä takoi hehkuvasta rautatangosta hevosenkengän valmiiksi asti. Todellista taitoa! Työnäytöksenä oli myöhemmin päivällä shiatsuhierontaa hevoselle. Musta hevonen oli varsin komea näky. Se sai ensi kertaa elämässä shiatsuhierontaa, ja oli alkuun hieman rauhaton, mutta sitten rentoutui ja oli pitkään suorastaan liikkumatta. Jossain vaiheessa se ei kuitenkaan jaksanut olla enää paikallaan, vaan lähti kierrokselle karsinan reunoja pitkin katsomaan yleisöä makupalojen toivossa. Yleisö oli hevosen mielestä kovin huonosti varustautunutta, vain yhdellä katsojalla oli porkkanoita eikä hänkään antanut hevoselle niitä. Muilla ei ollut mitään. Shiatsuesittelijä kertoi, että hevonen saa mieluiten olla vapaana hieronnan aikana, jotta sen reaktiot tulevat selkeästi ilmi.
Ahaltek-hevosia näin, mutta mielestäni ne eivät olleet aivan niin hienoja kuin olisivat voineet olla. Jos minulla olisi kiiltäväkarvainen hevonen, olisin sukinut sen niin dandyksi kuin olla voi. Lisäksi oli muutamia karvattomaksi hankautuneita kohtia, joten hieman säälin noita kauniita otuksia. Ratsastussimulaattoriakaan en päässyt kokeilemaan, sillä päivä oli täyteen varattu. Lohdutin itseäni sillä tiedolla, että vartti simulaattorissa olisi maksanut saman verran kuin tunti oikean hevosen selässä. Kuka haluaisikaan istua simulaattorissa, kun aitoja kokemuksiakin on tarjolla!
Päivän lopuksi tapasin myös ihastuttavan shirenhevosen nimeltä Elli. Oikein mukava nimikin hevosella, melkein kuin Ellikki! Tämä 180-senttinen varsa oli vasta kolmivuotias, ja kasvaa vielä. Hevonen nuokkui karsinassaan, mutta heräsi eloon nähtyään kameran. Karsinan vieressä pöydällä oli aivan jättiläismäinen hevosenkenkä, ja kuulemma sellaisia shirenhevosen ihan oikeasti käyttävät. Kengän halkaisija oli varmaan 20 cm. Shirenhevoset ovat aikuisia vasta kuuden vuoden iässä, joten tämä neiti oli todellakin keskenkasvuinen suuresta koostaan huolimatta.
Bloggaajapassi on loistoveto!
Päivä oli kiehtova, mutta pisteenä i:n päälle olivat lehdistöhuoneen palvelut. Hevoshallin kiertämisen jälkeen siellä saattoi nauttia kahvit keksien ja iltapäivälehtien kera ja tietysti istahtaa hetkiseksi, jalat kun huusivat armoa jo siinä vaiheessa. Messukeskukselle täydet pisteet, myös gluteenitonta piparkakkua järjestyi kahvin kaveriksi, eikä kahvi ollut edes pahaa. Kaiken kukkuraksi messuilla ja toisen kerran vielä lehdistöhuoneessa tuli vastaan eräs toinen bloggaaja, jota en ollut ennen tavannut, mutta jonka blogia ja Twitter-tiliä seuraan ja tunnistin hänet sen perusteella. Kiersin totta kai myös kuntoilumessut ja kameramessut, mutta päivän pääkohde oli hevoset.
Kerrassaan mielenkiintoinen päivä, tämän jälkeen ei tarvitse enää lähteä Tampereelle. Kaikki kiehtova oli jo Helsingin Messukeskuksessa. Bloggaajapassia järjestelynä en voi muuta kuin kehua, se on järjestäjiltä loistoveto.
Vietin myös tuon viikonlopun messuilla retkeilyn hallissa mutta aina välillä oli pakko piipahtaa hevosten tuoksuiseen kuutoshalliin. Vastassani oli karsinassaan aivan ihastuttava pilkullinen Appaloosa tamma, jota en saa pois mielestäni. Järjestelyt ja kentän tapahtumat olivat hyvin järjestettyä ja jos en ihan väärin arvaa, niin kuuluttajana toimi Helsinki Horse Showsta tuttu kuuluttajaääni, ja se loi tietenkin tapahtumaan vastaavaa tunnelmaa. En olisi varmaan jaksanut kolmea päivää messutyötä ilman tätä rakasta hevosenhajua, jota aina välillä karkasin nuuhkimaan!
Hevosmessut oli kyllä oikein mukava tapahtuma, tarjolla oli enemmän nähtävää kuin ehdin kokea. Kuulosi ei pettänyt, tapahtumien juontajana oli todellakin Håkan Wahlman, joka juontaa myös Horse Show’n.